Pienen reijän mittaus

[Tapani Honkanen]

Tutustuttuani toiseenkin foorumiin, äkkäsin siellä ongelman, eli miten saada aikaan pieni, tarkkamittainen reikä. No kyllä sen reijänkin voi tehdä mutta miten sen mittaa? Onko kokemusta tai onko älypäitä. Tietysti itse yritän ratkaista ongelman mutta olisi mukava tietää muidenkin aikaansaannoksia. Etusijalla helpot, yksinkertaise ja halvat ratkaisut. Kyllä minäkin keksin kalliita ja monimutkaisia konsteja.
Tuo mittausalue on jostakin viidestä millimetristä ylöspäin.

[Stoppari]

Sisämikrometrillä...tai valaa jotain ainetta reikään, ja mittaa sen paksuuden(onnistuu tietyissä tilanteissa.)Rikkiä käytetään mm. patruunapesien mittaukseen, jos on outo pesä.Sitten on olemassa tulkkisarjoja, joilla pääsee hyvinkin lähelle haluttua.

[tomi667]

Ite sorvaisin sopivan tapin ja mittaisin sen mikrometrillä. Toiseen päähän sorvaa samalla hylkypään, niin
siitä saa kätevästi tulkin jos samankokosta reikää tulee tehtyä. Jossain ei niin vaativissa toleransseissa
tulee käytettyä yleensä jotain poranteriä  tulkkina.

[petko]

Miten tarkkaan ko. reikä pitäisi mitata?
Millin tarkkuuteen päässee rullamitalla, parin kympin tarkkuuteen lähimarketin tönärillä,
parin satkun sisään kunnollisella tönärilla, t-mitalla&mikrometrillä noin satkuun,
sisämikrolla (jos on noin pieniä) ehkäpä jopa alle sadasosaan.
Tarkempia mittalaitteita en ole päässyt käyttämään...

[eemeli]

Hep.

5 mm on jo itte asiassa iso reikä... ;-)

Kun ei tarkemmin tiedä, millaisessa paikassa ja asemassa tuo reikä tulee olemaan, niin näin yleisellä tasolla maniten kalvaimella saa aika tarkkamittaisen reiän aikaan.

Sopiva alkureikä ja kalvaimella perään. Saavutetaan helposti ja helposti toistettavasti useimpiin tapaauksiin riittävä tarkkuus.

Jos tarkkamittaisia reikiä pitää tehdä kaikkia eri kokoja, niin sitten tuo on hankala menetelmä, kun joka koolle tarttee oman työkalun. Toinen juttu on se, että kalvaimen etuleikkuun takia pohjareikää ei saa ihan pohjaan saakka kalvattua.

esim. 3/32" (noin 2,38 mm) kalvain maksoi noin 20 € veroineen, tosin 4 vuotta sitten joten hinta voi tänään olla hitusen enemmän.

Pienten reikien mittaamiseen kelloseppä käyttää nk. mittatappisarjaa. Tarkkamittaisia tappeja sovitetaan mitattavaan reikään. Näin saadaan mitattua melko tarkasti 0,05 mm reikäkoosta ylöspäin.

Muovimuottien ulostyöntötapit ompi aika tarkkamittaisia osia. Sellasen varresta sais ihan ok reikätulkin tehtyä. Varsin monia kokoja on kaupan eikä pukkarit oo vallan kalliita.

-eemeli-

[Tapani Honkanen]

Kun on noin vuosikymmenien ajan käyttänyt oppirakennelmaa suosituista soviteyhdistelmistä, kuten väljä liukutiukkuus, luja pakotustiukuus, j.n.e. eli H7/f6 tai H7/p6 tai sitten pienemmillä kirjaimilla. Nuo toki ovat tarkoitettu massatuotantoon, missä tilastotiedettäkin on syytä harrastaa. Yksittäistuotannossa ja ammattitaidottomilla (ammatti-ihmisillä) niillä tekee täysin sopimattomia sovitteita kun ihmispolo pelkää sutta ja tekee akselista ylärajaan ja reijän alarajaan.  No mennäänpä asiaan. Siinä kymmenen mikrometrin tietämissä pitäisi toimia kuitenkin. Se on tosi tarkkaa, vaikka olisi laatujärjestelmät ja mittojen kalibrointisysteemit. Kun tekee harrastusmielessä, niin voi sovitellakin. Olisi kuitenkin haastavaa olla selvillä, missä mennään. Se on jo riittävä syy omistaa sorvikone.

