TIEDOTE sähköpostiviesteistä

Muistathan tarkistaa sähköpostisi roskapostikansion – foorumin lähettämät automaattiviestit saattavat päätyä sinne. Viestit tulevat osoitteesta cnc-tekniikka@cnc-tekniikka.com.

Pieni jyrsin pienille osille

Aloittaja eemeli, 05.03.10 - klo:20:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

eemeli

Hep.

No kas tässä jo muutaman vuoden on vähän kerrallaan väkästelty pientä nakerrinta.

Ihan ite on tullu puuhasteltua mm kara ja jotakin pikkujuttuja. Seuraavaksi pitäsi sovitella kuularuuvit X- ja Y-akseleille oikeasti kiinni, ja sitten stepperit perään. Muutaman tunnin oon niitä mallaillu paikoilleen ja nyt alkas olla suht varma mielipide siitä, kuinka ne sitten tuloo oikeesti laiteltua.

Karamoottorionkelma on toistaiseksi ohitten. Pienehkö harjallinen dc-servo tulee ainakin vt. karamoottoriksi. Moottorista puuttui toinen hiili ja hiiltä jousineen paikallaan pitävä tulppa. Tulpan halkaisija oli noin 9,5 mm ja kierteen nousu melko likellä milliä. Tuossa kuvatus uudesta tulpasta vanhan kaverina sekä paikallaan. Suht samankokoinen hiili löytyi romumoottorista. Kokeilin heti moottoria vähän käytetyllä vaihtohiilellä, ja pyöri ihan järjellisesti. Uuden hiilen lyhennys ja sisäänajo, ja vot tuo on pelikunnossa. Jos jaksaisi kovasti nähdä vaivaa, niin sorvaisi kollektorin puhtaaksi ja kaapisi lamellivälit auki.

Moottoriin on liitetty möykky, josta tulee ulos punainen, sininen, keltainen ja musta piuha. Möykyn kyljessä lukee datametrics modular encoder, ja model S-9860.

Jos jollakulla on havaintoja millainen mötikkä oikeesti on, niin saapi vihjata. Alkuun toi tulee ohjattavaksi ihan vaan PWM-säätimellä, mutta ehkä joskus myöhemmin olisi laiskalle mukavaa, jos pyörimisnopeus olisi ohjelmallisesti muutettavissa.

Koitan tähän threadiin turata jotakin näkyville. Olen kohtalaisen laiska ottamaan kuvia, pienentelemään niitä nettiin sopiviksi jne... tietämyskoneet ei oo mun ihan ykkösosaamisaluetta ;-)

Neuvoja, varoituksia, ohjeita, vihjeitä ja pottuiluja kuunnellaan - tiedä vaikka kaikki ei menis ihan suoraan toisesta korvasta ulos ;-)

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

eemeli

Hep.

Kas tässä kuvatus ajatellusta Z-akselin järjestelystä.

Kara on uutuuttaan vielä pikkusen jäykkä - voi olla että kun tuota on muutaman minuutin pyöritellyt, voi alennusvaihteen unohtaa.

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

eemeli

#2
Hep.

Kas tässä kuvatus karasta. Ei kaunis, mutta itse puuhattu. Putki on liimattu kahdesta osasta Alutite:lla, kun ei ollunna paksuseinäistä putkea tarpeeksi pitkää pätkää inspiraation iskiessä.

Sauma ilmestyi näkyviin alle viikossa - heti juottamisen ja sorvauksen jälkeen näytti hyvältä, mutta juotosmateriaali muutti nopeasti värinsä tummaksi. Sinällään sauma onnistui muuten hyvin, paitsi tietty lämpökäsittely hiukka kärsi...

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

Jussik

Terve

Siistin näköinen paketti.

Millaista tavaraa toi alutite on?
mistä sitä saa...

toimiiko valuihin, millaisen lämpötilan vaatii ja onko liitos pitävä.
Olisi aika moneen paikkaan hyvä korjaus keino.

eemeli

Hep.

Alutite:a taisi joskus saada Claes Ohlsoniltakin, omani ostin harrasteautomessuilta esittelijältä. Multa löytyy samankaltaista tavaraa myös amerikkalaisena versiona, joka sekin tuntuu toimivan.

Lämpötila, jossa alkaa toimia, on 380 astetta C. Juoksutteita ei tartteta, ja Alutite lienee myös elintarviketurvallinen.
Muutamia juttuja olen noilla niputtanut eikä toistaiseksi muuta pahaa sanottavaa kuin värin tummuminen, ja lämpökäsittelyyn vaikuttaminen. Alutiten kuulema voi myös anodisoida, itse en ole kokeillut (anodisointia kyllä, mutten alutiten...)

Jenkkilankoja mulla on muutama ylimääräinen (noin 2,5 mm lankaa, noin 40 cm pätkiä)

Tarttuu mainospuheitten mukaan useimpiin ei-rautametalleihin, kuten aluvaluihin jne. Itsellä ei kokemusta kuin alumiinin juottelusta.

