Netissä oli aikoinaan paljon juttua mikroaaltouunin muuntajan kannibalisoimisesta pistehitsauskoneeksi, joten säilöin yhden muuntajan varaston nurkaan. Nyt siivosin varastoa ja ajattelin tsekata, että onko kysessä myytti vai onko siinä totuutta.
Turvallisuussyisä sahasin ensiksi toision pois ja tutkailin tota rakennetta.
1) Ytimen poikkileikkaus on 36 * 60 mm. Millaisia tehoja tosta voi ottaa?
2) Ensiön vieressä on shuntit, näkyy kuvassa. Mikä niiden tarkoitus on. Osaan arvata useita vaihtoehtoja, mutta koska kyseessä on magnetroniin kytketty muuntaja, niin onko kyse jännitteen stabiilisuuteen liittyvästä asiasta, vai jotain muuta ja poistanko shuntit vai olisko ne hyvä jättää paikoilleen.
Halvoissa hitsausmuuntajissa ennenvanhaan oli tollainen shunttisäätö "hitsausvirran" säätöön.
Pekka
Mikron tyyppi kilvestä olis saanu aika tarkan arvon otettua :P
Kun tuskin se mikro tyhjästä niitä watteja ottaa XD
Olettaen että koko sähkönsyöttö on mennyt tuon muuntajan kautta...
Mulla on sellainen käsitys, että mikroaaltouunin muuntajan mitoituksessa olis tehty syntii ja vielä enemmän tehdään syntii sen käytössä pistehitsausvehkeissä. Olin huomaavinani että eristyksessä oli micaa tms. ja muutenkin näytti kestävän lämpöö, jote ehkä tosta vois jotain pientä tehdä.
Jos muuntaja mitoitetaan jatkuvalle kuormalle, niin sen mitoituksesta on nyrkkisääntöjä....mutta jaksottaisessakin käytössä rajat tulee vastaan. Jos olisin ollut hereillä sähkövoimatekniikan tunnilla, niin muistaisin miten lähelle saturointia noi mitoitetaan (ehkä), veikkaisin että tollainen halppis todella lähelle.
Kuormittamattomana se kuumentunut yhtään eikä vienyt vielä ihmeemmin virtaa, joten perusasiat liene kunnossa. Vähän huolestuttaa, kun tossa sydämmen poikkipinta-ala on 22cm2, jonka perusteella perinteinen tehomitoitus olis noin 470 VA tms...likimain. noin niinkun maanviljelyksessä kalenterikuukausia.
Olispa mittari, jolla vois mitata hetkelliset virrat kun kytkee muuntajan verkkovirtaan. Skoopilla näkis alkaako siniallon huiput tasoittua (saturaatiosta joku indikaatio).
Pekka
Mistä ihmeestä on noin iso mikromuuntaja löytynyt. Minulla on parikin, melkein samansuuruisia. Käämit vierekkäin. Toisiokäämin tila noin 16 mm x 25 mm. Ei siihen mahdu kuin pari kierrosta 35 mm^2 hitsauskaapelia. Hienosäikeinen 50 mm^2 eristämätön kupariköysi on noin 10 mm halkaisijainen, joka juuri sopisi kolmella kierroksella ilman eristesukkaa mutta ohuellakin sukalla ei.
Toisiokäämin (tyhjäkäynti)jännite on 0.9 V/kierros, joten toisiojännitteeksi tulee surkeat 1.8 V. Ensiökäämin virta, kun toisio on oikosuljettuna ja koko johtimen pituus n. parisen metriä, on noin 6.5 A ja toisiovirta päälle 600 A, ehkä korkeintaan 750A. Tällä virralla toisiokäämin jännitehäviö on jo melkein puolet (60%) tyhjäkäyntijännitteestä. Tuon toisiokäämin kaapelin pituuden voisi saada noin kolmasosaan ja jatkaa vaikkapa 75 mm^2 kaapelilla niihin pihteihin.
Nyt tulee vielä pahempi tehoa rajoittana seikka. Rautasydämen poikkipinta-ala on vain 25 mm x 35 mm. Tuolla oikosulkuvirrallsa saattaa saturoitua jo pahasti rautasydän. Kuinkahan laadukasta muuntajalevyä mikroaaltomuuntajissa on?
Vaikka lelua tässä havitellaan, niin vähiin käy eväät. Täytyy saada ihan oikea hitsausmuuntaja aihioksi. Tein kaupatkin jo ja täytyy mennä hakemaan ylihuomenna pois. Siinä sentään on ainakin päälle kaksinkertainen teho.
Joku koreanihme. Riittäiskö siitä tehot ohuelle pellille ja kokeiluun.
Minäkin olen kytännyt sopivaa hitsausmuuntajaa ja halvalla pitäis saada.
Pekka
Tapani sanoi, että täällä oli aiemmin kesksutelu, joten linkki siihen:
http://www.cnc-tekniikka.com/CNC-forum1/index.php?topic=2637.0
Pitää lukee illalla tarkemmin läpi, luulen että siellä olis joku vastaus.
Pekka
No, eihän siitä sitten tullut mitään valmista ja toimivaa, mikäli muistan soitettuani Ristolle. Olihan matka uuteen mielenkiintoinen. Kremmenin labraukset olivat parasta antia ja vieläkin kiusaa potentiaalit muuntajissa.
OK. luettu ja mitattu vielä kerran...
n. 0,8v/kierros VAC toisiossa. Tyhjänä muuntaja ottaa noin 1,9A (siinä on shuntit).
Seuraavat testit U:n muoto, eli 25% vajaita kierroksia:
4r 3,21VAC
3r 2,41VAC
2r 1,61VAC
Jos tosta raivais shuntit pois, niin käämille syntyvä ikkuna olis 15,8*34 mm. Hmmm. "kätevästi" sais runtattua noin 2 kierrosta paksua lankaa....jos yrittäs neljää kierrosta, niin meneekä piuha liian ohueksi?
Puolessa ohjeista sanotaan että jätä shuntti paikoilleen ja osassa keskusteluissa sanotaan, että heitä shuntit kuikkaan....Tosin hyvin monissa mikroaaltokoneen muuntajakonversioissa ei näytä syntyvän kunnon täppää.
Tossa shuntit jätettiin (Aiemmassa säikeessä Kremmenin linkki):
http://hackaday.com/2009/06/23/how-to-build-your-own-spot-welder/
Täältä löyty kaikkee pientä mielenkiintoista:
http://www.avdweb.nl/Article_files/Tech-tips/Spot-welder/Spot-welder-controller-circuit.jpg
http://www.avdweb.nl/arduino/hardware-interfacing/spot-welder-controller.html
http://www.avdweb.nl/tech-tips/spot-welder.html
Vai olisko 3 lähes täyttä kierrosta ja 2,4V sopiva "tyhäkäyntijännite" ja vielä pysyis jännitehäviöt käämissä kurissa?
Jotain pitäis kokeilla.
Pekka
Tuo Dan Gerbarin video sytytti uudestaan kiinnostuksen, mutta se unohtui hetkeksi, kunnes näin ton muuntajan.
https://www.youtube.com/user/dgelbart/videos
Eilen kävin Stenbackalla. Mukava kokemus. Myytin yksityiselle kortilla.
http://www.stenbacka.fi/DowebEasyCMS/
Osin 35 mm2 kupariköyttä (hyvin hienolankaista ja kierrettyä hiiliharjojen johdinta), 10 mm silikoonisukkaa ja eristeteippiä.
Mikroaaltouunin muuntajasta poistin aiemmin viikolla sahaamalla toision pois, joten siinä urakassa aukesi hieman tolpan eriste, joten siihen piti laittaa pari kierrosta teippiä.
Siten valmistelin "käämilangan" pään, eristin aina pätkän kerrallaan.
Juuri ja juuri mahtui 2 3/4 kierrosta käämiä, melkolailla tiukka tuli. Tyhjäkäyntijännite 2,4 VAC, ensiössä 231 VAC.
