Ensin hyvä uutinen. Tarkistin karan yhdensuuntaisuden johteiden kanssa sorvaamalla ison sylinterin ja asettamalla mittakellon sen taakse mittaamaan sen taustapuolta. Jos nyt järkeilyni meni nappiin niin tämä asettelu tuplaa mahdollisen karan vinoudesta johtuvan kartiomaisuuden. Satkun mittakellolla en kyennyt mittaamaan virhettä. Dyna mechatronicsilla 80-luvulla työskennelleitä koneenrakentajia tulee kiittää ensiluokkaisesta tarkkuudesta.

Sitten huono uutinen, joinka takia kone näyttää tänään tältä. Käy ilmi, että suunnittelupuolella pääsi lipsahtamaan pieni virhe. Koneen lastukaukalossa ei ole omaa takaseinää, vaan rungon päällä lepäävä kytkentäkaappi toimittaa sen virkaa. Se on erittäin kätevää, että kaapin voi nostaa tarvittaessa irti koneen rungosta, tästä syystä vedin kaikki kaapista lähtevät sähköt liittimien kautta.

Vaan tästä seuraa se, että sähkökaappiin osuva leikkuuneste valuu sen reunaa pitkin alas ja sitten lastukaukalon ja kaapin väliin jäävästä raosta koneen ulkopuolelle. Tästä havainnollistava taideteos.

Yritin jo rakoa tiivistää liimatiivisteellä, mutta ilmeisesti johonkin kohtaan jäi vielä aukko. Lastukaukalon takaosan on kovin vaikea ylettää ja nähdä silloin kun kaappi on paikallaan. Tämä on huono ratkaisu myös siitä, että sen joutuu uusimaan aina jos mielii nostaa kaapin pois sekä siitä, että se voi altistua johtojen päällä kulkevien lastujen hankaukselle.

Toinen vaihtoehto olisi tarralla kiinnittyvä ikkunatiiviste tai vastaava kaapin alle. Tämä olisi edukas siitä, että se ei haittaa kaapin irroittamista, mutta olen hieman varauksellinen sellaisen kestosta ja tiiveydestä. Tämä ehkä myös asettaa lastukaukalon ruostumiselle alttiiksi.

Kolmas temppu olisi liimata kytkentäkaapin pystyseinämään pieni reunan yli ulottuva lippa, jota leikkuuneste joutuisi kiipeämään ylöspäin tahtoessaan vuotaa koneen ulkopuolelle. Tai vaihtoehtoisesti kokonaan erillinen ylös koneen kattoo ulottuva pleksi, joka estää leikkuunesteen päätymisen koko kaapin seinälle.

Luulen että toteutan yhdistelmän vaihtoehdoista 2 ja 3.

Toinen hauska ominaisuus tässä koneessa on se, että kelkan johteiden pyyhkimet kattavat vain hiotut pinnat, jolloin leikkuuneste pääsee virtaamaan väisteitä pitkin kelkan ali, koneen päätyyn ja siitä reunan yli pöydälle. Pitänee sinnekin liimata jonkinlainen ränni.

Kiitos tsempistä. Kyselin LinuxCNC -foorumin jumalilta apua ja sain ohjeilla koneen akselit liikkumaan ja nollakytkimet pelittämään. Tässä vaiheessa voi olla erittäin tyytyväinen päätöksestä vaivautua laittamaan linuxcnc:llä jonkin helpomman, mutta vähemmän suorituskykyisen ratkaisun sijasta. Pääsyy tälle valinnalle oli se, että se sallii takaisinkytkennän lineaareilta. (kuva liittyy) Nyt on kiva töniä kelkkaa ja katsoa kun desimaalit näytöllä muuttuvat ja tietää että kone ei hukkaa asemaansa tiukassa paikassa ja että se ymmärtää myös luovuttaa todella tiukassa paikassa. Kyllä, on jo kokeiltu ajaa kelkka päin kärkipylkkää :D


Sitten löysin vielä valmiin koodin työkalurevolverille. Noh, valmiin ja valmiin. Se ei vielä osaa automaattisesti tunnistaa revolverin asentoa valoporttien avulla tai hyödyntää räikkämekanismin vapauttavaa solenoidia ja pyöriä vastakkaiseen suuntaan, mutta työkalunvaihto kuitenkin toimii. LinuxCNC:n käynnistyksen jälkeen vain joutuu kertomaan M6-käskyllä mikä työkalu on käytössä.

Seuraavana pulmana on tuon 5i25:n ominaisuus, että sen lähdöt ovat kaikki viidessä voltissa kunnes linuxcnc käynnistyy ja asettaa ne konfiguraation mukaisiksi. Eli koneessa on siis käynnistyessä kaikki moottorit enabloituna leikkuunestepumppu päällä. 5i25:n ohjekirjassa lukee että tätä ominaisuutta ei voi muuttaa, vaan siitä tulee tarvittaessa huolehtia ulkoisilla kytkennöillä. Ja nyt kirjoittaessani hoksasin että hommahan hoituu sillä kun kytkee hätäseispainikkeen kanssa sarjaan yhden releen normaalisti suljetuksi, jolloin se avaa piirin kun ohjauskortti antaa sille pyytämättömän jännitteen.