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

eemeli

Hep.

Yllätin itseni saamalla jotakin aiheessa aikaan. Muutamaa hifistelyä (kutes esmes Y-aksilan kuulamutterin kiinnike ja z-akselin kuularuuvin ns. tyhjän pään laakerointi(josta en o ihan varma että tartteeko etes)) vaille ollaan tilanteessa, jossa 3-kätinen näppärä henkilö ja 3 akkuporaa saisi liikutettua kaikkia kolmea akselia, jopa yhtä aikaakin jos bioprosessorin kapasiteetti vaan riittää ;-)

En täysin sulje pois mahdollisuutta muutaman kuvan liittämisestä joskus myöhemmin, mutta sellaisissa olen luonnostani todella kehno. No kattotaan.

Muutamia kysymyksiä on tässä herännyt, kun miettii mitä kaikkea jatkossa vielä pitäs puuhata

* onko väliä miten päin mahdollisen 4. elikkästä pyöritysakselin sijoittaa? sellaselle olis luonnollinen paikka tyrkyllä siten, että akseli olis Y-liikkeen kanssa samansuuntainen

* T-urapöydän puuhaus: runkona toimivaan alumiinilankkuun ei innosta jyrsiä uria, kun ei ole pääsyä tarpeeksi isolle koneelle, jossa olis riittävät liikkeet. Tulis paikoitellen ehkä myös vähän ohkanenkin. Niinpä ajattelin, että kiilaterästä tms tankoa,  ja niiden päälle sitten suorakulmaset latat, ja ruuveilla yläpuolelta kiinni, ja tulpat päälle. Alapuolelta ruuvaus olis siisti mutta tuskainen puuhattava. Oiskos ihan pöljä tollanen järjestely, ja oliskos 8 vai 10 mm paree urakoko? Työstöalue on noin (XYZ) 300 x 200 x 100, ja ainakin toistaiseksi suunnitellut työstövoimat suht pieniä.

* Työkalunvaihtajasta jälleen kerran... karamoottoriksi on tulossa Omronin 400 W servo, ja mahdollisuus välityksen käyttöön, jotta sais pikkusen nostettua kierroksia terälle. Toisaalta 3000 RPM saattas kiirettä pitämättä olla siinä rajoilla että riittääkö muutenkin. Enemmän olis parempi tietty. Kovasti olin hinku tehdä työkalunvaihtaja, jossa olis kartiolla ja kynsillä (taikka mikkä ovatkaan viralliselta nimeltään) kiinnitys  niin, että ne kynnet ottas isoimmat voimat vastaan => paljonkohan tarttis vetopultille jousivoimaa että sais työkalunpitäjät tarpeeksi jämysti kiinni? Arvioitu koko työkalunpitimille olis luokkaa 20 mm. Paikoitus oikeaan asentoon vaihdossa tuottaa vielä toistaiseksi hilsettä olkapäille. Terämakasiiniksi kaavailtu noin 12-16 paikkaista kiekkoa, joka liukuu tarvittaessa esiin, liikematka noin 60 mm, ja pyörii ehkä jopa molempiin suuntiin, ja paineilmalla työkalun irroitus. Solenoidiakin miettinyt, mutta riittäneekö voima, on iso kysymysmerkki.


Kas tuollaisia mietinnässä, riemumielin otetaan kommentteja vastaan. Alkuun mennään tuolla olemassa olevalla karalla, ja vaihtajakara sitten tehdään kun toi muuten toimii. Jospas vaikka kone päivittäisi itseään, elikkä jyrsisi työkalunvaihtajat osat itse ;-)

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

eemeli

Hep.

Tässä pari kuvatusta. Alumec on ihanaa koneistettavaa, siitäpä on tuo laakeripesä puuhattu. Hyödynsin aihion rungossa valmiina olleen kierteen, joten kiinnitysreikien koot ja paikat tuli enemmän ku hassusti. No, nyt se on olemassa, joten seuraavalla rakentelukerralla saapi Y-liikkeen mekaanisesti toimivaksi.

Tartti ruuvia pikkusen lyhentää ynnä koneistaa toinen pää uusiksi, joten piti ottaa mutteri pois. Koska en halunnut etsiskellä tippuvia kuulia, sorvasin tuollaisen tangon, johon menee sisään ruuvin koneistettu pää, ja ulkopuoli on koko lailla samall ahalkaisijalla kun mitä on ruuvin kuulauran pohjan mitta. Tanko paikalleen ja vot, ruuvi kiertyy nätisti tangolta pois ilman, että yksikään kuula katoaa. Siitä, saako ton muttarin koskaan takasin, ei o aavistustakaan =)

Tämäkin ruuvi tuntus olevan pikkasen kiero. Käytettynä ei ollut kallis, joten tappio ei ole iso, kun tän tilalle voipi vaihtaa sitte kelvollisen ja ehjän hyvän ruuvin, jos kones muuten pelaa ja ylimäärästä fyrkkaa jostakin tipahtaa näppiin.