Virta/jännitemittari ensiössä tuuppasin toision oikosulkuun ja ensiön jännite laski noin 220VAC:n, virtaa meni noin 14A, mutta mittausta häiritsi sähinä ja valokaari yhteen tupatun kupariköyden päästä (huono kosketus noilla virroilla). Vaikutas siltä, että tulee toimimaan pienenä pistehitsauskoneena.
10-12 mm ja 18-25 mm kuparitankoo ei löytynyt mistään, mutta löyty yksi maadoituselektrodi (maadoitustanko). Kävisköhän se pistehitsauselektrodiksi?
Pekka
Puoltijohdereleen valinnasta?
Toki yli 16A ja 250 VAC.
Perinteisesti tarjontaa on ollut nollapistekytkentää ja triakkia, mutta onko se nyt hyvä idea noin induktiivisen kuorman kanssa?
http://www.tme.eu/fi/katalog/#id_category=100052&page=1&s_field=artykul&s_order=ASC
Myös tulo on vähän arvottava asia, tällä hetkellä 5V logiikkataso on voitolla.
Seuraavaksi sitten on arvottavan laskuri/ajastin, valmiit näyttää kivoila, mutta lähdöt tuppaa olemaan piirikorttireleillä, joten ei ole sellaisenaan sopiva ja kun releellä lähtee ohjaamaan kontaktoria tai puolijohderelettä, niin sen jäleen ei olla nää vaiheen kanssa synkassa ja luulen että ajoituksen päätteleminen on mulle vieraampaa.
Pekka
Lainaus käyttäjältä: Tapani Honkanen - 18.11.15 - klo:16:28
No, eihän siitä sitten tullut mitään valmista ja toimivaa, mikäli muistan soitettuani Ristolle. Olihan matka uuteen mielenkiintoinen. Kremmenin labraukset olivat parasta antia ja vieläkin kiusaa potentiaalit muuntajissa.
Siis tulihan siitä hitsikone, mutta sopiva johonkin muuhun vaatimattomampaan tarkoitukseen. Minun tarpeeseeni eivät tehot riittäneet, eli 2.5mm rautalankojen hitsaaminen yhteen. Ostin sitten pian tuon jälkeen Biltemasta oikean hitsausmuuntajan josta oli tarkoitus purkaa toisiokäämi ja jatkaa projektia. Kerkesinhän hitsikoneen jo osittain purkamaankin, mutta sitten tilanteet muuttuivatkin. On kyllä ollut mielessä, että roudaisi kamat Kremmenin hacklabiin ja yrittäisi siellä jatkaa paremmalla onnella (eikun tietämyksellä), joskus kun sopisi paremmin ja jos se vain kävisi päinsä....
PS. Piti ihan lukea koko tuo aiempi oma threadi läpi kun oli päässyt unohtumaan asiat. Tuosta kokeilusta jäi käteen sen verran omaa käyttötarkoitustani ajatellen, että pitää olla hiivatisti virtaa nopealla nousuajalla, jotta pulssin keston saa hyvin lyhyeksi. Muuten rauta rupeaa sulamaan hallitsemattomasti muualtakin kuin vain siitä missä vastus on suurin, eli liitoskohdasta jossa pintoja painetaan yhteen, eikä mitään yhteenhitsaantumista tapahdu. Mutta nuo olivat vain minun yritelmiäni, joku onnistuu varmasti paremmin. Lisäksi sain tietooni, että Itä-Suomessa joku valmistaa noita lankijen hitsauskoneita, eli kyllä se oikeilla "parametreillä" onnistuu AC:llä.
Mulle vähän väkisin työnnettiin kylkiäisinä yhden hankinnan yhteydessä Kempin pistehitsi. Kone on sellainen, että siitä on lainailtu osia muihin koneisiin, joten ihan tarkkaa tietoa toimivuudesta ei ole. Kone on kuitenkin KAP 40. Eli 40 KVA:n vanha kemppiläinen. Eniten huolestuttaa, jon putket ei satu olemaan ehjiä, niin uusia ei ainakaan kannata hankkia. Koneen toiminta on siten, että elektroniikalta tulee ohjaus tyristorille, joka ohjaa Ignitronputkia. Sulakesuositus koneelle on hidas 80 A. Hallin syöttö on 63 A, joten maksimivirtoja ei ole mahdollista, eikä varmasti tarvettakaan käyttää. 4 mm mustaa tuolla pitäisi pystyä hitsaamaan, mutta tuskin yli 2 mm hitsaustarvetta on.
Kuitenkin jo tässä vaiheessa hieman varasuunnitelmaa hahmottelen, jos putket sattuu olemaan entiset. Kuinkahan suuren kytkentäpiikin tuollainen muuntaja ottaa? Kempin papereiden mukaan Ignitronputken virrankesto on 5551 A. Kestäisköhän jotkut 200 A kiinalaiset puolijohdereleet tuossa? Esim. http://www.ebay.com/itm/2-Terminals-SSR-Solid-State-Relay-3-32VDC-480VAC-200A-w-Cable-/301733360270?hash=item4640b5b28e:g:aSYAAOSwu4BV7JXW
Liitteenä vielä koneen kytkentäkaavio.
Vähän siinä rajoilla, uskaltaisko tollalista kiinalaista ostaa edes mikroaaltouunille.....Speksi oli hyvin puutteellinen.
Googlasin hieman tota tyristori/muuntaja kytkentää ja huolestuin todella tosta kytkentähetken valinnasta kun SSR/SCR:n perässä muunja jonka toiso on oikosulussa (kuten se pistehitsaus/vannesahan hitsaus vehkeellä tupaa olemaan, jos sen halutaan toimivan).
Google paljasti että netti on täynnä ristiriitaista tietoa. Esimerkkikytkennät käyttävät nollajänökytkentää ja nojatuolissa puhutaan nollavirasta/huippujännitteestä. Jokaisella on erilainen tilanne ja olosuhteet työn alla.
Minä olin sen verran vellipylly, etten poistanut magneettipiirin shuntteja. Ja vaikka miten mittasin, niin en saanut muuntajan rautaa saturoitumaan, joten pahin senaario ei ole se jatkuvan mitoituksen pohja. En sano, ettei rauta tässäkin voisi saturoitua (varmaan ollaan paikkapaikoin lähellä) ja kytkentävirta on varmaan melkoinen, koska toisio on niin oikosulku kun metrin pätkä 35mm2 kuparitouvi vaan sallii (tosin normaalisti peltiä väliä).
Löysin tälläisen paperin jonka kappale keskellä osuu just äärimielipiteiden/tietämyksen väliin:
http://www.automation.com/library/articles-white-papers/industrial-io/understanding-solid-state-relays
Transformers
In controlling transformers, the characteristics of the secondary load should be considered, because they reflect the effective load on the SSR. Voltage transients from secondary load circuits, similarly, are frequent in transformers and can be imposed on the SSR. Transformers present a problem in that, depending on the state of the transformer flux at the time of turn-off, the transformer may saturate during the first half cycle of subsequently applied voltage. This saturation can impose a very large current (10 to 100 times rated typical) on the SSR that far exceeds its half-cycle surge rating. SSRs having random turn-on may have a better chance of survival than a zero cross turn-on device, for they commonly require the transformer to support only a portion of the first half cycle of the voltage. On the other hand, a random turn-on device will frequently close at the zero cross point, and then the SSR must sustain the worst-case saturation current. A zero cross turn-on device has the advantage that it turns on in a known mode and will immediately demonstrate the worst-case condition. The use of a current shunt and an oscilloscope is recommended to verify that the half-cycle surge capability is not exceeded.
A typical approach in applying a SSR to a transformer load is to select a SSR having a half-cycle current surge rating greater than the maximum applied line voltage divided by the transformer primary resistance. The primary resistance is usually easily measured and can be relied on as minimum impedance, limiting the first half cycle of inrush current. The presence of some residual flux, plus the saturated reactance of the primary, will then further limit, in the worst case, the half-cycle surge safely within the surge rating of the SSR.
