Pikavaihtopitimet sorviin ?

[Seppo K]

Opastakaahan nyt tietämätöntä kun tämä käytötapa on minulle ihan outo.

Minullakin näyttää tuossa DRO:ssa olevan jotain työkalujen muistipaikkoja, mutta en oikein keksi miten sitä voi hyödyntää.
Omaa ajatusta sotkee pahasti se, miten tuon "pikkukelkan" liike ei vaikuttaisi noihin asetuksiin. Sillehän ei ole omaa mittaa.  Toisaalta myös pikkukelkan kääntö sotkee mitat samalla tavalla, ja ainakin kierteytyksessä kelkkaa on käännettävä.
Myös teräpitimen asetuskulma vaikuttaa.

Minusta tuossa on 3 muuttujaa: pikkukelkan liike, pikkukelkan kulma ja teräpitimen kulma, joiden takia nuo terien asetusarvot ei oikein auta.
Vai onko teillä pikkukelkassa oma mitta, vai ajatteko kelkan aina johonkin tiettyyn asemaan?
Luotetaanko kelkan ja pitimen kääntöasteikkoihin niin paljon, ettei se vaikuta terien asemiin?

[mpr]

Pikkukelkan kääntely luonnollisesti sotkee dro:n asetukset, mutta uuteen muistipaikkaan vain syöttää kappaleen halkaisian mittalastun jälkeen niin siinähän se on.
Normaalisti pikkukelkkaa pidetään pitkittäisjohteiden suuntaisena, jolloin sen siirto ei vaikuta halkaisia mittaan ja dro;n z- kannataa aina nollata kulloisenkin kappaleen päätypintaan, eli ainoastaan x-akselin (halkaisia) muistipaikka on merkityksellinen.
Itse en yleensä käännä pikkukelkkaa kierteityksessä, vaan karkeita kierteitä tehdessä siirrän summissa pikkukelkkaa sen verran että terä lastuaa etureunalta. Silloin voi dro;n halkaisiamittaa hyödyntää.

Tuo Paven tapa merkitä terään muistipaikan numero täytyy itsekin ottaa käyttöön  :) Ei tarvitse selata muistipaikkoja jos ei satu muistamaan terän numeroa.

[Seppo K]

Jos tuo muistipaikan käyttö palaa mittalastun ottamiseen ja sen jälkeen mitan syöttämiseen, eroaako se sitten siitä, että syöttääkin tuon otetun mitan muistipaikan sijaan suoraan X:lle halkaisijana?
Sen jälkeenhän saa kappaleen sorvata tavoitehalkaisijaan suoraan DRO:n näytön mukaan.
Kun Z-nollataan muutenkin kappaleen päähän, sehän toimii samoin ilman terien muistipaikkojakin.

Vielä ei lisäarvo avautunut tumpelolle ??

[mpr]

Juuri noin se toimiikin x:lle syötetään halkaisia. Lisäarvo tulee siitä että kun vaihdat terää ja sen tekemän halkaisian syötät eri teränumerolle (muistipaikkaan) ja kun taas vaihdat terän alkuperäiseen niin voit valita sen ensiksi syötetyn teränumeron niin dro näyttää heti oikein ilman mittalastun ottamista.

Niin tämä tietysti edellyttää että terää ei irroiteta pikavaihtopitimestä tai käännettävästä teränpitimestä välillä.
Pikavaihtopitimien kanssa tuo ainakin toimii hyvin, muutaman satkun tarkkuudella mutta jos vaikka laakerisovitusta tekee on hyvä tehdä tarkistusmittaus eikä suoraan luottaa dro;n näyttöön jos teränpidintä on vaihtanut välillä.

[mpr]

Piti Seppo oikein tarkistaa aiemmista kirjoituksista millainen teränpidin sun sorvissa on. Käännettävä näytti olevan, jos sulla yhdellä sivulla on vaikka veitsiterä syötä sen mitta vaikka sdm 1;een kun se on suorassa ja kun käännettynä seuraavaan toppariin sdm 2;nen jne. Jos pitimen vastakkaisella sivulla on vaikka sorvauspuomi (reikäterä) sille oma teränumero niin aika hyvin pitäisi pelittää. Kunhan vain muistaa vaihtaa terää ja asentoa vastaavan teränumeron dro;hon, nuolinäppäimillä saa niitä selattua ainakin tuossa mun dithonisssa.

