Pitääpä katsoa tilanne. Kävijöitä sata, kun poistaa omat käynnit. Ei yhtään vastausta, ei mielenkiintoa tarpeeseen asti, siis ei edes prosentti katsojista kiinnostunut. Niin muuttuu maailma, Eskoseni.

Tuommoinen jakopää lienee muinaisjäänne koneistuksen apulaitteista. Nythän kaikki hoidetaan CNC koneilla. Työstettävän työkappeleen mukaan valitaan työstökeskus, missä akselit riittää. Harrastelijat saattavat kuitenkin tarvita sellaista vanhan ajan jakopäätä. Markkinoilla noita on kitsaasti ja hintapyynnöt kovia. Uustuotantoa on tullut kiinasta. Minäkin hankin Vertex BS2 jakopään, käyttämätttömän, joskus -15. Se oli neljäs jakopääni mutta kun sain halvalla. Oli ostettu Turun seudulta noin 1000€ hintaan. Maksoin alle puolet ja petyin vähintään OVH- mukaan. Ne kaikki on aivan kelvottomia, meni kiertoon ja käyttöön,missä se pelittää.
Kaverinikin hankki sellaisen, tuotti kuningaskunnasta, sai halvalla ja oli ihan paskaa laatua. Sitä oli jopa laitteen sisällä lastujen muodossa.
Näkemykseni on, ei kannattaisi noita hankkia.

Suivaantuneena kaverin pettymykseen, luonnostelin jakolaitteen. Kun olin noita erilaisia purkanut ja kasannut ja ihmetellyt epäkohtia, niin oli helppo suunnitella parempi. Tuo jakolaite on suunniteltu etupäässä askelmoottorin käyttämäksi ja jako-ohjelmiston hoitaa erillinen ohjausyksikkö. Laitteen saa joko karan vaakaan tai pystyyn (pyöröpöytä) tai universaali, 0° -  90 °, erillisellä kehtorungolla. Toki sitten tulee joltakin ehdotus laitta siihen kallistukseenkin joku askelmoottori/servo.

Toki tuohon voi lisätä veivin ja jakolevyjä, vaan kannattaako?

Nyt kysynkin, onko kiinnostusta kyseiseen laitteeseen? Vaikuttaa sarjakokoon ja kustannuksiin. Kotelo joko hitsattu tai valettu. Kierukkahammaspyörä tinapronssia. Akselit vierintälaakeroitu ja öljyvoideltu.

Kierukkapari maksaa esimerkiksi Mekanexiltä n. 300 € sisältää alv. Tuo pitäisi saada murto-osaan jopa Suomesta hankkien, kun on sarjan tilaus.

Hinta kyllä itse jakolaitteessa enemmän kuin kuningaskunnasta tilattu ja kiinassa tehty väkästin.

Onko mielenkiintoa?

Olli on menehtynyt vuoden -15 lopulla ja puuhapajankin toiminta loppunut saman tien. Mitä kirjoittaja tarkoittaa sisällön lähteellä?

Pyörän napa? Pyörän napahan on kiinnitetty vanteeseen. Eihän tuo pyöri. Tuo lieriömäinen poraus/reikä lienee laakeripesä. Miten funktionaalinen muotoilu tuossa osassa on? Näyttää kummalliselta. Konstruktöörinä ihmettelen. Ei ole vinoilua. Onko tuohon tehty FEM-analyysia?

Päivitystä. Huomasin sentään tuon toiseksi viimeisen kuvan, sehän selittää osittain. Siis ilmavirrankin pitäisi kulkea tuon osan läpi, oletan ja selittää nuo läpimenevät aukot.

Mikä tuo simpukasta seuraava osa on? Siis mihin tulee?

Ääni Tampereelle, vaikka matkaa noin viisinkertaisesti Helsinginmatkaan nähden, jonne matkaa noin kolmekymmentä kilometriä.

Saattaisi olla hyvä järjestää äänestys paikasta ja tietysti halukkuudesta ja tarpeesta järjestää tapaaminen.

Tuommoinen hyvä yleisharrastusfoorumi kun kotiverstas.com on järjestänyt vuosittain Lahdessa tapaamisen. Tehdasvierailut ja illanviettoa Lahden lähettyvillä edullisessa majoitusravintolassa. Siis majoituskin järjestyy pitkämatkakaiselle.

