Moi
ei nyt varsinaisesti liity CNC tekniikkaan mutta arvelin että täältä voisi jotain vinkkejä löytyä, mukavaa porukkaa kun foorumilla on.
eli tarkoituksena olisi saada moottori pyörimään tasaisesti tarkalla nopeudella.
Rakentelen LP levysoitinta ja vanhoista vehkeistä puretut moottoriratkaisut on kovin köppäisiä ja heikkoja.
motin pitäis pyörittää ~5kg levylautasta.
Mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Arduinoa olen joskus ohjelmoinut ja varmasti sen oppii uudestaan, mut fyysinen puoli on hakusessa.
Kiitos jo valmiiksi ;D
Kerro toki se kierrosmäärä minkä tarvit... ei ole koskaan tullut lp levyjen kanssa värkättyä :D
Haluatko että sulla start stop napit siinä?
Vai että vaan virta nappi ja levy pyörii loputtomiin?
levylautanen pitäis saada pyörimään 33.3 rpm, käytössä ainakin 3d printteri jolla saa kyllä välityksiä tehtyä että ihan noin hiljaseen ei tarvi itse motin pyöriä.
aivan luksusta olis jos sais napilla 45rpm ja 78rpm levytkin pyörimään :D
pyörivään kappaleeseen, tai moottorin akselille (jos luottaa ettei hihna/ratas välitys luista) enkooderi.
esim CUI:lla on 20eur paikkella olevia:
http://www.digikey.fi/product-detail/en/AMT102-V/102-1307-ND/827015
tai jos löytyy US Digital uutena tai käytettynä joka sopii budjettiin. Nollabudjettivaihtoehto on purkaa enkooderi(t) vanhasta pallo-hiirestä jos sellaisen löytää..
enkooderista tulee kantti-aaltoa yleensä 2kpl A ja B ja joissain mikrokontrollereissa on suoraan 'quadrature encoder' sisäänmeno jonka laskettu tulos on luettavissa rekisteristä. vuosia sitten dsPIC33F:ssä oli tällainen mutta nykyään näitä saattaa olla monessa eri chipissä - ehkä ei kuitenkaan arduinossa.
ohjauspuoli riippuu moottorista, yksinkertaisimmillaan samassa mikrokontrollerissa on PWM ulostulo joka laitetaan ohjaamaan sopivan kokoista FET:iä joka ohjaa suoraan moottorin virtaa.
tarkemmin mietittynä joku kantti-aalto kuvio LP soittimen kehällä voisi myös toimia hyvin, ja lukemaan sitä joko optinen anturi tai ehkä Hall-anturi?
servo ohjauksissa käytetään ainakin kahta eri strategiaa noiden enkoodereiden lukemiseen. Kun vauhti on hiljainen pitää laskea sisäisen kellon tikitystä enkooderin pulssien välissä. Kun vauhti on kova tehdään toisinpäin, lasketaan enkooderipulssien määrä jonkun tietyn ajanjakson aikana.
Lainaus käyttäjältä: timoteus - 23.02.16 - klo:20:08
levylautanen pitäis saada pyörimään 33.3 rpm, käytössä ainakin 3d printteri jolla saa kyllä välityksiä tehtyä että ihan noin hiljaseen ei tarvi itse motin pyöriä.
aivan luksusta olis jos sais napilla 45rpm ja 78rpm levytkin pyörimään :D
Arduinolla saat tuon todella helposti tehtyä... ja voi olla että jos hyvin laakeroit alustan niin toimii ihan suora vedolla nema 23 motilla...
Ostat ramps 1.4:n niin se ei maksa kuin pari kymppiä kiinalainen versio atmega2560:n kanssa ja siihen yks stepper driver DRV8825 muutaman euron päälle...
Itse oon käyttänyt tuota pakettia vaikka missä projekteissa ja skaalautuu hyvin...
stepperit vain tuppaa olemaan kovinkin kovaäänisiä.
arduino löytyy kyllä valmiina ja polulun stepperidriveri jolla pyörittää.
oli alkuperäisenä ideana tehdä stepperillä mutta liike on kovin nytkyttävää ja motin ujellus raastaa korvia.
enkooderi kyllä saattaa löytyä miljoonalaatikosta valmiina.
millaista mottia steppereiden ulkopuolelta kannattaisi kokeilla? kaikenmoisia kaksikarvaisia ainakin löytyy valmiina.