[CNCpossu]

Oli aikoinaan duunista yksi aito teränpidin lainassa mallina, kun tein pari settiä C-kokoa.
(Kuvat löytyy mun kotisivulta) Huomasin tässä alkuperäisessä hieman kuluneisuutta ja kun
se oli mukana karkaisimossa se testattiin siellä kovuusmittarilla. Kommentti oli: viiskakkosta.
Omat tein 42CrMo4:stä ja ne karkaistiin läpi.

Tässä maailmassa on vaan niin paljon kaikenlaista....

Onhan se kovuus tietysti kiva, jos onnistuu vaikka tiputtamaan pitimen, niin ei tule lommoa. Kuluukin ehkä kovassa käytössä vähemmän vastinpinnat.

Mutta teräksen kimmomoduliin ei vaikuta käytännössä, onko teräs S235 vai joku hyvä karkaistuva työkaluteräs, eli se pidin on ihan yhtä tukeva ja taipuu ihan yhtä paljon/vähän. Kimmomoduli on teräksillä käytännössä siellä 210GPa paikkeilla kaikilla.

Lisäksi karkaisu muuttaa mittoja ja vääntää kappaletta, joten se pitäisi hio'a karkaisun jälkeen lopullisiin mittoihin (no joo, maraging teräkset yms. pitää mittansa hyvin, eli on poikkeuksia), jos on todella tarkka.

Kotikäytössä siis toimii IMHO ihan yhtä hyvin S235 (tai mistä vaan teräksestä) tehty pidin.
Ihan sama IMHO kovametalliteräpalan pitimen (varren) kanssakin, mikä vaan teräs käy ihan hyvin.
(Ei sillä että siitä huonompi tulisi karkaistuna, mutta ei ole pakollista, että toimisi pitimenä hyvin)

[Mika Kinnunen]

Millä noita multifix kopioita kannattaisi vähän herkistää?

Jotkut pitimet menee paikalleen ihan pudottamalla ja joitakin joutuu hieman avittamaan paikalleen ja pois.
Jotain ihan hentoa hiomista pitimen reunojen ohjausurista? Sieltä ne nimittäin tuntuu kanittavan..

[pave]

Katsoppas niitä reunimmaisia pykäliä pitimissä. Ne pitää olla hiottu väljäksi.
Muuten kyllä teränvaihto on tuskallista. Olisko tämä unohtunut niistä tiukista?

[Mika Kinnunen]

Kiitos vinkistä, nuo reunimmaisethan pykäläthän ne näemmä jarruttelee.
Sen huomaa teränpitimen pykälien alaosan hienoisesta kiillottumisesta, että hankaa vähän tarkoitettua kovemmin metalli toista vasten.

Pitänee vähän hioa, josko se helpottaisi.

[pave]

Onhan se kovuus tietysti kiva, jos onnistuu vaikka tiputtamaan pitimen, niin ei tule lommoa. Kuluukin ehkä kovassa käytössä vähemmän vastinpinnat.

Mutta teräksen kimmomoduliin ei vaikuta käytännössä, onko teräs S235 vai joku hyvä karkaistuva työkaluteräs, eli se pidin on ihan yhtä tukeva ja taipuu ihan yhtä paljon/vähän. Kimmomoduli on teräksillä käytännössä siellä 210GPa paikkeilla kaikilla.

Lisäksi karkaisu muuttaa mittoja ja vääntää kappaletta, joten se pitäisi hio'a karkaisun jälkeen lopullisiin mittoihin (no joo, maraging teräkset yms. pitää mittansa hyvin, eli on poikkeuksia), jos on todella tarkka.