Kovuuteen HRc noin 60 karkaistut teräkset päästyvät tuossa vähän yli 200°C, joten se 200°C on korkein turvallinen käsittelylämpötila. Nuorrutusteräksien päästölämpötila on siellä,500°C paikkeilla, riippuen halutusta lujuudesta ja seosaineista.

Konekomponentteja


3 ryhmää komponentteja

1.  Kulmavaihde SKS-mekaniikan myymä käyttämätön Bonfiglioni kulmavaihde. Välityssuhde 1:1. Akselit ø15 x35, kiila 5 mm.
T:n jalka 90 mm ja T:n yläpuolikas 52 mm. Laipat 55 x 66, joissa 6.3 mm poraukset ja rungossa 3x 8.5 kiinnitysporaukset.
Vastaava Mekanexilla http://www.mekanex.se/wp-content/uploads/typ-z-alla-storlekar.pdf
Hintapyyntö 50€, alv ei lisätä ja jos tuntuu kohtuuttomalta, voi tarjotakin.

2.  Paineilmalamellimoottori AtlasCopco LZB22 AR 013 11, paine 7 bar. /1150 rpm, akseli ø10 mm x 23 mm, kiila 3 mm,
+ kierukkavaihde 4190 0142 70, reikä, a.v. 11 kuusio, välityssuhde 6:1
+ välilaippa
Hintapyyntö 50 €, alv ei lisätä ja jos tuntuu kohtuuttomalta, voi tarjotakin.

3.  Rollvis ruuvimutterilla varustetut liikeruuvit. Sveitsiläinen laatutuote. Rollvis F487C, joka on varustettu esiasetusvälirenkaalla=esikiristys vakio ja toinen Rollvis F490C, joka on ilman esiasetusvälirengasta, joten voi asennuksessa säätää esikiristyksen. Liikealue 130 mm. Laakeriø12 mm ja tappi ø10 mm. Mutteri ø42 mm ja pituus 44 mm. Nousu 0.5 mm, tarkka karkaistu ja hiottu.
Linkki ruuvi/mutterisysteemiin https://www.google.fi/search?q=rollvis+roller+screws&ie=UTF-8&oe=UTF-8&hl=fi-fi&client=safari
Hintapyyntö 50 €, alv ei lisätä ja jos tuntuu kohtuuttomalta, voi tarjotakin.

Myydään yhdessä tai erikseen. Postituskulut ja paketointi 8 €

Kuva oli ehkä liian suuri, ei mennyt läpi. Laitan jatkoksi

Katso koko ilmoitus

Ei ole väliä, noin yleensä ottaen noinkin pitkällä akselilla. Toisaalta, hyvähän olisi tietää vääntömomenttikin. Tuon akselin kiertymä saattaa olla aika suuri, jolloin sen antama paikkatarkkuus kärsii. Noilla teräslaaduilla kimmomodulikin on lähes sama, joten kiertymä on samansuuruinen.
Mitä ominaisuuksia tuossa tapauksessa tavoitellaan?

Tuntuu tutulta kysymykseltä mutta laitetaas tännekin.
Joissakin noissa "yksivaihemoottoreissa" on keskipakokytkinkäyttöinen käynnistyskondensaattori sen normaalin vaihesiirtokondensaattorin rinnalla. Putoaa pois, kun pyörimisnopeus kasvaa riittävästi. Tarkoituksena lisätä käynnistysmomenttia. Tuokin puruimurin siipipyörä on raskas kynnistettävä tuommoiselle "vajaatahtiselle" moottorille. Toki sen puruimurin käyttömomentti kasvaa pyörimisnopeuden neliössä mutta alku on kuitenkin vaikeampi. En ole auktorisoitu sähköneuvoja mutta olen tuommoisen moottorin joskus korvannut taajuusmuuttajan käyttämällä kolmivaihemoottorilla. Tietysti purin jonkun verran, kun oli jotain outoa, siis joku kolahdus hidastuessa. Kolahdus oli hetkellisempi, kun pamahti käymään.
Olisi terapeuttista saada virallisen asiantuntijan lausunto tästä.