Jos sillä soittimella aikoo kuunnella muutakin kuin vaihteistoa niin laita joku hihna eikä rattaita.
Olen tulostanut aika monta ratasta ja kaikki pitää aika lailla ääntä.
Veikkaan että sopiva ac tai dc moottori on myös hiljaisempi kuin stepperi. Jos jostain löytyy niin isohalkaisijainen hitaasti kiertävä olisi tuohon sopovampi kuin perinteinen pitkä ja kapea kierroskone
Lainaus käyttäjältä: timoteus - 23.02.16 - klo:20:26
stepperit vain tuppaa olemaan kovinkin kovaäänisiä.
arduino löytyy kyllä valmiina ja polulun stepperidriveri jolla pyörittää.
oli alkuperäisenä ideana tehdä stepperillä mutta liike on kovin nytkyttävää ja motin ujellus raastaa korvia.
enkooderi kyllä saattaa löytyä miljoonalaatikosta valmiina.
millaista mottia steppereiden ulkopuolelta kannattaisi kokeilla? kaikenmoisia kaksikarvaisia ainakin löytyy valmiina.
Stepperihän oli vain yksi vaihtoehto jos se ei käy niin samalla elektroniikalla voit ajaa myös dc-moottoria suoraan... been there done that...
Jaaha. Ei taida olla vinyyliaikakauden lapsia keskustelijoiden joukossa :)
Levynpyörittimen keskeinen ongelma kautta aikojen on ollut vetomoottori ja sen epäideaalisuudet. Joku stepperi vinyylin pyörittimenä aiheuttaisi audiofriikin naaman sinistymisen ja pikaisen hengenmenetyksen.
Kun se porukka hakee tasaista pyöritystä niin he tarkoittavat, että T A S A I S T A.
Kanoninen ratkaisu on ollut synkronimoottori jonka magneettigeometria on mitoitettu niin, että se hammastaa mahdollisimman vähän ja että sinimuotoinen magnetointivirta ei -juuri- aiheuta vääntömomenttivärähtelyä. Moottorin aiheuttama väistämätön jäännösjyrinä on sitten pyritty vaimentamaan jumalattoman raskaalla lautasella ja sopivasti joustavalla hihnalla muodostetulla mekaanisella alipäästösuotimella. Parhaisiin vinyylin kultakauden vetoratkaisuihin on tosi vaikeaa päästä millään muilla keinoilla, joten ennen kuin kannattaa hirveästi nähdä vaivaa niin tavoitetaso pitäisi kiinnittää tarkemmin.
P.S. Linn Sondek LP 12 levylautasmekaniikka on se audiofriikkien graalin malja jonka ratkaisuja voi referoida. En nyt äkkiseltään löydä linkkejä mekaaniseen ratkaisuun, mutta se lienee paras mitä pelkällä rahalla saa. Liekö sitten oikeasti tarpeellinen, en ota kantaa.
esitän että ymmärsin yli 1/4 mitä kremmen sanoi :D
Lautanen on saatu pyörimään jo senverran hyvin että Dual 505-4 jäi toiseksi.
tosin pyörittimenä oli makitan akkuporakone jolla annettii molemmille ensin täydet kierrokset ja päästettiin vapaasti pyörimään.
auttaako tuollaisiin moottorin värähtelyihin moottorin koon kasvattaminen? ns. enemmän biiffiä pyörittää kiekkoa, vähemmän jyrinää?.
(http://hackedgadgets.com/wp-content/2/Fisher_%26_Paykel_re-wiring.jpg)Suoravetoisen pesukoneen moottori, enkooderi ja joku mikro ohjaukseen? Kremmeniltä varmaan löytyy ajatuksia käytännön toimivuudesta. :)
lähinnä jotain tämmöstä hain
http://www.aliexpress.com/item/5000rpm-52W-12V-3-89A-57mm-65mm-3-phase-Hall-Brushless-DC-Micro-Motor-High-Performance/32366388105.html
joku tommone motti ja ohjauskortti.