Toinen haaste on tuntea työstömenetelmät, millä lähestytään tavoitetta ja nimenomaan hallitusti, ettei työ mene hukkaan. Saada aikaan haluttu pinnankarheus, saavuttaa tavoiteltu muotogeometria (epäpyöreys / kartiokkuus). Kas tässä haastetta. Onko joukoissamme henkilöitä jotka voisivat antaa tietämystään yhteiseksi hyväksi. Tai edes henkilöitä joita tämä alue kiinnostaa vaikka tämä foorumi onkin ehkä ihan vallan muuta.

Kyllähän minäkin omistan ja olen jotain lukenutkin (ulkomailla julkaistuja niksiteoksia)  mutta tyttäreni sanoi aikoja sitten jotain siihen suuntaan että: Kyllä sinä lukenut olet, mutta et oikeasti tiedä. Siitä on vielä pitkä matka osaamiseen.

Vanhat ja ehkä nuoremmatkin äijät tekee melko perinteisillä koneilla kaikenlaisia, kuten tämäkin

http://www.agelessengines.com/  (Laita osoitteeksi ja hämmästy)

Harjoittelin aikani kuluksi jotai alkeellisempaa yli neljä vuosikymmentä sitten ja se kävi, eli puristussytytteinen kaksitahtimoottori, iskutilavuudeltaan jotain 1.5cm^3  Se oli muistikuvakopio jonkin aikaa omistamastani lennokinmoottorista, jonka hankin ammattikouluaikana joltakin tupakkahimon riivaamalta luokkayksilöltä halvalla, noin viisi vuosikymmentä sitten ja myin pian pois nälän torjumiseksi.

Nyt eläkepäivien kynnyksellä himottaisi kokeilla, onko teoreettisesta tiedosta ja kokemuksesta jotain hyötyä vai onko (ammatillisessä) elämässä kaikki ollut turhaa.

[eemeli]

Hep.

Valmistettavan osan tarkkuus on lopulta melko paljon kiinni tekijästä- Aika alkeellisillakin laitteilla voi saada aikaan huimia tuloksia, kun tietää mitä tekee ja osaa tehdä sen.

Paljompa on iloa täydellisestä sorvinkarasta, jos tekijä ei osaa valita terää ja työstöarvoja oikein eikä mitata tekemisiään...

Ihan siistiä työtä tuolla moottorimallirintamalla tehty. *nostaa hattua*

Ompahan nuita pieniä reikiä mitallistettu myös sorvaamalla (ja sitten kiillottamalla loput...) sopiva tappi ja napauttamalla se paikalleen reikään ja pois, taikka läpirei'issä ihan vaan läpi.

-eemeli-

[JMI80]

Tuotannossa pienet kalvitut reiät mitataan mittauspuikoilla.
Mittauspuikkoja saa esim. 0.01 mm välein.

Jos teet vaikka 5H7 reiän, on toleranssi 5.00-5.012mm. Hommaat esim. mittauspuikot 5.00, 5.01 ja 5.02.

Jos 5.00 ja 5.01 tapit menee reikään sisälle,
reiän koko on OK. Jos 5.02 menee, niin reikä on
liian iso ja susikappale heitetään menemään.

Kalvimen syöttönopeudella pystyy aavistuksen vaikuttamaan reiän kokoon. Isommalla syötöllä
tulee pienempää reikää, hitaalla syötöllä vähän isompaa, mutta vain vähän.

Kalvin kannattaa laittaa istukkaan kiinni vain lyhyeltä 10-15mm matkalta. Sillä tavalla
se taipuu paremmin reiän suuntaiseksi. Poratut reiät on aina enemmän tai vähemmän vinossa...
Kovametalliporat tekee tarkempaa ja suorempaa kuin HSS. Tosin hinta on moninkertainen,
niin niitä ei ihan mielellään muutaman reiän takia osta...

Mittauspuikkosarjoja:

http://188.65.137.50/teraskonttori.fi/adeona/index.php?page=products&c=148967&e=17875&p=0

[JH-Q]

Mittatikuilla ei kuitenkaan pysty mittaamaan sitä, leveneekö reikä pohjaa kohden. Pohjaa kohden kapenemisen saa kyllä mitattua.