Jos kyseessä on tuommoinen tapaus, melko yleinen auton osa, jota saa varaosana romuttamoista Suomesta tai ulkomailta, niin enpä näkisi vaivaa tuommoiseen turaamiseen. Varsinaiset korjaavat toimenpiteet voisi kohdistaa harvinaisempiin kohteisiin ja niissäkin tietoisena toimenpiteen kannattavuudesta ja kestävyydestä. Olen minä jonkin verran noidenkin parissa puuhannut ja vaikkapa ratkaissut Off-Road ajossa käytetyn "Lantikan" vetoakselien hajoamisen syyn ja korjaavan toimenpiteen. Täytyi tehdä/teetättää akseli itse, koska noiden osien valmistajat ovat ymmärtämättömiä. On siis ruvennut tuo kohta kestämään. Siis tuon ura-akselin urituksen ja sileän kohden yhtymiskohdan katkeaminen loppui melko rasitetussa osassa.
Nytkin on konsultointia lentokoneen dieselmoottorin ja potkurin yhdistäminen terveellä tavalla. On käytössä tuommoinen evolventtinen ura-akseli/-holkki ja kutistusliitoskin vielä. Edelliset "turaajien" tekemät ratkaisut johtivat vaaratilanteisiin. Ei voi mitään, kun asenne on vinoutunut ammatilliseen suuntaan vuosikymmenien aikana.

Sittenhän siitä ei ole mitään apua, vanhasta. Onko tietoa, mistä se on, että voisi jostakin selvittää vaikkapa ura-akselin mitat tai saisi hetkeksi kulumattoman hammastuksen mitattavaksi. Minä kyllä hetkessä osaan määritellä oleelliset valmistusarvot. Luultavasti tuo uraholkki on myös kulunut, jotta siitä saisi mittoja. Tosin sen mittaaminen on kohtuuttoman vaikeata, vaikka olisi uusikin. Siis määritellä ryntökulma, moduuli, profiilinsiirtokerroin. Toki rullamitan saa mitatuksi mutta se on vain osa totuutta. Toki voi sen uraholkin sisälle valaa lyijystä pätkä akselin korviketta ja siitä laskea ja määritellä tarvittavat asiat.
Nuo ura-akselien terät ovat vierintäjyrsinteriä ja vaativat vastaavan koneen myös. Yleensä nuo ura-akselit ovat 30° ryntökulmalla ja niihin ei saa noita yksittäiskiekkoteriä.
Vähän jo vierantuneena noista asioista voisin ehkä auttaa mutta pitää tietää missä mennään, ettei tarvitse täällä foorumilla arvuutella. Pitävät vielä tyhmänä.
YV:llä voi ottaa yhteyttä.

Sorvilla sen minkä pystyy. Hienolla terävällä viilalla lisää. Sitten hiomanauhaa noin 200 karkeutta. Pitäisi saada sellainen ristikkäinen hiomakuvio. Samantyyppinen, kuin hoonausjälki. Ei missään tapauksessa nousullista jälkeä, paitsi jos tietää pyörimissuunnan. Hiomakivellä niin sanotulla pistohionnalla teollisuudessa nuo tehdään.
Niin ja sitten vielä hienommalla nuhalla. Jotakin 600 karkeutta. Edelleen hoonaustyyppinen jälki. Sen tehtävänä on pitää pieni öljymäärä tiivistehuulen alla. Tälläinen tiivistepinta on helpompi saada hyväksi käsipelillä ja etuna on tuo e.m. öljyn voitelevuus. Sain joskus idean tuohon tuon hoonauskuvion etevyydestä
Pinnankarheus noin Ra=0.4-0.8. Onhan minulla elektroninen mittarikin kyllä mutta sormenkynnellä kokeillen takuulla pystyn sanomaan 0.4..... 3.2 . Pitää vaan tietä/nähdä valmistustapa, siis pinnan struktuuri. Se saattaa kynsituntumaa huijata. Olikohan minulla vielä vertailupalat vai menikö koneiden mukana.
Muuten, liian hyvä pinta ei ole hyvä huulitiivisteelle. Ei anna tilaa öljykalvolle. Joskus runsas kymmenisen vuotta  sitten tai enemmän tutkittiin ja kokeiltiin timanttilla silovalssausta tai oikeastaan kyse ei ollut valssauksesta ollenkaan vaan timanttijyvään on valmistettu pallopinta. Sitä kuormitetaan jousivoimalla pyörivää työkappaletta kohti. Aloituspinnankarheus voi olla luokkaa Ra=3.2-1.6. Voidaan käyttää leikkuuöljyä. Valmistustapa antaa kovin sileän pinnan mutta jo kohtuullisillakin liukunopeuksilla tiivistehuuli tuhoutuu suurentuneen kitkan takia. Ei ollut hyvä menetelmä. En saanut kehumista.