Eikö tota BLDC mottia saisi arduinolla ohjattua?
Lainaus käyttäjältä: timoteus - 24.02.16 - klo:10:46
esitän että ymmärsin yli 1/4 mitä kremmen sanoi :D
Lautanen on saatu pyörimään jo senverran hyvin että Dual 505-4 jäi toiseksi.
tosin pyörittimenä oli makitan akkuporakone jolla annettii molemmille ensin täydet kierrokset ja päästettiin vapaasti pyörimään.
auttaako tuollaisiin moottorin värähtelyihin moottorin koon kasvattaminen? ns. enemmän biiffiä pyörittää kiekkoa, vähemmän jyrinää?.
Okei, koitetaan avata sitä loppua 3/4-osaa.
Tarkoittanet lautasen hyvin pyörimisellä sen mekaanista laakerointia? Eli että vauhtiin kiihdytettynä pysähtymisaika on omalla ratkaisulla pidempi? Pieni kitkamomentti on tavoiteltavaa, mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että laakeroinnissa ei ole kitkamomentin vaihtelua. Eli että lautasen pyörittämiseen tarvittava voima pysyy mahdollisimman vakiona koko kierroksen ajan. Voi tutkia siten, että lautasen kiihdyttää sata kertaa vähän yli käyttökierrosten ja antaa sen pysähtyä. Pysähtymiskulman tulisi olla olennaisesti satunnainen. Pienkin taipumus pysähtyä lähelle jotain määrättyä asentoa viittaa siihen, että kitka vaihtelee ja se on huono juttu.
Moottorin koon kasvattaminen saattaa päinvastoin kun luulisi, huonontaa tilannetta. Vetomoottorilta kaivataan vääntöä vain sen verran, että se juuri ylittää käytössä syntyvät kitkavoimat ja pystyy ylläpitämään lautasen pyörimisnopeutta. Kaikki sen yli on turhaa ja potentiaalisesti haitallista. On pidettävä mielessä, että aina kun moottorin vääntömomentti muuttuu vähänkään, lautanen joko kiihdyttää tai hidastaa ja se ei ole toivottua. Tämä siis olettaen että pyörimiskitka ei vaihtele merkittävästi kierroksen varrella.
Sitten tämä termi hammastus (cogging lontooksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Cogging_torque (https://en.wikipedia.org/wiki/Cogging_torque)). Sähkömoottorit toimivat magneettisen veto- ja työntövoiman avulla ja siihen tarvitaan tietenkin magneetteja. Pienissä moottoreissa roottorissa on kestomagneetteja ja niiden magneettivuo vaihtelee kun akselia pyöritetään niin, että roottorin ja staattorin magneettinavat vuoroin kohtaavat ja erkanevat. Vuon vaihtelu aiheuttaa akselille vääntömomenttia myös silloin kun koneeseen ei edes johdeta sähköä. Tämä on hyvin selvästi havaittavissa vaikkapa muuttuvareluktanssisilla steppereillä jollaisia useimmat ovat.
Kaikkihan lienevät pyöritelleet stepperin akselia joka liikkuu selvästi pykälittäin.
No, hammastus on kylmää myrkkyä haettaessa tasaista pyörimistä, koska se takaa että moottorin taajuusvasteen Bode-käyrässä näkyy resonanssipiikki napaluvusta ja pyörimisnopeudesta riippuvalla taajuudella. Tätä piikkiä on mahdoton poistaa edes teoriassa koska se on systeemin rakenteen ominaisuus. Ja tuo piikki tietysti siirtyy levylautaselta pyörivään vinyyliin mistä pickup sen uskollisesti poimii vahvariin ja sieltä kajareista se sitten lopuksi tulee ulos kaikkien iloksi.