Ja sitten pääseekin miettimään käyttöliittymää, voitelupumpun automaatiota ym. hienostelua. Ja tietty sievistelemään sekä kytkentäkaappia että mekaanistakin puolta. Lähettänen tänne jossain vaiheessa videota koneen toiminnasta.

Lainaus käyttäjältä: MonitoimiMies - 21.01.24 - klo:13:22Itselläni on sama tilanne, eli sain tämmöinen dyna myte 3000 sorvin, joka on täysin alkuperäisessä kuosissa. Minkälainen homma tuossa modernisoinnissa on, ajallisesti ja rahallisesti? :)

Projektit on enemmän sattumanvaraista, projekteista riippuen. Vai kannattaako laittaa sorvi eteenpäin ja harkita jotain halpaa manuaalista konetta?

Tähän on mulla mennyt varmaan vähän tonnin pintaan rahaa. Karaohjain 400, mesakortit 350 ja kaapeleita, steppereitä ym.
Ja aikaa tuhottomasti. Mutta pienemmälläkin budjetilla ja vaivalla pärjäisi, vanha pc + parinkympin breakout board riittäisi ajamaan akseleita vaikka alkuperäisilläkin askelmoottoreilla jos ei tarvitse takaisinkytkentää lineaariantureilta. Karan saa käymään tasavirtalähteellä, mutta sitten suorituskyky jää taas heikommaksi takaisinkytkennän puutteen takia.

Koneen laittaminen on nyt jäänyt aika pitkälle tauolle kun ei riitä osaaminen linuxcnc:n ja mesakorttien kanssa. Ostin tähän siis 6i25+7i85S+7i75, joille ei ole valmista aihiota linuxcnc:n pcconffissa. Harkitsen tässä että pitäiskö mun tilata uudet helpommat kortit, ehkä luopua lineeariesta tai maksaa jollekulle tän tietotekniikkaosuuden kuntoon laittamisesta.

Koneen työkalukarusellia voi pyörittää vapaasti vastapäivään, mutta myötäpäivään pyöritettäessä mekanismi lukittuu 60° välein, mistä voi ainoastaan pakittaa vastapäivään. Näin karusellia voi ajaa aina vastapäivään, hieman halutun työkalun yli ja sitten myötäpäivään kunnes karuselli on lukittu. Näin olen tainnut lukea foorumeilta joidenkin tätä konetta ajavan.

Työkaluvaihtajassa on kuitenkin myös solenoidi, jolla voi estää lukittumisen. Näin karusellia voidaan ajaa molempiin suuntiin. Lukitus pitää kuitenkin liikkeelle lähtiessä poistaa pakittamalla hieman.

En tiedä oliko alunperin tarkoitus ajaa lukitusta päin niin kovaa kun stepperistä lähtee vai oliko välyksen poistoon jokin sivistyneempi tapa. Karusellissa on runsaasti välystä sillon kun se ei ole ajettu tiukasti lukkoa päin.
Vaihtajan perässä olevalla 6 asennon absoluuttienkooderilla voi varmistaa että ollaan oletetussa asennossa, tosin en näe sitä välttämättömäksi. Asennohan voi olettaa tarkaksi aina kun on ajettu lukitusta päin. Katotaan tuleeko käyttöön työkalunvahtomakroon vai pelkkään koneen nolla-ajoon. Tätä voisi varmasti hyödyntää siinä sivistyneemmässä välyksenpoistossa jos stepperin virtaa voi vaihtaa lennosta.

Alkuperäiset askelmoottorit oli alennettu rattailla 1:10, tehden koneesta varsin hitaan. Korvasin nämä jykevämmillä suoravetoisilla askelmoottoreilla. Konetta ei ole vielä testiajettu, eli jää nähtäväksi mihin teho ja vääntö riittää. X-akselin kelkka liukuu moottorin päälle, asettaen rajoitteen koolle. Nema23-kokoisen moottorin kiinnittäminen onnistui kuitenkin, kun käänsi moottorin runkoa hieman akselin ympäri ja viilasi palan yhdestä korvasta. Kyseisen korvan ruuvinpää piti myös kaventaa.

Kuvassa kontrollikaapin tämänhetkinen tila.

Ohjaukseksi valikoitui LinuxCNC ja seuraavat kortit:
MESA 6i25 Superport FPGA based PCIE Anything I/O card
MESA 7i75 Breakout/FPGA protection card
MESA 7I85S 4 Channel encoder, 8 differential output 1 channel Serial RS-422 interface (7i85S)
MESA 7i73 Pendant/control panel interface

Sääilytin alkuperäisen karamoottorin, mutta asensin sen päähän pulssienkooderin jota nykyaikaisempi Argon -servo-ohjain osaa lukea.

Jos muuten kellään on käyttöä kyseisen koneen tai DM2400:n alkuperäisille ohjauslevyille, laita viestiä.

Otsikon mukainen sorvi päätyi minulle hyväkuntoisena, mutta elektroniikat auttamatta vanhentuneina. Enhän sitä raaskinut jättää tuohon tilaan.
Dokumentoin tähän lankaan mitä on tullut/tulee tehtyä.