Työpaikalla viime vuosina oli vallalla kyvyttömyyden esiinmarssi. Vaikka olisi ollut ideoita ja kokeiluja, tuotekehityspäälliköt olivat ....... Hyviä tyyppejä. Siksi minäkin jätin monetkin ideat työpöydän laatikkoon ja päähäni.  Tuostakin menetelmästä, siis tiivistepinnan viimeistelystä olisi voinut kehittää nopea ja hyvä menetelmä. Olisi voinut olla vaikkapa pyöröhionnan jälkeen, jolla pinnankarheus voisi olla Ra=1.6-3.2, riippuen halkaisijasta, oma vaihe nauhahiomakoneella. Siinä oskilloiva liike sen kappaleen ja nauhan liikkeiden lisäksi.
Tällainen toimenpide maksaisi itsensä, koska tiivistevuodot olivat suurin reklamaatioiden aihe. Oli kallista vaihdattaa maailman äärillä olevien vaihteiden akselitiivisteitä. Kaiken lisäksi tuo pistohionta oli hyvin usein kelvottomasti tehty. Kyllähän minä silloin tällöin tarkastelin tuotteita ja annoin palautetta. Mutta kun työnjohtajatkin halusivat olla hyviä tyyppejä. Toisaalta heidänkään kompetenssinsa ei noussut kovin korkealle. Eihän heillä ollut muuta vaihtoehtoa. Eihän se auta, että on mulkero varsinkaan jos ei ole muuta annettavaa.
Olinhan minäkin aloittaessani, parisen vuotta työnjohtajana. Siinähän huomasin, että tässähän on yksinkertaiselle haastetta ja oppimista. Eihän minullakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tuotekehityksenomaisissa tehtävissä. Onneksi tuotekehitysprojekteissa puurtaminen ei tullut minulle koskaan rasitteeksi. Kyllä tämä vanhojen muistelu on ikävää, huomata viettävänsä mitätöntä eläkeläisen elämää.

Tuo esitetty tapinmittauskonsti on nokkela ja tarkka, nimenomaan tapin leikkuusärmien säteen/halkaisijan suhteen.
Toisaalta, tämä terän halkaisijan mittaus on vasta osa tuosta ongelmakentästä, jos halutaan nimenomaan saada selville sen karassa pyörivän terän leikkaavan särmän muodostamaa leikkuuympyrää. Karaistukan ja karan heitto suurentaa tuota ympyrää. Ja sitten on vielä taipumat ja joustot eri suuruisten lastunpaksuuden ja materiaalien kovuusvaihtelun takia. Kyllä on vaikeata. Kyllä voisi ongelman avaaja saada henkilökohtaista tukea ja neuvontaa mutta kyllä akuankalle (nimimerkille) on vaikeata neuvoa vapaata vettä.
On turha pelätä ylimielistä suhtautumista vaikka avaisi vähän enemmän työtä, konetta ja olosuhteita.

Minä olen ihan aloittelija näissä jutuissa. Niin etevä olen, että kremmenin jutuilla löysin hakemalla nuo oikean käämit tai oikeastaan niiden järjestyksen. Tuommoinen kahdeksanjohtoinen on oikeastaan sama kuin tuo kuusijohtoinen. Siinä kuusijohtoisessa on tuo keskimmäinen johto vain ulosotto. Samanlaisen ulosoton saa yhdistämällä nuo vierekäisten käämien päät. On vain helpompaa löytää nuo ulosotot kuuden johtimen systeemissä ja käämitkin on jo oikeassa järjestyksessä. Kahdeksan johtimen ongelmaan on yleensä olemassa connection diagram tai sinnepäin. Kokeilu on jännää, kunhan ei käytä liikaa jännitettä tai käyttää virranrajoitusta. Ilman noita rajoituksia vaarallista kukkarolle. Niin, nuo kytketään ohjaimeen kuten bipolaarinen mylly neljällä johtimella.

Tuota keskiulosotolla varustettua voi ajaa vierekkäiset käämit sarjassa tai samat vierekkäiset käämit rinnakkain. Helppoa kuin heinänteko. Toki virheet voi kremmen korjata ja tarkentaa noita sähköpuolen asioita paremmin. Minä jo hieman koreilin kremmenin tiedoilla.

On mielenkiintoista kokeilla erilaisia askelmoottoreita ja ohjaimen parametrien asetuksia. Pitäisi pystyä vielä kuormittamaan noita askelmoottoreita, jotta näkee niiden todellisen käyttäytymisen.