Lainaus käyttäjältä: cartti - 24.02.16 - klo:12:12
[...]Suoravetoisen pesukoneen moottori, enkooderi ja joku mikro ohjaukseen? Kremmeniltä varmaan löytyy ajatuksia käytännön toimivuudesta. :)
Ajatuksia toki, mutta ei kokemuksia :)
Tuommoinen moottori saatta vaikuttaa napakalta ratkaisulta, mutta siinä korostuu juuri noita edellä mainitsemiani heikkoksia. Moottorina tämmöinen on varsin kätevä laite, mutta ei juuri tähän tarkoitukseen. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että suunnittelun peruslähtökohdat ja -kriteerit ovat olleet ihan toisaalla. Jos vähän saa vitsailla, niin hiekkapaperi ja vessapaperi ovat molemmat hyviä, mutta kumpikaan ei oikein korvaa toista. Siis kyllä tuolla levylautasen saa pyörimään, mutta ihan yhtä todennäköisesti tulee olemaan aika helppo kuulla, millä sitä lautasta pyöritetään.
---
Ihanteellinen moottori tähän tarkoitukseen olisi suunnilleen sellainen, että se tehon puolesta juuri jaksaa lautasta pyörittää mutta ylimääräistä ei olisi. Rakenne pitäisi olla semmoinen että hammastus on minimoitu kaikissa mahdollisissa kohdissa, ja jäännöshammastuksen ja muiden jyrinää aiheuttavien tekijöiden taajuus tulisi olla niin korkealla, että raskaan lautasen ja joustavan vetohihnan mekaaninen rajataajuus jää riittävästi alemmas. Tuollainen jousi + massa -yhdistelmä on toisen kertaluokan systeemi, jolloin sen vaimennus on 40 dB/dekadi rajataajuuden yläpuolella mikä helpottaa jyrinän suodatamisessa. Mutta 2. kertaluokan systeemit ovat potentiaalisesti epästabiileja koska ne ovat alttiita resonanssille jos systeemiin tuodaan ulkoista energiaa, ja tässä vetomoottori tuo sitä. Erityisen tarkasti pitää suunnitella vetohihnan materiaali jotta siinä on riittävästi sisäistä kitkaa niin, ettei systeemin Q-arvo nouse liian korkeaksi jolloin on ilmeinen mekaanisen resonanssin vaara olemassa. Samaan on tähdättävä sillä, että resonanssitaajuus ei missään tapauksessa saa olla lähellä moottorin jyrinäkomponenttien taajuutta vaan mielellään dekadin, jopa pari sen alapuolella.
Eli ei ole ihan triviaalia jos oikeasti hyvää meinaa. Ja selittää osaltaan miksi jotkin hyvät audiovehkeet maksaa pikkasen...
Lainaus käyttäjältä: timoteus - 24.02.16 - klo:12:50
lähinnä jotain tämmöstä hain
http://www.aliexpress.com/item/5000rpm-52W-12V-3-89A-57mm-65mm-3-phase-Hall-Brushless-DC-Micro-Motor-High-Performance/32366388105.html
joku tommone motti ja ohjauskortti.
Eikö tota BLDC mottia saisi arduinolla ohjattua?
Aloituspostauksessa sanoit "...tasaisesti ja tarkalla nopeudella...". No toi todennäköisesti ei ole se moottori.
Toki paljon riippuu ohjaussysteemin toteutuksesta ja kyllä tuolla se lautanen pyörii, ei siinä mitään. Mutta jälleen: tuo on alusta alkaen suunniteltu ihan muihin juttuihin ja todennäköisesti toimii oikein huonosti levylautasen pyörittimenä. Vaikka paljon toki riippuu siitä mikä on "tasainen" ja mikä on "tarkka nopeus" :)
nyt irtos tuosta 4/3 osastakin jotain :D
mekaaninen pysähtymisaika on tällä diy ratkaisulla lyhyempi kuin tuolla dualilla, mutta koiteltiin kiihtyvyysanturilla mittailla jyrinöitä niin päästiin reilusti pienempiin.
vähä jytkempää rasvaa noissa omissa laakereissa kun ei autotallista löytynyt mitään ompelukoneöljyä :D
teknarin sl-1200 antaa lautaselle flutteria 0.30% onko tollaisella esim BLDC mötteröllä edes teoriassa mahdollisuutta päästä samoihin? tai lähelle.
täähän aiheuttaa harmaita hiuksia tämä projekti, kiitokset jo valmiiksi kaikille neuvoista :D
Kremmen
Kun nyt aiheiseen päästin, niin mielelläni kyselen tyhmiä. Ajatus siis oli että tuota ajettaisiin servona "riittävällä" enkooderin tarkkuudella ja mikron laskentateholla. Sitä ei ole mahdollista/järkevää saada optimoitua riittävän sulavaksi varsinkin kun vaadittu nopeus on vakio?