Jospa tosta lähtis liikkeelle. Olin jo heittää lusikan nurkaan, laittaa jonkun autotallista löytyneen kontaktorin ja kärkien kanssa rinnalle joku datalehden RC-piiri. Mutta olisihan se kiva saada aikaan joku piiri, millä Tapani sais tehtyä päästöt hitsauksen jälkeen.
Tuo muuntajan ensiökäämin resitanssin mittaaminen ei muuten ole mitenkään triviaali vähäkään isommalla muuntajalla. Ohminen vastus on pieni ja siten pienikin virhe mittauksessa antaa melkoisen mitoitusvirheen.
No mun mikroaaltouunin muuntajalla jos maksimi jatkuva virta on 14A ja käytetään muutamassa datalehdessä mainittua 10x kerrointa, niin silti aadaan arvo 140A, jonka kestää ainakin puoliaallon ajan useempikin SSR/SCR, mutta ajattelin valita yksi/kaksi kokoa suuremman, koska mun testeissä pieni kämmi ei ole pelkästään mahdollinen vaan myöskin todennäköinen.
Pekka
Pekka
Mitenkähän 20 mm kuparitangon ja 35 mm2 kupariköyden sais liitettyä hyvin?
Pitäsköhän tehdä jotkut töpövarret rautametallista, tuoda kotelosta ulos käämin päät ja tehdä joku eristetty sätös johon pultataan lyhyet elektrodin pitimet kiinni?
Pekka
Lainaus käyttäjältä: PekkaNF - 25.11.15 - klo:21:05
Mitenkähän 20 mm kuparitangon ja 35 mm2 kupariköyden sais liitettyä hyvin?
Pitäsköhän tehdä jotkut töpövarret rautametallista, tuoda kotelosta ulos käämin päät ja tehdä joku eristetty sätös johon pultataan lyhyet elektrodin pitimet kiinni?
Pekka
Minä liittelin noita paksuja kuparikaapeleita liittimiin kuumentamalla kovajuotosten tekoon tarkoitetulla kaasuliekillä liittimiä ja sekaan paljon tavallista juotostinaa. Juokseva tina kuumensi kaapelin pään, eikä muovi pahemmin muistaakseni sulanut. Tuota tapaa jos ajattelisi, niin siistin näköisen liitoksen voisi ehkä saada tuossa tapauksessa poraamalla tangon päähän kaapelin menevä upotus ja sitten juottaa kaapeli tankoon em. tavalla.
Voisiko ton kuparitangon pään sorvata samoihin mittoihin kuin jonkin puristusliittimen ja sit painaa virallisilla pihdeillä kiinni kaapeliin?
- Timo
Lainaus käyttäjältä: timopen - 25.11.15 - klo:23:36
Voisiko ton kuparitangon pään sorvata samoihin mittoihin kuin jonkin puristusliittimen ja sit painaa virallisilla pihdeillä kiinni kaapeliin?
- Timo
Periaatteessa hyvä idea, mutta kuparinen vesiputki voi olla liian räkää jotta syntyisi kunnon puristusliitosta. Ne oikeat holkit on mitoitettu puristusta varten ja on varmasti paksumpia seinämältään.
Lainaus käyttäjältä: Kremmen - 26.11.15 - klo:00:10
Periaatteessa hyvä idea, mutta kuparinen vesiputki voi olla liian räkää jotta syntyisi kunnon puristusliitosta. Ne oikeat holkit on mitoitettu puristusta varten ja on varmasti paksumpia seinämältään.
Ymmärsin, että kyseessä on umpitanko (kun PekkaNF käytti sanaa tanko), joten se sorvaus olisi mitoitettavissa tarpeen mukaan, mutta olikos tässä nyt kyseessä sitten jonkinlainen vesikiertosysteemi jäähdytykselle jne. En niin tarkasti ole seurannut tätä keskustelua.
- Timo
Lainaus käyttäjältä: timopen - 26.11.15 - klo:01:09
Ymmärsin, että kyseessä on umpitanko (kun PekkaNF käytti sanaa tanko), joten se sorvaus olisi mitoitettavissa tarpeen mukaan, mutta olikos tässä nyt kyseessä sitten jonkinlainen vesikiertosysteemi jäähdytykselle jne. En niin tarkasti ole seurannut tätä keskustelua.
- Timo
Kas, niin minäkin.
-Risto.
Kyseessä on (ainakin aluksi) marginaalinen muuntaja, joten jokainen elektroni pitää töniä seuraavaa. Tähän ei tule vesijäähdytystä, eikä muutakaan sellaista.
Tuo on Enston alumiini/kuparikaapelille sopiva liitin ja sen pinnoite ymsä ominaisuudet kyllä sopivat.
En löytänyt paininlevyllistä mallia hienosäikeiselle kuparijohtimelle, joten ajattelin ensin tälläistä:
* Päällimmäiseksi pitäis koneistaa tuota elektrodin pitimeksi sopivaa kuparitankoa siten, että se liikkuu just nahkeesti asetusruuvien voimalla (helppo homma kuparitanko on 20 mm OD ja liittimen ikkuna on noin 16*17 mm). Eli tästä tulis "painin". Siihen pitäis koneistaa jonkinlainen U:n muotoinen ura, jossa on riittävä peitto kupariköydelle.
* Kupariköysi jää "alimmaiseksi ja puristuu tällä enston liittimellä kupari elektrodin piditä vasten.
* Ei siis mitään holkkeja, paininlevyjä tms. väliin.
* Vain sähköinen liitos, ei mitään mekaansita funktiota (ja lisöksi tuo metallinen kontiin/kiskoon tms. menenevä osuus jäis käyttämättä.
Piirsin ja tsekkasin, kyllä siitä tulisi toimiva, mutta..... Pitää varautua siihen että elektrodi/elektrodin pidin vaihdetaan säännöllisesti ja tollaista em. liitosta taas ei ole hyvä availla säännöllisesti, joten mietin että voisiko tuota liitintä käyttää kuten kojelititimiä käytetään: Johdin kiinni, avoimeen päähän elektrodin pidin pulteilla puristuksiin kiinni, niin ei tarvitsisi aukoa. Huonona puolena se, ettei johde olisi suoraan kiinni elektrodissa ja vaikka tuo on kuinka pinnoitettua alumiinia, niin ei ole ideaalinen matalla jännittellä ja suurella virralla. Epäilen niin vahvasti, että pitäisi varautua "plän Bssä" muutoksiin, jotta saa tehtyä suoran liitoksen, joten vähän rajoittais mekaansita rakennetta.
SUURI kiusaus miettiä jotain "kuparipalaa" vielä tohon virransiirtoon. Tai sitten pitää luopua monikäyttöisyydestä ja tehdä pieni yksinkertainen laite, jolla tehdään yksi homma ja labrataan vähän evoluutioversiota varten.
Pari vihjettä saatu kannettavasta pienestä pistehisauskoneesta, mutta ei ole vielä johtanut mihinkään. Isot koneet taas ovat isoja (fyysisesti) ja liitäntäteho ei ole autotalliluokkaa.
Pekka
a) Motonettiin ja akkukenkät kainaloon. Reiän rotsaus tai kuparitankoon akkunapaa jäjitelevä viiste sorvissa.
b) marssit rojujen kanssa akkuliikkeeseen tai hitsauskonehuoltoon ja puristutat kaapeleihin 10mm 35mm2 kaapelikengät. Kuparitankoon päähän 10mm sisäkierre. Tähtialuslevyt molemmin puolin ja M10 pultilla kiinni
Joku sopiva akkunapa/sitä jäljittelevä sovitus vois ollakkin hyvä vaihtoehto. Toi oliskin helppo testa. Joissakin pistehitseissä elektrodi on kiinni kartiolla varressa. Hmm. Mitenkähän toimis tossa morsekartio vai tarvittasiko jyrkempi, ettei olis niin "itsepidättävä"? Kupari/kupari rajapinta....Hmm. Vai olisko ositttain halkaistu kartio tai sylinteri sittenkin parempi vaihtoehto?
