Mikä meni vikaan?

[Raakakone]

Terve kaikille.

Ajattelin ,että olisiko mahdollista saada lyhennettyä sitä pakollista "kantapään kautta" oppimäärää.. Eli mikä meni vikaan?

Aihe voi olla mikä tahansa.. (esim työkappaleen kiinnityksestä, mittatarkkuuteen tai vaikka terän valintaan)

Todennäköisesti tulee matkan varrella paljon niitä voi per#%!! hetkiä
joista kaikki voisivat ottaa opikseen.. ;)

[Raakakone]

Voisin oikeastaan pistää esimerkin omasta (ei niin onnistuneesta)
puuhailusta..

Materiaali hydraulisylinterinvarsi.. sorvasin kyseisestä materiaalista tappia
joka oli 50mm halkaisijaltaan ja siinä oli 60mm kanta..
No nokkelana poikana "aikaa säästäen" löin sen pakkaa kiinni ja
pistin 45asteen teräpalalla viistettä päähän.

Noin sekunnin kaikki näytti menevän hyvin ennenkuin 2kilon tappi veti itsensä
leuoista irti löi terän palasiksi ja hyppäsi somassa kaaressa otsaa hipoen lattialle..

Mitä tästä opimme? No itse ainakin opein ,että pistän ensikerralla palikan kiltisti
kärkien väliin.. ja kovakromi tunkinvarsi pysyy vähän heikosti leuoissa.. ;D

[porepe]

Vaan kun kaikkea ei pysty tekemään kärkien välissä :o
Toivottavasti et loukannut, eli henkinen tuska jäi suuremmaksi, kuin fyysinen.

Pehmeät muotoonsorvatut leuat tai pehmeämmästä materiaalista tehty holkki/jigi väliin, niin saa sylinteri varren tarpeeksi piukkaan ilman pintavaurioita ja ettei ui pakasta ulos. Sitten vielä stoppari karaputken sisään ettei lähde sinnepäin karkuun.

Ajatteleppa jos kyseessä olisi ollut joku 1000€ osan korjaus koneistus-> Ei osunut sorvariin onneksi, mutta osa menee melko varmaan sudeksi, jos noin käy.... Viimeistään lattiaan tai seinään osuessaan...

Onhan noita sattunut... Itse joskus katkaisin ohutseinäistä putkea sorvissa, jossa oli liikaa välystä poikkikelkassa... Haukkasi terän sisään, putken solmuun ja sandvikin palan lisäksi vielä 200€:n pitimen kappaleiksi... Tämä siis töissä ruokatunnilla oman firabelin kanssa ja kyllä koneistamon kymppi kehui, kun kuuli metelin kahvitupaan asti  ;D

OPPIA IKÄ KAIKKI tai IKINÄ EI OPI KAIKKEA ;)


Puhumattakaan Nakamuran sorvista, jonka ohjelmaa en aamulla silmät ristisä tarkastanut tarpeeksi hyvin... Voimassa oleva käsky oli T1010, Eli Työkalu 10 ja kompensointi arvo 10... Terä tuli ulos kappaleesta ja oli teräkompensoinnin nollaus vuorossa... Rivillä lukikin T0600, kun siinä olisi pitänyt lukea T1000...

Testiajo siis menossa aamun ensimmäisellä kappaleella. Sorvin ovi auki, koska pleksistä ei nähnyt mitään läpi. Revolveri noin 100mm:n päässä pakasta, kierroksia 1600 ja leuat noin 30mm pakan ulkokehästä ulkona...

Käsky T0600 astui voimaan ja kuulin kuinka revolverin lukko aukesi. yritin lyödä hätäseissit päälle, mutta en osunut ko nappulaan... Seuraavaksi sama ilmiö kuin armeijassa "viheltää" sekunnin murto-osassa syöksy tonttiin... Ennen kuin koko kroppani oli edes lattiassa kuului helxxxin moinen kajaus ja sorvin avonaisesta ovesta lensi 47x200mm:nen U-pora, sekä nyrkin kokoinen klimppi revolverin valua... Tavarat päätyivät noin 10m päähän hallin seinään...

Ilman nopeita refleksejä en täällä kirjoittelisi, vaan olisin päättömän ratsumiehen kaverina jossain toisessa ulottuvuudessa tai jos pää olisi pysynyt hartioissa kiinni ( hyvin epätoden näköistä), niin Päähäni olisi integroitunut noi 5kg rautaa, jolloin minusta olisi tullut ihan oikea ironman...

[Raakakone]

Voi jumalaut... Sori Porepe mut sä kuvailit tapahtuman niin hyvin ettei tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä ;)

Se huippukelkka on muuten ainakin mun koneessa "pakko" lukita ettei lähde katkaisuterät lentoon (kolmannen Secon kohdalla tajusin)...  Mulla oli siinä motissa joka lähti kylille kulkemaan vain 15mm matkalta kiinnityspintaa.
Ja sekin oli koneistamatonta sileää kromipintaa... nat guud..