3-pistemikrometrejä löytyy 2mm:stä ylöspäin, niillä ei tarvitse arvailla ja on helppo mitata, tosin hintakin on noille alle 6mm mikroille todella suolainen...
http://188.65.137.50/teraskonttori.fi/adeona/index.php?page=products&c=148967&e=16682&p=0

Itse valmistusmenetelminä fiksuimmat taitaa olla tuo kalvinta, sisäsorvaus tai avartaminen. Riippuen toki kappaleen ja reiän muodosta ja mitoista.

[saulij]

Nykyisellä työpaikalla valmistetaan työkaluja ohutlevyn leikkaamiseen ja muotoilemiseen. Meillä lähes kaikki tarkat reiät hiotaan tai lankasahataan n. 2 mm ylöspäin. Tosin aineetkin on usein karkaistuja. Pienet reiät mitataan mittapuikoilla n. 10 mm asti, isommat mikrolla tai mittakoneella.

[PekkaNF]

Sepä se onkin hyvä kysymys harrastajalle että mikä on sopiva tarkkuus, miten se saavutetaan ja miten se todennetaan.

Luotettava mittaaminen välillä hieman hankalaa ja reikien mittaus vielä erikseen. Ongelma on siinä että siinä vaiheessa kun todella alkaa ymmärtää miten mitatataan ja mitä siinä mitataan, niin kompastuu partaan.

Sepän poika luonnollisesti kysyi hyvin erilaisia asioita: mitta, pinnalaatu ja geometria. Nämä ovat niitä asioita, joita tulee miettiä, mutta joiden todentaminen on erinomaisen kallista ja ammattitaitoa vaativaa.

Siksipä harrastelijat käyttävät seuraavaa lähestymistapaa:
* geometria: tämän mittaaminen on reikien osalta niin vaikeata että ensisijaisesti valitaan oikea työtapa, esim reikä tehdään yksileikkuisella terällä, koska muuten se ei tule suoraan eikä pyöreä. T.s. hitaasti mutta varmasti.
*Sovite: koska osien ei tarvitse olla vaihtokelpoisia, niin osat pyritään valmistamaan ENSISIJAISESTI sopimaan toisiinsa ja vasta toisisijaisesti mittaan -> ensin tehdään vaikeammin valmistettava ja/tai mitattava osa, kuten reikä ja sitten vasta siihen sopiva akseli tms. Eli osaa käytetään tulkkina.
* Pinnanlaatu: valitaan käytettävissä olevista menetelmistä se jolla laskennallisesti/kokemusperäisesti/arvaten päästään lopputulokseen
* todennus = kokeillaan toimiiko ja jos palaset levii kankaalle, niin takuukorjaaja on lähellä....

Toki teollisuudessa hankituista käsitteistä ja prosessien ymmärtämisestä on hyötyä, mutta se ei auta sen pidemmälle kun että jos on ollut töissä atrialla, niin minkä verran se auttaa grillaamisessa?

Edellä mainittiin kalviminen... harjoitelu on ja tämä on niitä taitoja jotka on hankittavissa, mutta ei siitä reiästä tule ollenkaan automaattisesti geometrisesti oikeen muotoista. Teollisuudessa ennen porattiin, siten väljennettiin ja sitten kalvittiin. Nykyisin valitaan terä jolla päästään jonnekkin H8:n ja sen pitää riittää.