Tuota kaapelikenkää vähän vierastan tässä käytössä. Toimii varmasti ihan ok, mutta kun aikoinaan autoja räpläsin, niin huomasin että nopeesti tulee kaapelikengän/pulttiliitoksen rajat vastaan virransiirtokyvyssä, kun mennään suositellun "virranahtauden" ts. ampperia/mm2 ulkopuolelle. Ja pistehitsissä se ylitetään heittämällä. Kesällä isän vanhassa verkussa startti ei lähtenty pyörimään, ohmiluskooppi näytti että kaikki kunnossa. Siinä oli just heitetty joku "tähtialuslevy" kaapelikengän ja soledoidin naparuuvin väliin. Sehän siitä oli masentunut eikä tykännyt muutamasta ampperista enempää. Kaiken kruunasi teräsmutteri. Aluslevy ja mutteri kuikkaan ja tilalle oikeesti sähköä johtavat osat, pieni hapettumien puhdistus ja verku tulille.
Pekka
Ennen paikalleen puristusta Kasto suolahappoon, pillillä punaseksi ja huljuttelee juoksutteen kanssa 40%hopean pintaan. Rahamies voi tietty viedä ne kellosepälle ja kullata 8)
M10, M12, M16..
Aikas tyylikäs!
Tuo piirroksen mukainen näyttää asialliselta ja tulee pinta-alaa.
Jättäsin kuitenkin ton "tinauksen" pois, koska kyseessä on kupariköysi, eli todella hienosäikeistä johdinta....se sanoo vaan slurp juotteelle ja toimis juottenpoistosukkana, jolloin sitä olis metrin verran jäykkänä.
Pekka
Lainaus käyttäjältä: PekkaNF - 26.11.15 - klo:13:07
Joissakin pistehitseissä elektrodi on kiinni kartiolla varressa. Hmm. Mitenkähän toimis tossa morsekartio vai tarvittasiko jyrkempi, ettei olis niin "itsepidättävä"? Kupari/kupari rajapinta....Hmm. Vai olisko ositttain halkaistu kartio tai sylinteri sittenkin parempi vaihtoehto?
Pekka
Tuossa Kempin paperi noista elektrodeista. Tuossa mainitaan kartioksi 5 astetta. Toisessa kuvassa on paremmin tuon vesijäähdytyksen rakenteita.
Lainaus käyttäjältä: Kumpumäen seppä - 26.11.15 - klo:16:52
Tuossa Kempin paperi noista elektrodeista. Tuossa mainitaan kartioksi 5 astetta. Toisessa kuvassa on paremmin tuon vesijäähdytyksen rakenteita.
Kiitos. Tuo on oikein informatiivinen. Olisko vielä kuvaa miten muuntajaan toisio liittyy sähköisesti varteen?
Pekka
Kone on sen verran pahassa paikassa, ettei oikein hyviä kuvia saanut. Noissahan toisiokäämi on vajaa kierros paksua kuparilattaa. Luultavasti kuvissa näkyvä latta, johon jäähdytysputket on juotettu, on jo toisiokäämiä.
Kiitos.
Olipa järeet liitokset.
Pekka
Entäpäs soveltuuko tämmönen konstruktio?
http://www.vakiopaine.fi/kuvat/34HITSAUSKAAPELITLIITTIMET%205.11.2014.pdf
Tässä vielä yksi kuva vielä vanhemman Kempin 6 kVA koneen rakenteesta. Käämiä siis muuntajassa 3/4 kierrosta. Käämi on nippu kuparilevyjä, jotka on pultattu suoraan tuohonvarteen yhdellä pultilla. Aika yksinkertainen rakenne.
Vaikkei aikaa vielä tämän koneen tutkimiselle/kunnostamiselle olekaan, niin purin kuitenkin sivupellin nähdäkseni muuntajan rakenteen. Toisiokäämi kiertää siis samoin kun tuossa pikkukoneessa vain 3/4 kierrosta. Ensiökäämi on käämitty ensin rungon päälle, ja tuo u-mallinen 10x100 kuparilatta on pujotettu muuntajasta läpi. Tuon kuparilatan molempiin reunoihin on juotettu kupariset jäähdytysputket, jotka kulkee latassa myös muuntajan osalla.
Hei!
asiaa seuranneena toteaisit jos käytät virran siirrossa kärjille ohut säikeistä hitsauskaapelia niin liitokset on oltava hyvin tiiviisti kiinni toisissaan,ja
kaapelin kierrettynä piukaksi nipuksi.
yksittäinen lanka on kuin sulake,kun sitä pitkin kulkee virtaa ja lanka lämpeää,jossain vaiheessa lanka katkeaa ja virta siirtyy kulkemaan
muihin lankoihin ja syntyy lämpöä ja jne.jne.
tuloksena on lämpiävä kaapeli ja kuori käryää.
yksi tapa tehdä liitos on että sorvaat kupari tangosta kaapelille sopivan puristusholkin ja käyt hydrauliikkaliikkeessä puristuttamassa kaapelin kiinni,
toisen pään voit tehdä valmiiksi lattapäiseksi ja sopivalla reiällä pulttia varten.
esim. Cebotec Teuvalla myy pistehitsauskärkiin sopivia kupareita,itse olen sorvaillut niistä kolveihin kärkiä.
keikka hommissa kulki välillä mukana vanha siirrettävä pistehitsikone jossa oli irtokaapelit ja katkaisija toisessa kahvassa. kärjet kohdilleen,paino
napista ja sitten odoteltiin kun pelti alkoi lämpeämään ja hitsautui kiinni.
ja jäähdytys toimi kun välillä kastoi kärkiä vesiastiaan.
terv.Pekka
Lainaus käyttäjältä: Kumpumäen seppä - 27.11.15 - klo:10:59
Tässä vielä yksi kuva vielä vanhemman Kempin 6 kVA koneen rakenteesta. Käämiä siis muuntajassa 3/4 kierrosta. Käämi on nippu kuparilevyjä, jotka on pultattu suoraan tuohonvarteen yhdellä pultilla. Aika yksinkertainen rakenne.
3/4 kierrosta on yllättävän vähän. Tiedätkö mikä tuossa on muuntajan ensiöpuolen jännite? Olisi ihan mielenkiintoista tietää mitä nämä oikeat hitsikoneiden valmistajat käyttävät toisiojännitteenä.
Tässä teknillisiä(nuorempi kirjoittaisi teknisiä) tietoja. Toisiojännite on ihmeellisen korkea. Tarkoittaa sitä, että ensiöjännite on tietysti tuo 400 V (380 V) mutta myös ensiökierrosmäärä on alhainen. Onhan tuo ensiövirtakin aikamoinen. Kyllä lelut on leluja ja työkoneet koneita. Juuri rakenteilla vannesahan tyssähitsauslaite, siis vanha, savut päästäneen muuntajan korvaaminen tuommoisella 140 A perushitsausmuuntajalla . Toimii hitsaus hyvin, päästösysteemiä rakentelen vielä.
Samanlaisesta muuntajasta kokeilen rakentaa kelvottoman pistehitsauskoneen koska siihen ei mahdu kuin kolme kierrosta 95 mm^2 kupariköyttä, jonka antama tyhjäkäyntijännite on melko tarkkaan 3V. Voisi sen tietysti laittaa vaikkapa tuohon pääjännitteelle mutta sulake ei kestä koska tuo 230 V jännitteellä virta oli jossakin 12 A lukemissa. Hitsausvirtaa suitsi tuommoinen 35 mm^2 kaapeli, jolla labrasin. Toisiovirraksi tuli vain noin 600 A. Muuntajan säätö oli lähelle maksimiasentoa. Kun siihen laittaa tuon paksun kupariköyden, oikosulkuvirta voisi olla luokkaa 1200 A. Onhan minulla muuntajia, joista pistehitsauskoneen tekisi mutta sulakkeet verstaalla ei kestä.