Lainaus käyttäjältä: cartti - 24.02.16 - klo:14:26
Kremmen
Kun nyt aiheiseen päästin, niin mielelläni kyselen tyhmiä. Ajatus siis oli että tuota ajettaisiin servona "riittävällä" enkooderin tarkkuudella ja mikron laskentateholla. Sitä ei ole mahdollista/järkevää saada optimoitua riittävän sulavaksi varsinkin kun vaadittu nopeus on vakio?
Kauneus on aina katsojan silmässä - tai tässä tapauksessa kai korvassa. Kyllä on mahdollista saada tuollainen systeemi riittävän hyväksi, hieman vaihtelevilla "hyvän" arvoilla.
Ensimmäinen asia joka pitää osata mieltää on, että kaikki säätöjärjestelmät, olivat ne millaisia tahansa, kompensoivat systeemissä esiintyviä virheitä niin, että prosessin mitattu oloarvo mahdollisimman tarkkaan vastaa ohjearvoa. Oleellinen pointti on, että jos säätäjä tekee korjausta, niin
virhe on jo tapahtunut. Tästä syystä systeemi pitäisi rakentaa niin, että kaikki tarvittavat korjaukset ovat mahdollisimman minimaalisia ja itse perussysteemi rakenteellaan karsii merkittävät häiriömekanismit pois.
Toinen asia joka pitää sisäistää on säätöjärjestelmän dynamiikka versus jäännösvirheiden taajuusspektri. Tämä menee jo säätötekniikan ja systeemidynamiikan puolelle, mutta menköön kun kerta liittyy olennaisesti itse asiaan. Pahoittelut vaan että en välttämättä löydä termejä jotka heti avautuu kaikille lukijoille. Mutta kysykää niin ruoditaan tarkemmin.
Kaikki säätöjärjestelmät ovat takaisinkytkettyjä systeemejä Näille on oleellista, että säätäjään tuodaan ohjearvo (joko vakio jolloin säätäjä on xxx-staatti tai muuttuva jolloin säätäjää kutsutaan servoksi). Tässä pyritään siis vakioimaan lautasen kierrosluku. Ohjearvoa verrataan oloarvoon, joka on jollain sopivalla tavalla mitattuna se todellinen mittasuure jota ohjearvo pyrkii ohjaamaan. Vertailussa lasketaan ohjjeen ja oloarvon erotus eli eroarvo joka kuvaa säädettävän suureen virhettä ohjearvoon nähden. Eroarvoon kohdistetaan sopivia laskennallisia toimenpiteitä, joiden tuloksena saadaan toimisuure joka ohjaa toimilaitetta. Toimilaite vie sitten oloarvoa toivottavasti kohti ohjearvoa jolloin eroarvo pienenee ja parhaassa tapauksessa nollaantuu. Klassinen laskennallinen toimenpide on PID-algoritmi joka on ruodittu halki ja puhki netissä niin moneen kertaan etten mene siihen tässä ellei joku vaadi.
Olennaista on, että tuo kokonaisuus on takaisinkytketty systeemi, eli muodostaa suljetun säätösilmukan. Silmukassa voidaan ajatella niin, että ohjearvo ikäänkuin etenee silmukassa ja palaa alkuun oloarvon muodossa. Tämä lenkki muodostaa ns. silmukkavahvistuksen ja se (ja vain se) määrää säätösysteemin käyttäytymisen. Säätöteoriassa näitä systeemissä liikkuvia signaalisuureita käsitellään kompleksilukuina joille on tunnusomaista että signaalilla on paitsi amplitudi, myös hetkellinen vaihekulma. Useimmille tuttu esimerkki olisi vaikka skoopilla suoritettu vaihtojännitemittaus. Pari siniaaltoa joista toinen on vähän viivästynyt ovat keskenään määrätyssä vaihekulmassa jonka määrää signaalin taajuus ja se aika jonka toinen on jäljessä toista. Sama tapahtuu säätösilmukassa niin, että signaalin eteneminen ei koskaan tapahdu äärettömän nopeasti. Sen takia oloarvo on aina vaihesiirrossa ohjearvoon takaisinkytkentäsilmukassa syntyvän viiveen verran. Tämä on kriittisen tärkeä seikka, koska se määrää systeemin dynamiikan eli kuinka napakasti ohjaava säätäjäö on ylipäänsä mahdollista toteuttaa.