Kotikäytössä siis toimii IMHO ihan yhtä hyvin S235 (tai mistä vaan teräksestä) tehty pidin.
Ihan sama IMHO kovametalliteräpalan pitimen (varren) kanssakin, mikä vaan teräs käy ihan hyvin.
(Ei sillä että siitä huonompi tulisi karkaistuna, mutta ei ole pakollista, että toimisi pitimenä hyvin)

No työelämässä joutuu välillä ottamaan lastua niin paljon kuin kone vain sietää ja silloin on kiva ettei se nyt jostain pitimestä jää kiinni. Toki harrasteena voi tehdä pitimen vaikka muovista jos huvittaa.

[mpr]

Vaikka kimmokerroin olisikin teräksillä sama niin heikommilla teräs laaduilla myötöraja tulee aikaisemmin vastaan. Joten kyllä esim. nuorrutusteräs 700N/mm2 on ihan eri asia kuin fe 37:kan 235 N/mm2.

[CNCpossu]

Vaikka kimmokerroin olisikin teräksillä sama niin heikommilla teräs laaduilla myötöraja tulee aikaisemmin vastaan. Joten kyllä esim. nuorrutusteräs 700N/mm2 on ihan eri asia kuin fe 37:kan 235 N/mm2.

Pointtini oli nimenomaan, että jännitys ei ole pitimissä niin suuri, että tarvitaan parempaa terästä.

Nopeasti laskien käyttämäni 25x25 pidin 100mm varrella kestää kohtisuoraa lastuamisvoimaa 5kN, jos pidetään jännityksen maksimiarvona 200N/mm2. Jos sorvataan vaikka 200mm kappaletta, momentti olisi 5000N*0.1m=500Nm. Jos leikkuunopeus 100m/min, pyörii 160RPM leikkuunopeusnomogrammin mukaan. Tarvittava teho (momentista ja RPM) on 8.4kW. Ei tule ihan heti vastaan minun 5kW moottorilla varustetussa TOS SN-45B sorvissani. Ihan vaan nopeana suuruusluokka-arviona numeroilla.

Jos tarvii enemmän leikkuuvoimaa, isompi (pinta-alainen) pidinvarsi on hyvä valinta - ei se varsi saa kuitenkaan millejä taipua, jos tarkkuutta haluaa..

Muovilla (tai alumiinilla tms.) taas olisi alhaisempi kimmomoduli ja se ei siis olisi yhtä tukeva. Mutta teräksillä tuo kimmomoduli on sama, sekä 700N/mm2 nuorrutusteräksellä että S235 tai St37, eli näistä tehty teräspidin taipuu yhtä vähän samalla lastuamisvoimalla (KUN pysyy elastisella alueella).

Eihän se HAITTAA, että ne paremmasta tekee. Itsekin teen St52 enkä St37, kun tuo St52 on paljon kivempaa koneistettavaa. Mutta mekaanisesti moneen ihan St37 riittäisi..

[timopen]

Juu, mutta monesti näissä se lujuuden tuoma etu onkin pintapaineiden kestossa. Kurjan näköiseksi muuttuu tuo 25x25 pidin S235:sta tehtynä, jos sen kiristelee neliteränpitimeen tai pikavaihtopitimiin suoraan ruuveilla. Voi olla että tässä myös tulee sitten lämpökin vastaan, vaikka ne ruuvit painavat pitimen pinnan altaan täysplastiseen tilaan niin silti ollaan stationäärisessä tilassa kiinnityksen suhteen, mutta pitimen lämmetessä myötölujuus alkaa tippumaan ja plastisoituneella alueella alkaa tämän takia tapahtua muodonmuutoksia ja kiristys alkaa löystyä. Jos on lujempi teräs voidaan olla pintapaineissakin suuremmalta alalta kimmoisassa tilassa. Jotain tällaista mutuilua.

Jos paljon tulee vaihtoja, esim pikateränvaihtopitimessä niin pinnoilta vaaditaan kulutuskestävyyttä, tai sitten niitä on paranneltava ja viilailtava, kun pintoihin on tullut liikaa muodonmuutoksia.

Toisaalta, jos valmistustarkkuudet on huonot niin tällaiset pikavaihtoteränpitimen sovitteet ym. mitä vaihdellaan useasti voivat toimiakin sitten lopulta paremmin pehmeällä teräksellä ja epätarkkuuksista johtuvat viiva- tai pistekosketukset alkavat muuttumaan laajemmiksi.