Tuossa kuva tuosta Mun Kempin muuntajasta kärkien puolelta. Kuvassa ylhäällä ja alhaalla näkyvä osa on siis toisiokäämi (10x100 kupari + jäähdytysputket). Aika ahtaaseen paikkaan on muuntaja tungettu, joten vaikea on sanoa tarkkaa ensiökäämin kierroslukua, mutta oletus olisi että tuossa olisi kolme kerrosta käämiä, jolloin kierrosmäärä olisi n. 50 kierrosta. Käämissä on joku paksumpi eriste kuin normaali lakkaus. Käämilangan paksuus eristeineen on n. 6 mm.
Tapani jo laittoikin kuvan noista koneen teknisistä arvoista. Jos jotain muuta kiinnostaa vanhan Kempin käsikirja, niin voi laittaa sähköpostiosoitetta yv:llä, niin voin lähettää.
Kun vertaa tuon muuntajan toimintaa oppikirjojen kuviin, niin minua hämmästyttää tuon noin 75% "aukko" tuossa toisiokäämissä. Eipä pahemmin alkeisteorian kirjoissa kuvailla tuon osakäämin vaikutusta muuntosuhteeseen. Vähän kuvittelin aiemmin, että vain sulkeutuvat kierrokset tehoavat. Sittemmin, eli viime aikoina tein pikku labraamista ja huomasin seikan, että muuntaja kuvittelee sen lenkin sulkeutuvaksi kuitenkin. Kyllä se virranantokykyyn kuitenkin vaikuttaa, luulisin. Tuossa Kempissä ensiökäämin kierrosmäärän pitäisi olla noin 68. Jos se onkin noin 50, niin sehän on juuri 3/4 eli juuri toisiokäämin tehokierroksista. Jos ei muuta hyötyä tästä olekaan, niin pitää yrittää selvittää tuon muuntajan fysikaaliset asiat tarkemmin.
Muuten, tuommoinen toisiokäämi on todella helppo valmistaa.
Juteltiin Tapanin kanssa noista parametreista, joten päätin laittaa tähän pari linkkiä ja jotain omaa tulkintaa/arvauksia tämän projektin pohjaksi.
Tuo on paras lyhyt johdatus vastushitsauksen teoriasta, johon olen tärmännyt tässä kuussa:
http://www.swantec.com/parameters-in-resistance-welding.php
Resistance Welding Manual - Ruukki -haulla löytyy englanninkielinen ja suomenkielinen manuaali, mutta en saa millään linkkiä niihin....perkeleen kuukkeli. Hieman oppikirjamainen ja "jo muinaiset Roomalaiset" tyylinen alkuun, mutta parin sivun jälkeen päästään jo saiaan ja s. 16. alkaen joitakin tosielämän arvoja, joista huomataan, että melkoisista ottotehoista ja toisiovirroista puhutaan tutantokäytössä ja autotallikäytössä yli millin pelti vaatii seulakkeet joita ei omakotitalosta löydy.
Mutta löytyy sieltä jotain nyrkkisääntöjä ja selkänojaa. Etenkin tän linkin eka taulukko:
http://www.portablewelders.com/spot-welding-technical
Pelti 2kerrosta, kukin: 0.4 - 0.6mm
Elekrodin halkaisia: 4 mm
Elektrodin puristusvoima: 0.9 to 1.1 kN
Syklin pituus: 5 - 7 (verkkosähkön syklejä kpl, a' 0.02s)
Virta: 4 - 6 kA
Mutta mulle tämä doku on helpoin, koska se tarjoo nyrkkisääntöjä (jolloin voin skaalata arvoja alaspäin):
http://www.robot-welding.com/Welding_parameters.htm
Kuten:
Voima : An adequate target value for the electrode force is 90 N per mm2.
Elektrodin kärjen pinta-ala (yleinen D5mm 2*1mm pellille...): "Diameter of the electrode contact surface", tosta kun skaalaa, niin mä tarviian alle puolet, eikä juuri marginaalia.
Aika "Weld time" By multiplying the thickness of the sheet by ten, a good target value for the weld time can be reached. When welding two sheets with the thickness 1 mm each, an appropriate weld time is 10 periods (50Hz)....
Lopuksi virta "Weld current", lyhyesti, teolinen ja teoreettinen ihanne on niin paljon kunnes metalli räiskyy välistä ja hyvä olis saada muuntajasta yksi täydellinen sykli jottei magnetoida rautaa....Kotona taas taulun nallit ovat tarpeettoman pienet, muuntaja suurin mitä tunkiolta löytyy ja aika tarpeettoman pitkä, jolloin hitsin laatu on vähän niin ja näin.
Mutta 0,2 mm paksua rosteria on todistetusti hitsattu mikroaaltouunin muuntjala tehdyllä pistrehitsauskoneella. Samoin sähköautojen/lennokkien akkujen kennojen yhdyskiskoja. Ohuita lankoja. Pieniä ruuveja ja muttereita. Kaikkea kivaa.
Pekka
Tässä linkki tuohon Ruukin suomenkieliseen oppaaseen.
http://www.ruukki.fi/~/media/Finland/Files/Terastuotteet/Kylmavalssatut%20metalli%20ja%20maalipinnoitetut%20-%20ohjeet/Ruukki-Kylm%C3%A4valssatut-ja-metallipinnoitetut-ter%C3%A4kset-Vastushitsausopas.ashx
Yksi asia mikä minua tuossa omassa koneessa hieman ihmetyttää, on tuo toision liittäminen kaikkeen teräsrakenteeseen. Suoraan muuntajan vieressä on toisiokäämi oikosuljettu 2mm paksulla n. 100 mm leveällä pellillä. Samoin nuo varret on yhdistetty suoraan mekaanisiin rakenteisiin ilman mitään eristeitä. Ilmeisesti tarkoitus on välttää tahattomia vuotovirtoja esim. hitsattavan kappaleen osuessa suojakuoriin. Johtaahan tuo kupari ja messinki tietysti paljon paremmin sähköä kuin rauta, joten suuri osa sähköstä ohjautuu oikeaan paikkaan. Toisaalta tuo voi olla myös tarpeen siltä varalta, kun joku yrittää pistehitsata maalattua peltiä, muovia tai jotain muuta sähköä johtamatonta ainetta. Silloin on hyvä olla toisiopuolella jotain kuormaa. Muutenhan ensiöpuolella saattaa esiintyä aika rajuja piikkejä.
Kukahan löytää pienimmät käyttökelpoiset jännitteet, siis ominaisvastus tuossa hitsauskohdassa. En noista tiedonjyväsistä huomannut muista kun tuon Kempin korkeahkot toisiojännitteet. Toki pitämällä tuon toision käämin pinta-ala riittävän suurena, sen jännitehäviö on myös vähäinen mutta tuntuu, että tuon ominaisvastuksen takia jännitteenkin pitää olla melko suuri ja teho sitä myöden.
Kyllä on monimutkaista tuommoisen tekeminen. On kyllä hitsausvirran ajoitukseen säätöön laskuri (counter), joka laskee asetetun jaksojen määrän verkkoon kytketystä laitteesta ja poikkaisee virran. Mutta kun tuon hitsauskoneen muuntajan toisiokoloon ei mahdu riittävästi paksuutta ja kierroksia. Tyhjän tavoitteleminen ei kannata. Tai voihan tehdä epäortodoksisen terästahnankeittäjän, joka ajan kanssa linssin sulattaa kaikkine haittoineen.
Olisinhan saanut viitisen vuotta sitten tosi upean pienen Kemppi pistehitsauskoneen ja niin halvalla mutta kun kiinteistön pääsulakkeetkaan ei olisi riittänyt. Taitaa olla kotikäyttöön sopimaton kone tuommoinen.