On olemassa hyvin määritelty stabiilisuuden käsite. Yksinkertaisin ehto on Boden stabiilisuuskriteeri: että suljetun silmukan vahvistuksen tulee olla pienempi kuin 0dB silloin kun signaalin vaihesiirto silmukassa on saavuttanut 180 astetta. Tämän lisäksi on olemassa useita mutkikkaampia ehtoja mutta ne ei muuta asiaa. Tämä kriteeri on ilman ehtoja aina voimassa. Mikään systeemi joka ei sitä täytä, ei ole stabiili vaan värähtelee tai ajautuu toimialueen laitaan.
Huomionarvoista on, että säätösilmukkaan kuuluu paitsi säätäjänm elektroniikka ja mahdollinen laskentaohjelmisto jossain prosessorissa, myös kaikki mekaniikka joka osallistuu oloarvosignaalin muodostamiseen. Levysoittimen tapauksessa kun mitataan lautasen pyörimisnopeutta, niin silmukassa on mukana moottori, vetohihnat ja levylautanen laakerointeineen. Nämä kaikki yhdessä muodostavat säätösilmukan taajuusvasteen.
Jos tarkastellaan jonkun mustan laatikon taajuusvasteen käsitettä pähkinänkuoressa, niin yksinkertaisimmillaan se voidaan mieltää kahden signaalin suhteeksi toisiinsa: laatikkoon syötettävä tulosignaali, ja laatikosta ulos saatava lähtösignaali. Näiden kahden suhde on mustan laatikon ns siirtofunktio joka määrää sen taajuusvasteen. Eli yksinkertaisesti:
G(s) = Uout(s) / Uin(s), missä
G = siirtofunktio
Uout = lähtösignaali(jännite)
Uin = tulosignaali
Signaalien ei mitenkään tarvitse olla jännitteitä, ne voivat olla mikä vaan relevantti suure, mutta olkoon nyt näin. Tuo (s) vaatisi pidempää selitystä, se on Laplace-operaattori mutta olkoon tässä nyt vaan muistuttamassa, että nuo signaalit kaikki ovat kompleksisia suureita. Sellaisina niillä on siis sekä amplitudi että taajuus ja tästä päästäänkin siihen, että nuo kaikki voidaan kuvata taajuuden funktiona Bode-käyrästöllä. Jokainen on nähnyt hifilehdissä kaiuttimien taajuusvastekäyriä; ne ovat juurikin Bode-kuvaajia tosin ilman vaihekulun osuutta, eli niissä on näytetty vain amplitudi.
Nyt koko levylautasen säätösysteemi voi siis olla tuo musta laatikko. Sen ohjearvo on jokin vakio joka kuvaa vaikka nopeuta 33 1/3 RPM ja oloarvo on lautasesta mitattu kierrosnopeus. Menemättä syvemmälle detaljeihin, siirtofunktio voidaan määrittää syöttämällä ohjeeksi muuttuvataajuista signaalia ja mittaamalla vastaava oloarvosignaali kullakin taajuudella. Säätäjän dynamiikan raja määräytyy stabiilisuuskriteerin mukaan: säätövahvistus ei voi olla isompi kuin raja-arvo jolla se on alle 0dB kun oloarvo on 180 astetta ohjetta jäljessä. Käytännössä ei voida olla edes ihan lähellä, vaan ns vaihevaraa on oltava jokunen kymmentä astetta.