Lähtökohta kuitenkin koneenosien suunnittelussa on se, että jännitykset eivät koskaan nousisi myötörajan yli ja osat eivät kuluisi / vaurioituisi tai pysyviä muodonmuutoksie ei tulisi tämän takia. Teräsrakenteet on sitten eriasia, ja siellä paikallista myötäämistä voidaan sallia, kun tällä ei rakenteen toimivuuteen ole merkitystä.

- Timo

[CNCpossu]

Juu, mutta monesti näissä se lujuuden tuoma etu onkin pintapaineiden kestossa. Kurjan näköiseksi muuttuu tuo 25x25 pidin S235:sta tehtynä, jos sen kiristelee neliteränpitimeen tai pikavaihtopitimiin suoraan ruuveilla. Voi olla että tässä myös tulee sitten lämpökin vastaan, vaikka ne ruuvit painavat pitimen pinnan altaan täysplastiseen tilaan niin silti ollaan stationäärisessä tilassa kiinnityksen suhteen, mutta pitimen lämmetessä myötölujuus alkaa tippumaan ja plastisoituneella alueella alkaa tämän takia tapahtua muodonmuutoksia ja kiristys alkaa löystyä. Jos on lujempi teräs voidaan olla pintapaineissakin suuremmalta alalta kimmoisassa tilassa. Jotain tällaista mutuilua.

Jos paljon tulee vaihtoja, esim pikateränvaihtopitimessä niin pinnoilta vaaditaan kulutuskestävyyttä, tai sitten niitä on paranneltava ja viilailtava, kun pintoihin on tullut liikaa muodonmuutoksia.

Toisaalta, jos valmistustarkkuudet on huonot niin tällaiset pikavaihtoteränpitimen sovitteet ym. mitä vaihdellaan useasti voivat toimiakin sitten lopulta paremmin pehmeällä teräksellä ja epätarkkuuksista johtuvat viiva- tai pistekosketukset alkavat muuttumaan laajemmiksi.

Lähtökohta kuitenkin koneenosien suunnittelussa on se, että jännitykset eivät koskaan nousisi myötörajan yli ja osat eivät kuluisi / vaurioituisi tai pysyviä muodonmuutoksie ei tulisi tämän takia. Teräsrakenteet on sitten eriasia, ja siellä paikallista myötäämistä voidaan sallia, kun tällä ei rakenteen toimivuuteen ole merkitystä.

Itselläni on tapana laittaa teränpitimen päälle 3mm levynpala, johon kiristän pikavaihtopitimen ruuvit.. Hoitaa juuri tuon esteettisen ongelman, jonka kuvaat. Kyllä ilman tuota suojalevyä olen saanut ihan mitsubishi carbiden teränpitimeenkin pultinjäljet, pinta-paine on valtava siinä pultin pään alla.. Ei ne "hyvät" pitimetkään kovin hyvää terästä ole..

IMHO Kiinalainen pikavaihtopidin tai venäläinen terävarsi toimii ihan varmasti teräksensä puolesta, jos muuten on mitat kunnossa. .

Sinänsä yleensä laatulaitteenkin akselissa on vaikka laakerin tai anturin kiinnitykseen käytetystä pidätinruuvista se rinkula, kun pidätinruuvi on kiristetty siihen, ja pidätinruuvin pää uponnut vähän materiaaliin. En pidä tätä minään puutteena laitteen suunnittelussa, vaikka akseliin jälki onkin jäänyt, eli akselin materiaali mennyt myötörajansa yli. Ne pultinjäljet teränpitimen päällä on sorvissa vähän sama juttu mun asteikolla..

Mutta, sinänsä ollaan ihan samaa mieltä, että laadukkaampi kuva tulee pitimistä, mitkä on parempaa terästä, ja kaupallisesti voi olla fiksua tehdäkin niin. Eri asia on, onko sillä sorvauksen lopputuloksen kannalta väliä, jos katsotaan vain lopputulosta (sorvattua kappaletta).