Eikös jossakin noista linkeistä ollut kätevä graffi josta näki hitsauskohdan graffin vastuksesta? Hah. Vain se yksi ja olleellinen ohta lämpötilan funktiona.
Mulla oli tuosta jännitteestä käsitys, että jännite/virta vaikuttaa toki lämmöntuottoon, mutta koneen suunnittelija on "lukinnut" jänniteen koneen suunnittelussa (paitsi mallissa, jossa ensijänniteelle on väliottoja).
Siten vähän selailin tätä:
http://ir.lib.uwo.ca/cgi/viewcontent.cgi?article=1129&context=etd
PDF-sivulla 19-20 löpinää säätötavoista ja sivulla 20 (paperisivu 4) todetaan itsestäänselvyys.....mutta mitä pidemmälle lukee, niin sitä sattumanvaraiselta kaikki vaikuttaa, mutta jotain kivoja reunaehtoja sieltäkin näyttää löytyvän.
Vielä kun ymmärtäis tosta osan asiayhteydessä, eli erottais vain oleelliset asiat.
Pekka
Pukinkonttiin:
http://www.vakiopaine.fi/modular_20_ti___230_v___1_1_mm.prod?backurl=telwin_pistehitsauskoneet_ja_pihdit.cat--tuote1637
Ensin täytyy todeta erehtyneeni tuossa aiemmassa ihmettelyssä. Tuo maalattu osa, jota luulin pelliksi oli eristettä. Samoin muitakin eristeitä alkoi löytyä kun paikkoja puhdisteli ja tutki tarkemmin. Eli ylempi varsi on eristetty rungosta.
Se käsitys mikä minulla on, on että ainoastaan virta saa aikaan lämpiämisen, jännitteellä ei ole vaikutusta siihen. Jännite taas resistanssin ja osin impedanssin kanssa määrittää sen, kuinka paljon virtaa kulkee. Jännitettä tarvitaan juuri sen verran, että saadaan haluttu virta kulkemaan hitsauskohdassa.
Yritin tunnin verran googlata tuota jänniteen vaikutusta koneen suunnittelun kannalta ja löysin joitakin trendejä, joita en pystynyt todentamaan:
1) Mitä pidempi reitti käämistä hitsauskohteeseenm, sitä suurempaa tyhjäkäyntijännitettä käytetään. Esim. joissakin pulttimaisen osan tai käsnävehkeissä oli usein 4-5 V tms. verrattuna joihin pienempiin kannettaviin pihtimallisiin 2-3 VAC. Ilmeisesti myöskin eri valmistajat mitoittavat muuntajat eritavalla, joten esim. jos käämit ovat vierekkäin, niin siinä helposti tyhjäkäynitjännite on suurempi kun jos käämit olis sijoitettu koaksiaalisesti (päällekkäin).
2) Jos pyritään nopeeseen kuumennukseen/jäähdytykseen (kuten yleensä ohutlevytöissä) niin silloin tyhjäkäyntijännite/kuormitettu jännite tuppaa olemaan pieni ja virta hyvin suuri. Jos taas jännite on suurempi ja virta pienempi (mutta teorian mukaan puristusvoima pitäisi olla suurempi!) kuten vannesahan terän hitsauslaitteessa, niin lämmöntuotto on hitaanpaa ja vaikutusalue on suurempi.
Edellä tarkoitin lähinnä muuntajan mitoitustapaa tehon suhteen, enkä abosoluuttista virtaa/jännitettä itse hitsauksen "nuggetissa". Rautahan imee kaiken mitä tarjotaan, kunnes räiskähtää ulos.
Tapani kaipasi täsmällistä tietoa siitä mikä resistanssi olisi hitauskohdasssa ja mä olen nähnyt pari graffia, mutta niissä ei ollut mitään numeroarvoja. Lisäksi lyhyt apinamainen googlettujen kirjallisuusviitteiden tutkiminen paljasti, että hitsaustapahtuman tarkka kontrollointi on haastavaa, joka tukisi sitä ennakkokäsitystä, että käyttökelpoista arvoa eri littospintojen (kärjet/hitsattava levy ja levyjen välissä) resistanssille on vaikea määritellä ja tällä perusteella ihanteelliseen "virta/jännite" arvoon vaikeata päästä laskennallisesti käsiksi.
Eilen sain matkahuollosta pätkät kupari CrZr elektrodia ja maanantaina kävin romiksesta vähän C-palkkia, joten pitäne ruveta kasailemaan jotain pientä "protoa", kun työkiireet hellittää.
Pekka
Olihan tuolla Pekan linkissä selvät graafit. Kuvakaappaus siitä ja perustietoa kuparikäämin resistanssista. Kun virta on noin 10 A/mm^2 ja pituus metri. Silloin käämin resistanssi on 0.18 milliohmia. Suhteessa sitten muita arvoja tai oikeastaan kääntäen tuon pinta-alan suhteen. Tuosta graafista näkee, että kylmänä liitosresistanssi on 0.8 ....0.4 milliohmia, riippuen pintapaineesta 25 MPa....100 MPa. Kun lämpötila nousee, niin resistanssi putoaa oleellisesti, ollen noin puolet jo heti virran alkaessa lämmittää ja noin karkeasti taas puolet kun lämpötila on jossakin 200 °C ja sulamisen alettua vieläkin alempi. Siis jossakin 0.2....0.05 milliohmia. Tuommoisella heikolla/ohuelle toisiokäämillä/linjalla sen resistanssi rajoittaa virtaa.
http://www.rensu.net/index.php?valikko=elektroniikka&sivu=johtolaskuri
joo-mutta-ei?
Minusta TUNTUU että kun mennään normiparametrista ohi:
* Tasavirrasta poiketaan, etenkin jos taajuus kasvaa
* Lämpöitla on jotain muuta kun huoneen lämpötila
* Virta on 10-100 kertaa ai enemmän kun normimitoistus
Niin normi virta/vastus laskut alkaa onnistua hyvin. Taisin olla hetken hereillä tunnilla kun puhuttiin virranahdosta
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/989/Uus-Makela_Juha-Pekka.pdf
Se voikin selittää osittain hieman suurpiirteisen kokoisen toision "lenkin" pistehitsausmuuntajassa.
Oli myöskin puhetta siitä, että johdin ei käyttäydy enää kovin ihanneyhtälön mukaan jos siiheen tungetaan todella paljon virtaa. Paitsi jos tungetaan todella paljon, nopeesti ja kovalla jännitteellä, jolloin ohutkin johdin aukaisee plasmakanavan ja siitä sitten sopii vähän enemmänkin kakkua.
Meni jo mutuiluksi. Mulla ei ole kovin paljon kokemusta hillittömistä virroista ja miten se vaikutta oikeesti tässä skaalassa. Olen nähnyt kun kaapelit pompii ja kiskot irti keskuksessa.
Pekka
Ei mitään varsinaista asiaa aiheesta, mutta tämä nyt oli pakko laittaa.
Muron puolellan asiata on myös jauhettu...
https://www.youtube.com/watch?v=vrlvqib94xQ (https://www.youtube.com/watch?v=vrlvqib94xQ)
Usein noiden värkkääjät keskitty ulkonäköön ja unohtavat kaikki oleelliset yksityiskohdat. Kaikki on sitten OOH ja AAH jos tulee jonkinlainen lämpöjälki säilyketölkkiin.
Pekka
http://mve-online.com/product_info.php/hitsaus/pistehitsauslaite-p-402
Tuommoinenkin tuli vastaan mikä kytketään puikko koneeseen
Kiitos linkeistä ja kaavioista/manuaalista joita saatu sähköpostiin.
YV:llä tarjottu kaapelia, jossa on puristetut kaapelikengät, sekin voi päästä käyttöön.