Taajuuden kasvaessa tulee siis vastaan raja jonka yläpuolella säätövahvistusta on pudotettava niin että systeemi on stabiili. Samalla se tarkoittaa että systeemi ei pysty korjaamaan semmoisia virheitä joiden esiintymistaajuus on korkeampi kuin taajuus jolla silmukkavahvistus alittaa 0dB. Jos siis levylautanen/vetohihna muodostavat massa-jousisysteemin jonka mekaaninen aikavakio on vaikkapa 20 ms niin ne tuottavat säätösilmukan vahvistuskäyrään solmukohdan taajuudelle 1/jwT missä w on kulmataajuus radiaania sekunnissa ja T on aikavakio - eli noin 8Hz. Tästä korkeammilla taajuuksilla säätösilmukan vahvistus putoaa vähintään 40 dB / dekadi ja mikä oleellista, silmukkasignaalin vaihe on solmukohdassa jätättänyt jo 90 astetta ja jatkaa jätättämistä taajuuden noustessa. Säätösysteemi ei siis edes teoriassa pysty korjaamaan sellaisia virheitä joissa esiintyy selkeästi tuota korkeampia taajuuskomponentteja. Ja tuo 20ms oli vain heitto, todellisuudessa aikavakiot voi olla vaikka pidempiäkin vielä - riippuu mekaniikasta.
Parhaissa kaupallisissa pyörittimissä oli joskus päädytty semmoiseenkin, että ei edes käytetty varsinaisesti takaisinkytkettyjä säätäjiä. Sen sijaan aluksi mitattiin sopivat ohjaussuureet ja sen jälkeen ajettiin avoimella silmukalla jolloin ei voi syntyä mitään takaisinkytkennästä johtuvia stabiilisuushäröjä. Tosin korjausmekanismitkin sitten puuttuvat, mutta jos mekaniikka on riittävän laadukasta niin ilmeisesti ei tarvittu.
no nyt on kovanluokan oppimateriaalia!
Olisko siis simppeli/hyvä ratkaisu yksinkertaisesti laittaa vain joku hyvälaatuinen 200rpm DC motti pyörittämään 1:6.3 välityksellä lautasta, ja ihan jollain simppelillä potikalla säätää rpm oikein?
ei olisi nuota takaisinkytkentöjä tai vastaavia monimutkaistamassa.
Lainaus käyttäjältä: Kremmen - 24.02.16 - klo:16:24
stabiilisuushäröjä. Tosin korjausmekanismitkin sitten puuttuvat, mutta jos mekaniikka on riittävän laadukasta niin ilmeisesti ei tarporkkana.
;D ;D ;D
Varmaan seillaisen ootte nähnykkin, kun mulla oli Maranzin levysoitin joskus niin siinä oli stroboskooppi kyhätty levylautaseen ilmeisesti käyttäen 50hz vaihtovirtaa apuna. Potikasta sitten säädettiin kierrokset kohilleen. Huojunta näkyi muuten selvästi siitä strobosta.
Joo itse asiassa kun mainitset niin muistanpa tosiaan että semmoisia stroboja tosiaan noissa levareissa oli aikanaan, paremmissa ainakin.
Joo, noita stroboja oli.
Aivot kuumeni, kun yritin lukea Kremmenin kekstiä. ;D
Mä suosittelisin jotakin todella hyvälaatuista tasavirta moottoria, esim.
http://www.pittman-motors.com/Brush-DC-Motors.aspx.
Keskittyisin tämän moottorin powerin suunnitteluun siten että sinne saadaan tasainen jännite, ehkä jopa kuormasta riippumaton ja säädettävä.
Jos levysoittimesta kyse niin panostaisin häriö suodatukseen myös.
Sen perään riittävän suuri kaksivaiheinen remmi välitys.
Suurella välityksellä ja vakaalla powerilla saadaan vakaa kierrosluku.
Suunnittelemalla poweriin ulostulojännitteen säädön, voi sillä myös hienosäätää kierrosluvun kohdalleen.
Lisäksi panostaisin laakerointiin, hiljaisuutta vaadittaessa kuulalaakerointi on hyvävaihtoehto.
Jos äänekkyydellä ei väliä niin, ehkä jopa ilmalaakerointi tulisi kyseeseen.
Jos kuormitus on vaihteleva, silloin panostaisin takaisinkytkettyyn järjestelmään.
Joko analogiseen tai digitaaliseen.