Kerronmpa esimerkin: Minä olen hieman harjoitellut n. 6 mm reikiä sorvilla ja LOPULTA satunnaisesti 1/3 onnistuu näin:
* tarkistetaan sorvin pakka/kärkipylkkä ja puhdistetaan kaikki johteet, kiritään kiilat
* kellotetaan aihio kolmileukapakkaan, hieman täryytetän varovaisesti naputellen (kolmileukapakka on täysin sopimaton tarkkaan työhän, koska siinä on liikaa välyksellisiä osia -  jopa kirittynä, mutta matalilla voimilla se voi pysyä hetken paikoillaan).
* Sorvataan otsapinta suoraksi - ei saa jäädä keskelle mitään finniä
* Porataan alkureikä NC-alkureikäporalla - ne normaalit keskiöporat eivät aivan riitä... ovat toki parempia kun normaalit kierrukkaporat. Tämä on kohtalaisen kriittinen, koska reikä pitäis osua keskelle ja lähtee suoraan.
* Porataan mahd. lyhyellä kovametalli kierukkaporalla 5.8 mm reikä - kovametalli taipuu vähemmän kun HSS, halkaisija ei ole niin tärkeä, mutta sisäsorvausterän pitää mahtua siihen.
* koska em. toimenpiteiden jälkeen reikä ei ole pyöreä, keskeinen saati sitten suorassa, niin sisäsorvausterällä oikaistaan reikä "mittaan" - tulkkina käytetään edellä sorvattuja tankoja, näitäkin pitäis olla pari alimittaista, koska lopputulos aina yllättää. Sorvi ja sisäsorvausterä joustaa näin pienissä halkaisijoissa. Heittokello poikkikelkkaan kiinnitettynä auttaa haarukoimaan lastua ja näin pienillä lastuilla hyvin teroitettu HSS voi olla para vaihtoehto.
* kun reiän arvellaan olevan valmis, niin reikään laitetaan "tuurna" ja mitataan heitto -> jos heitto on liikaa (mulla 0.04mm) 15 mm päässä otsapinnasta, niin osa heitetään romulaatikkoon ennen seuraavia työvaiheita.

Kokeilin myöskin h7 kalvinta sain sillä aikaan seuraavat virheet:
* trumpetti = kärkipylkkä ei ole riittävän tarkka näissä halppisorveissa, joten kalvin vaatis kelluvan pidikkeen.
* väärä halkaisija - em + kalvimia ei saa hyvin monta eri sovitekokoa.

Tässä mun 5c...

PekkaNF

[NiVa]

Moikka!

Mittaukseen liittyvä linkki. Hiukan pitkä latausaika kun noita "eläviä kuvia" mukana. Siis esitellään erillaisia mittavälineitä. http://www.micro-machine-shop.com/mensuration_instruments.htm#dial_test_sets

[eros]

Vanhat ja ehkä nuoremmatkin äijät tekee melko perinteisillä koneilla kaikenlaisia, kuten tämäkin

http://www.agelessengines.com/  (Laita osoitteeksi ja hämmästy)

Nyt eläkepäivien kynnyksellä himottaisi kokeilla, onko teoreettisesta tiedosta ja kokemuksesta jotain hyötyä vai onko (ammatillisessä) elämässä kaikki ollut turhaa.

Kokeileppa tehdä moinen tähtikone diesel versiona. Hyväksytään varmaan ruiskulaitteiden hankkiminen valmiina ja nykyaikasten mäntien/palotilojen kopiointi.

Nimittäin silloin kauan sitten diesel tähtimoottoreita oli, mutta ne olivat vain 70bar ruiskupaineilla ja savuttivat hirmuisesti, öljyt eivät kestäneet nokea ja koneita tippui, joten niistä luovuttiin.

Nykypäivänä maaöljy vähenee päivä päivältä ja diesel kykenee polttamaan kasviperäisiä öljyjä hyvällä hyötysuhteella, joten diesel koneesi saadaan vielä käymään satojen vuosien päästä, jos täällä nyt on ketään elävää vielä silloin.

T:Eerin

[Tapani Honkanen]

No ensinnäkin, oletkos Häkäpönttömies, jos niin, arvailen kenties olemuksesi. Noin pienen alle 100cm^3 iskutilavuuden omaavan dieselin ja varsinkin alle 10cm^3 ei varsinkaan, ruiskutussuuttimen hankkiminen ei taida onnistua. Piezoruiskutus sinänsä onnistuu mutta sen pruuttailu riittävän pienillä suutinporauksilla ei rahvaalle ainakaan. Viskositeetti nääs.  Olen minä tehnyt puristussytytteisen moottorin yli neljä vuosikymmentä sitten mutta siinä sytytti eetteri ja puristussuhde säädettiin ruuvilla sylinterin kantta painamalla. Iskutilavuus oli jossakin 2cm^3 paikkeilla.

[PekkaNF]

Ai tollaisia dieseleitä?
http://www.stoommachine.info/modellen_v_zanten.html#dieselmotor

PekkaNF