Aikani sairasteltuani (lensuja, mahatauti ja muuta pientä sekä harmitonta), jahkailtuani ja töitäkin oli liikaa, niin päätin luovuttaa turhan spekuloinnin ja lukittautua seuraavaan yhtälöön, josta lähdetään liikkeellee:
* MK1 muuntajana on mikroaaltouunin muuntaja, se on marginaalinen oikeisiin hommiin, mutta testataan konsepti ja elektroniikka.
* Elektrodien varsiksi hankittu puoli metriä 20 mm kuparitankoa
* 10 ja 12 mm elektrodimateriaalia hankittu pätkät. Puhdas kuparikin toimii välttävästi, mutta sopivan tangon hankita oli aivan yhtä vaikeeta.
* Työkaveri lahjoitti hieman marginaalisen kokoisen pneumatiikkasylinterin ja 24VDC pneumatiikkaventiilin sekä paineilmaregulaattorin. Voiman hallinta tulee näillä kuntoon.
Arvoin pitkään mekaniikan kanssa, siinä oli pari perusvalintaa:
* Lineaariliike vai keinuvarsi mallinen liike?
Molemmissa puolensa, mutta koska sykliaika ei ole tule ongelmaksi ja kopakti koko olisi plussaa sekä rakenteen yksinkertaisuus, niin päädyin keinuvarteen. Mittailin ja "laskin" perinteistä kaksivasrtista vipua ja sillä olisi muuten kaikki edut, mutta lahjasylinterissä voima vaan ei riitä jokatapauksessa. Joten päädyin yksivartiseen vipuun, jolla lisäksi saadaan suurempi ympyrään kaari pienemmässä paketissa. Haittana tosin se, että ilman paineita sitten elektrosit makaa toisaan vasten....paineanturi? kaasujousi? jousi? estämään BOINGG, kun PI katoo, mutta virrat ei väärällä hetkellä.
Elektrodin pitimien eristys, kiinnitys sekä virran tuonti niihin on eniten aiheuttanut grafiittipölyä ja A4:n hukaa.
Ensiksi ajattelin vain että elektrodiverteen (20 mm kupari pyörötanko) toiseen päähän 90 asteen kulmaan kiinnitys elektrodille ja toiseen päähä hieman jyrsintää ja suoraan kaapeli kiini AL/CU kaapeli liittimellä. Toi olisi tehtävissä helposti.
Olisi oikein kiva jos elektrodivarret olisi käännettäviä, toisessa päässä suorassa kulmassa elektrodille reikä ja toisessa päässä 45 asteen kulmassa. Lisäksi olisi kiva jos elektrodinvartta voisi säätää "syvyyssuunassa" jotta elektrodit saisi kohdilleen ilman elektrodin koneistusta, tai jos käyttää eriparia elektrodeja.
Pari ongelmaa nuista olisi ollut helppo ratkaista jos olisi ollut sellainen kuparijööti, johon mahtuu sisälle 20 mm pyörötanko (elektrodin pidin) ja saa virtakaapelin kiinni. Mielellään vielä niin iso että samalla saa tangon mekaanisesti kiinni, mutta eihän sitä aina saa mitä tahtoo.
Lisäksi tollainen "jööti" oliis helppo eristää lasikuitulevyllä tai kapton teipillä.
Pitäisköhän kokeilla sen tekemistä alumiinistä, kun siihen laittaa riittävästi mittaa, niin ehkä sen vastuksen aiheuttaman jännitehäviön saisi riittävän pieneksi. ID20 mm ja L40 mm tarkassa reiässä luulis olevan sen verran pinta-alaa, että vastus pysyy siedettävänä. Mulla ei vaan ole mitään käryä miten tuon liitospinnan saisi pinnoitettua tms. siten että se johtaa sähköä parin aukaisun ja säädön jälkeen? Oikeet alumiiniset kaapeliliittimet on "tinattu" tms. Miten se sitten tapahtuukin. * Muoks: selvittelin tota alumiin "tinausta" ja ne koktailit/menetelmät mitä löyty sisälti lähinnä tinaa+sinkkiä ja vaikka se toimis mekaanisesti, niin näyttää tuottavan kerroksen, jonka sähkönjohtavuus on ehkä 25% alumiinista. Eli raudasta tia messingistä tehtynä sais saman pettymyksen halvemmalla.*
* PLÄN B: muuten sama kun edellä, mutta sisällä kupariholkki, joka on tehty OD22/ID20mm kupariputkesta. Siis osittain halkaistu holkki elektrodin pitimen ja alumiini tai rauta lohkon väliin. Tohon kupariputkeen pitäis saada helpommin kiinni 35 mm2 kaapeli ja poikkileikkaus pitäis riittää.
Nyt kun keksis vielä, saisiko tohon väliin vielä tungettua jotain "teippiä" eristeeksi, jolloin rakenne yksinkertaistus entisestään? Mikä kestäis irrotusta/kiinnitystä eikä pursotu ulos välistä. Miten kestävää on kapton?***
Sitten erillilen labrattava asia on nämä henkimaailman asiat.
Tilasin tohon piirilevyn ja CPU:n:
http://www.avdweb.nl/Article_files/Arduino/Spotwelder-controller/Circuit.jpg
Pari juttua jotka luulen ymmärtäväni ja josta pidän. Oleelliset asiat on selostettu täällä:
http://www.avdweb.nl/arduino/hardware-interfacing/spot-welder-controller.html
http://www.avdweb.nl/tech-tips/spot-welder.html
Väli optoerotin-tyristorit on suoraan optoerottimen AN:sta, se on aina hyvä merkki!
Tosin tyristorit vaikkutavat äkkisitään hieman marginaalisilta, pitäne tilata ehdotettujen BT151-800R lisäksi pari BT152-800R, eiköhän MOC3023M ohjaa niitäkin.
Piirikaaviossa vois päätellä, että MOC3023M:ssa nollapistekytkentä, onneksi ei ole sentään. 6-Pin DIP 400V Random Phase Triac Driver Output Optocoupler sanoo datalehti.
Kysäsin jäppiseltä tuota 0-pistepiiriä (TR1-, R5, C6 ja kytketty Atmegan pinniin 5 (INT1/PWM). Vastasi ja korjasi kuvaukseen, että prossun tulon diodit rajoittaa jännitteen TTL-tasolle. Jäi vähän kaivelemaan, että miksi siinä eile TVS (5V) klämppiä?
Osat tohon maksaa liikaa, mutta helpompi juotella piirilevylle kasaan, kun ensin tehdä pari koekytkentää ja sitten lähtee väsäämään piirileyvä. Mulla ei ole siihen softaa, eikä kamoja.
MKII malliin (toivottavasti yksivaihe 400 VAC....) ei tuo sitten oikein riitä, joten olen arponut jotain pientä testingiä, mutta siitä sitten savumerkkejä myöhemmin kun tämä on ensivuonna jossain vaiheessa.
Pekka
Joululoma meni toipuessa, mutta ostin netistä hitusähköpuolen komponenetteja. Tilasin samantien muutaman ylimääräisen tyristorin ja numeroa suuremmat samantien. Vähä tutkailin speksejä ja kokemuksen noi pitäis kestää, jollen saa muuntajaa jostain syystä saturoitumaan.
Rakentelen tota hissuksiin ja nyt on siitä onnellinen tilanne, että mekaniikkaan vois ruveta jo katkomaan rautaa ja kemppiliimaamaan sitä yhteen.
Jo ennen kun tulee elektroniikan komponentit vois labrata monta iltaa, joten tekemsitä on hiljalleen eikä enää tarvii odotella seuraavaa osaa. Tosin tälläisellä amatööriaskartelijalla on monta epävarmuuttaa tossa.
T: Pekka
nonniin....
Tänään tuli prossu ja piirilevy.
Vertasin priirikorttia eilen tulleisiin komponenteihin ja muuten näyttää vielä hyvältä:
* Kaikki aktiivit sopii
* konkissa on 2/3:ssa rasteri eri, vaikka vertasin etukäteen Conradin ja TME:n numerot..joutuu vähän korjaamaan pihdeillä.