Tunkin varsi on aika ihkua ainetta, silti leuat höyläsivät siihen muutaman millin syvät jarrutusjäljet lähtiessään.. ???
Saattaa olla se pienikin pakan mittatarkkuus menneen talven lumia.. No ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä..

Ps . Heti aamusti ei kannata alkaa kovin vaativiin hommiin.. Selitä tota nyt nenulle et "en mä ihan vielä.. heräilen tässä rauhassa ensin  ;D"

[Tapani Honkanen]

Suokaa anteeksi kun joudun käyttämään forumia yhdn jutun varastointiin kun toisen forumin hommat meni huoltoon.



Kun tuon Xihmisen kannanotto oli humaani ja kuitenkin insinöörimäinenkin, niin sotken soppaa jonka pistin tulelle. Pieni jäähyttely tuolle kiinteäsiipiselle, koska noin viisi vuosikymmentä sitten sain tartunnan Jukka Tervamäen jutuista Tekniikan Maailmasta koskien autogyroja/gyrokoptereita. Lisäksi olen saanut viestejä, että tuohon kiinteäsiipisen luokkaan olisi tulossa niin kovia haastajia, että rahvas vaietkoon. Taas mietintäkierroksen tehtyäni lotto näytti lupaavammaksi AUTOGYRON kehittämisen höyhenenkeveäksi.
Koitan perustella kyseisen laitteen erinomaisuutta.

1. Autogyrolla on mahdollisuus lentää hyvin hitaasti (joskin suurella teholla). Tappava liike-energia jää pieneksi mahdollisessa törmäyksessä. Jää vain kitumaan.
2.Autogyro EI SAKKAA vaikkakin tulee läpi jos liike-energia ja teho loppuu ennen aikojaan. Kauheaa katsottavaa You Tubessa ne kärrynpyörät. Tulee ihan mieleen pikkuKallen havainnot kun saunassa naisten puolella totesi äidilleen että v... näkyy. Äiti tempoili tukasta ja kysyi, että mitä näkyy? Kalle siihen, että katto, v..., ikkuna, v... lattia. Mithän kokenut pilotti havannoisi pyörinnän aikana?
3. Startti- ja varsinkin laskumatka ovat merkittävän lyhyitä.
4. Työmäärä ja kustannukset jäävät alhaiseksi oikeilla valinnoilla.

Haittoja ja ongelmia

1. Laite on varsinainen väkisinlentäjä. L/D on jopa huonompi kuin motorisoidulla roikkuliitimellä.
2. Lentäminen poikkeaa kovasti kiinteäsiipisestä. Vaikka autogyro onkin samanlainen painopisteohjattu vekotin kuin roikkuliidin, niin roikun ohjausliikkeet ovat päinvastaiset. Aiemmin Bensenin gyrokopterit olivat aivankuin roikkuja.
3. Koulutusmahdollisuudet olivat aiemmin hyvinkin hankalia kun 2-paikkaisia ei ollut. Oli tietysti mahdollisuus nousta tyvestä puuhun.

Laite on hyvin turvallinen kun suunnittelussa huomioidaan dynaaminen vakavuus= riittävän tehokas korkeusvakaaja. Minullekin oli hyvin masentavaa kun haaveilun alkuvaiheessa 70-luvun alussa tapahtui kaksi kuolemaan sattunutta autogyro-onnettomuutta. Vaimo vaikutti hyvin rauhoittavasti näistä johtuen.

Kun olen kuitenkin havainnut, että lentäjän kuolema on aina sankarikuolema, niin minäkin olen harkinnut tavoittelemaan sankarin sädekehää kuitenkin hyvin pienellä riskillä. Arvioin superultrakevyen autogyron mahdollistavan tuon uroteon, siis lentelemisen.

Onko markkinoilla joutilasta, omaa rahaa/työtä tuhlaavaa tuulentuvan rakentajaa, komposiittiosaajaa (todellista), puutyön tekijää, hitsaria, CNC-koneistajaa jotka lähtisivät toteuttamaan projektia. Siis tekemään unelmasta totta. Ikävä kyllä, minun unelmaani.
Jos ei ole, niin sitten yritän itse.

Hahmottelemassani laitteessa on kolme pääkomponenttia. Moottori osittain omavalmisteinen alennusvaihteinen, 3-sylinterinen, 30hv, 6000/2500rpm, 20kg kaikkine roippeineen. Omavalmisteessa on käytetty Raket-moottorin komponentteja. Tälläistä moottoria ei ole ollut markkinoilta saatavissa.
Runko on 20 kg painorajaan mahdutettavissa oleva puu/vanerirakenteinen 2.5m pitkä  vetopotkurilla varustettu puupaatti, nokkapyörälaskutelineellä ja H-peräsimellä varustettu.
Kantopua antaa 6m halkaisijainen (omavalmisteinen)komposiittiroottori, joka sekin varusteineen painaa 20kg (vaatii huolellista suunnittelua tyvi-ja ohjauslaitteistolta. Hätätilassa Bensenin systeemi.  Polttoainemääräksi jäänee sitten 10kg/15L joka riittää tunnin pörräykseen.

Aluksi on mielenkiintoista saada kuulla mitä rahvas tykkää. Onko innokkaita?