Valitan kuvien kehnoa laatua. Noksun e7:n kameran piti olla ihan kelvollinen, mutta enhän mää tällä(kään) digikameralla saa mitään kelvollista otosta aikaan. Ehkäpä noista nyt idea selkiää.

Seuraavaksi siis Y-liike mekaanisesti toimivaksi ja Y:n servolle kiinnike. Sitte pitäs Y:n rajakytkimet laittaa. Mielessä on myös käynyt, että jos haluan alipainejuttuja, niin olis käheetä tehdä niille valmis paikka, johon voi suoraan pultata alipainevälikappaleen kiinni, jolloin suoraan muodostuu tiivistetty yhteys koneksen takana olevaan alipaineen liityntään. Tuon jos haluaa tehdä, niin se kandee tehdä nyt, taikka ainaskin paikka sille. Runkoa ei hirmusti mielellään kantele, kun painaa jonkun 20-30 kg noin arviolta ja olkapäistä roikkuu narut, eikä lihaksia =)

To be continued...

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

Hiekkaranta_92

Siitä e7 puuttuu autofocus, joten aivan paskoja kuvia tulee läheltä :J olikohan tarkennus alue 80cm - ääretön...

eemeli

Hep.

Y:n kuularuuvin sovittelua. Pintaruosteen pilkuttamasta ruuvista tuli timanttitahnoilla mukavan kiiltävä. Kolmannen pesun jälkeen ei enää paljonkaan tarttunut hiontajätettä kankaaseen => jos ruuveja kiillottelee, on syytä pestä ne todella hyvin sen jälkeen. Ruuvin tarkkuus tuossa varmaan pikkusen kärsi, mutta eipä tuo ihan parasta laatua ollut muutenkaan.

Kuvassa näkyy toinen sovituspalanen. Teis siis L:n muotoiset palat, joilla saa ruuvin passattua oikeaan korkeuteen ja abt. suoraankin vielä. Laakeripesien ja kuulamutterin pultit kiinni ja vot. Kun palojen takaa ottaa suuntaispalat veke, niin itse sovituspalatkin saa pois ;-)

Kuulamutterin kiinnike kuvassa myös kokeellisesti paikallaan. 4 kierrereikää puuttuu, niin sitten saapi pultata ruuvin paikalleen ja alkaa väkästellä servolle kiinnitystä. Sittenpä XYZ -akseleita saapi jo liikuteltua ruuveja veivaamalla. Tuonne runkomötikän alle ei sitten näköjään mahdukaan energiansiirtokettinkiä (ainakaan helpolla) joten varmaan joutuu koneen kylkeen ulkopuolelle sellasen puuhaamaan.

Jos jollakulla on pientä matopyörällä tahi muuten toteutettua pyöritysakselin mekaniikkaa, niin kiinnostaa, jos on edullinen peli. 3-leukapakkaa en oo vailla, kun pyöritysakselille tulee ainakin tässä vaiheessa holkkisysteemi.

Jatketaan harjoituksia taas kun palaan keskeltä ei sitäkään vähää...

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

eemeli

Hep.

Kas näin on kuulamutteri kiinni. Sen verran on hihnapyörän pää ruuvista mutkalla, että kun ruuvia pyörittää, niin laakeripesä keikkuu sivusuunnassa tommoset 3 kymppiä => joutuu vielä purkamaan ruuvin pois ja oikaisemaan tuon mutkan pois.

Kas tuossa liitteenä digikuvatus, josta näkyy, että muttarin takana on messinkiholkit, millä se tulee oikealle kohdalleen. Oli nopeampi tehdä noin kuin alkaa veistellä kiinnikettä isosta pyörötangosta, kun levytavaraa ei sattumalta ollunna tarpeeksi paksua justiin tyrkyllä.

Hain rajakytkimiksi IP 67 tiiviit mikrot, ja optohaarukan kotiasemalle. Minne olette yleensä kotipaikan laitelleet? Oman logiikan? mukaan se olis viksuin edestäpäin katteltuna työstöavaruuden vasemmassa ylänurkassa, mutta hyviä ideoita kuunnellaan. Työkalunvaihtaja tullee oikeaan takanurkkaan, olisko kätevämpää olla niillä tienoilla?

Näillä mennään, pian saa rungon oikein päin ja siirrettyä lopulliseen lokaatioonsa => motivaatio saada laite valmiiksi voi siitä kasvaa kun se on joka päivä näkyvissä =)

-eemeli-
*tekemällä virheitä oppii tekemään parempia virheitä*

Powered by EzPortal
SMF spam blocked by CleanTalk