Hifistille ei mikään riitä.... Kaverilla on levari joka painaa noin 30kiloa... Kuoret kiveä. Levylautanen 40-50mm paksu rosteri kiekko. Äänivarsi x-y tyyppinen ilmalaakeroitu jolloin neulan kulma levyyn nähden ei koskaan muutu ja äänivarsi liikkuu kevyesti puhaltamalla sitä päin... Levylautasen laakerointia en muista että oliko sekin ilmalla vaiko laakereilla...
Hiukan ymmärsin Kremmenin kirjoituksesta sentään. Kremmen vääntää rautalangasta ihan sen mukaan mitä vastaanoton herkkyys on.
Mitä tulee tuohon äänitteen laatuun sen esityksessä, siitä tehtyyn ensimmäiseen taltiointiin ja siitä sitten veistellen ääniuraksi. Ymmärtääkseni digitaalisuus antaa mahdollisuuden melko hyvään toistoon siihen vaiheeseen kun sitä ruvetaan pukkaamaan vahakiekolle. Sitten rupean kyselemään ikäviä asioita. Kuinka tarkka onkaan sen vahakiekkoa pyörittävän limpun pyörimisnopeus? Sitten, miten hyvin tuo kaiverrusvaihe toteuttaa alkuperäisen singnaalin? Entäpä äänirasian kyky tuottaa matriisista kopioidusta muoviurasta jälleen alkuperäinen singnaali vaikka pyörimisnopeus olisi täydellisesti normin mukainen.
Entäpä se toistettava melu, jota jotkut musiikiksi mieltävät. Mitä mieltä on näperrellä äänentoiston viimeisten vaiheiden olemattoman ongelman parissa.
Vähän tuntuu sähköyliherkkyyteen viittaavalta ominaisuudelta tuo hifistely
flättärihifistit yleensä on kovanluokan hörhöjä.
itse en näihin lukeudu.
yleensä tulee digitaali flackkeja kuunneltua, mutta välillä on kiva laittaa kiekkokin pyörimään, ihan vain kun usein älppäreissä on parempia miksauksia.
mekaaninen puoli on jo kunnossa, ja olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen, 3 hyvälaatuisella laakerilla toteutettuna.
tämä nyt ei varmaan ihan 30kg:tä tule painamaan mutta kympin luokkaa varmaankin yhteensä.
taidan toteuttaa ton motorisoinnin simppelillä keinolla, ilman takaisinkytkentää. laadukas dc motti, hyvä hakkuripoweri johon potikka ja arduinolla pieni rpm näyttö vain kertomaan mihin suuntaan ruuvata.
Kiitokset kaikille neuvoista 8)
Kai siitä koulun käynnistäkin jotain hyötyä on kun kremmenin tekstistä ymmärtää kaiken. Täytyy sanoa että vaikka kompleksisuus kuulostaa melko vaikealta, on se aika yksinkertainen matemaattinen työkalu. Siitä on apua niin vaihtosähkölaskennoissa kuin tosiaan säätöpirien tutkimisessa. Varsinkin nykypäivänä kun laskin hoitaa melko suoraviivaisesti muunnokset kompleksisen ja aikatason sekä kulma ja summamuotoisten esitystavan välillä.
Ekologinen versio ;D
https://www.youtube.com/watch?v=lSiVWkk5zaQ
Mun käyttölevarissa,Denon DP-37 on levylautasen sisäpinnalla magneettiraita jota äänipää lukee ja jonka pullssitiedosta levylautasen servon ohjaus saa pyörintänopeuden korjaustiedon.
Lainaus käyttäjältä: viilari - 26.02.16 - klo:16:48
Mun käyttölevarissa,Denon DP-37 on levylautasen sisäpinnalla magneettiraita jota äänipää lukee ja jonka pullssitiedosta levylautasen servon ohjaus saa pyörintänopeuden korjaustiedon.
Tätä itsekin visioin enkooderilla. Suurempi kysymysmerkki vain lie oli että onko se magneettien ja käämien välinen "mikrosteppaus" mahdollista saada riittävän sulavaksi. Pitäisi melkein rakennella, koodailla ja testailla että saisi vastauksen.
Kiitos Kremmen aina yhtä kovatasoisista teksteistä. :)