* BNC kytkin meni siten hieman enempi saveen. Jotekin päädyin 3:3 pinnijärjestykseen, kun olisi pitänyt olla sama runkokoko, mutta pinnijärjestys olisi näköjään pitänyt olla 1:4.
Ihmettely jatkuu joidenkin komponenttivalintojen osalta....D1, D2 TVS 5 suojadiodit ovat fyysisesti kovin isot 1N5908, jotenkin on mielikuva, että pienempiäkin diodeja on prossun tulojen suojauksessa nähty.
Sitten arvoin vähän C9:n kanssa, jotenkin on kuva, että noissa pitäisi olla itsestään sammuvat ja kunnolla jännitettä kestävä konkaa, joten valitsin
MKS4-100N/400-R Capacitor:polyester;100nF;200VA C;400VDC;Pitch:10mm;±10% ROHS Kondensator:poliestrowy;100nF;200VAC;4 00VDC;Raster:10mm;±10% Tuottaja: WIMA Tuottajan symboli: MKS4G031003F00KI00
http://www.tme.eu/fi/details/mks4-100n_400-r/tht-polyesterikondensaattorit/wima/mks4g031003f00ki00/
menikös tuo sentään oikein?Kotelon materiaali: itsestään sammuva, UL94V-0
R9 Vastukseski tuli:
http://www.tme.eu/fi/details/cf2ws-100r/tht-2w-hiilivastukset/sr-passives/
Siihen olisi varmaan pitänyt valita turvallisesti sammuva, mutta tuli vasta nyt mieleen....
Eihän se kaikki tämmöisellä törkytimpurilla onnistu ekalla kerralla, mutta korjataan kun opitaan.
Pekka
Piirilevy koottu ja testattu muuntajalla, mutta ilman kuormaa. Toimi.
Pitäne kokeilla skoopinraatoo huomenna, josko sillä sais jotain selville.
Yllättävä juttu oli, että kun olin vellipylly ja kokeilin pienellä verkkomuuntajalla, niin muuntaja oli päällä kokoaja, mutta äänähti hassusti, kun aktivoin kytkimen.
Sitten vois alkaa rakentaa mekaniikkaa.
Pekka
Ja kamat näyttää lattialla tältä. Mitään savumerkkejä ei ole vielä havaittu.
Pekka
Pahuus. Vanha 10 MHz Philipsin skooppi ei synkronoidu millään...mikään triggeröinti ei näytä toimivan...olisko ehdotuksia uudeksi skoopiksi. Tarve on satunnaista, mutta yleensä kyse on jostakin verkkolaitteesta (hakkuri, invertteri, pehmostartti) tai mittalaitteesta, kun tarve tulee. En mittaile radio/TV signaaleja.
Pekka
Murosta löydät paljon keskustelua aiheesta:
http://murobbs.muropaketti.com/threads/pientae-halpaa-oskilloskooppia-autokaeyttoeoen.799782/#post-1707119541
Perus käyttöön riittää monesti tuollainen kiinalainen usb skooppi, joka on sopivan pieni ja näppärä.
Mitenkäs noissa USB-skoopeissa menee turve ja mitä jännitettä niihin uskaltaa lyödä ennenkun jotain räjähtää?
Perinteinen CRT skooppi on tuttu ja siinä BNC:n runko = skoopin runko, joten helposti sitten skoopin runko on mittauspisteen "nolla" olipa se sitten vaikka 110VDC.
Aikoinaan oli jotakin mittavahvistimia, joissa oli differenttiaalitulo ja kelluva lähtö. Differentiaalitulon välisää maks. saattoi olla esim 30 VDC, mutta tulon sai "nollattua" melkein mihin halus, olikohan raja jotain 500V tai jopa korkeempi. Näiden kanssa sitten piti olla vähän skarppina.
Pitääpä vähän verestää muistoja ja googlata mitä nykyisin skooppi tarkoittaa.
Pekka
Lainaus käyttäjältä: PekkaNF - 05.01.16 - klo:22:36
Pahuus. Vanha 10 MHz Philipsin skooppi ei synkronoidu millään...mikään triggeröinti ei näytä toimivan...olisko ehdotuksia uudeksi skoopiksi. Tarve on satunnaista, mutta yleensä kyse on jostakin verkkolaitteesta (hakkuri, invertteri, pehmostartti) tai mittalaitteesta, kun tarve tulee. En mittaile radio/TV signaaleja.
Pekka
Osta joku pikku Rigol. Niitä "kaikki" käyttää nykyisin eikä ole hinnan kiroissa. Se on kumminkin oikea skooppi ja käyttäytyy oikean skoopin lailla kaikissa asioissa. En ole viime aikoina aihetta seuraillut, mutta DS1052 oli se peruslaite. 50 MHz ja säädylliset ominaisuudet. Ei mikään ammattimiehen peli, mutta semmoista et ollutkaan hakemassa.
Toiko? 270+alvi?
http://www.batronix.com/shop/oscilloscopes/Rigol-DS1052E.html
Hieman enemmän kun valmistauduin maksamaan suorilta.....syö mun tämön vuoden elektroniikkabudjetin, joten uusi juotin ja signaaligeneraattori jäis ensivuoteen tai myöhemmäksi...
Miten paljon huonompi on joku Owon SDS5032EV?
http://www.batronix.com/shop/oscilloscopes/Owon-SDS5032EV.html
Selväähän on että tossa hintaluokassa ei kannata tinkiä viimeistä alvin kokoista osuutta enää, muuten käy helposti niin että speksin mukaan jou, käytännössä nou.
Kiitos,
Pekka
Lainaus käyttäjältä: PekkaNF - 06.01.16 - klo:15:22
Toiko? 270+alvi?
http://www.batronix.com/shop/oscilloscopes/Rigol-DS1052E.html
Tuon saa softalla päivitettyä DS1102E versioksi :P
Juurikin tuo 1052E. En lähde sitä vertailemaan muihin kun ei ole kokemuspohjaa. Yksi tykkä äidistä, toinen... 1052 on kuitenkin sillä tavalla varma veto, että siinä ei ainakaan ole mitään fataalia heikkoutta. Tekee minkä lupaa, ja Rigolista on vähitellen muodostunut jonkinlainen de facto mittakeppi johon muita verrataan. Sillekin on syynsä.
OK, kiitos paljon.
Tohon olis just varat allokoitu. Pitää kuitenkin pitää ensin pakollinen 3:n päivän "cool off" period ennekun ostaa mitään elektroniikkaa.
Pitää vielä arpoo mistä ostais ja joutuuko hommaan probee tms. erikseen. Jos mittailee kolmivaihesähköö, kai tossa tulee mukana sopivat vaimentavat mittapäät, vai joutuuko heti ostoksille?
Lisäks pitää käydä tinkaamassa Tapanilta vanhaa dinosaurus skopee ja katsoo jos sais oman kuntoon. Tytär pelästyi ensin kovasti sitä ja sitten kämmästyi kun otti proben käteen ja hänestä löytyi 50 Hz siniaaltoo...
Philipsiin löysin kytkiksen netistä ja manuaalin. Wahoo! Pitää varata rauhallinen iltapäivä joku aurinkoinen kevätpäivä ja kurkata sisälle, jos siinä triggeripiirissä olis jotain ilmeistä? Ensin pitää tutustua rauhassa, mä en tykkää noiden kuvaputkivehkeiden hämäristä jännitteistä enkä aio tykätä ensimmäistäkään mittapäätä lähellekkään kuvaputkee...
Pekka
Lainaus käyttäjältä: PekkaNF - 26.11.15 - klo:15:39
Tuo piirroksen mukainen näyttää asialliselta ja tulee pinta-alaa.
Jättäsin kuitenkin ton "tinauksen" pois, koska kyseessä on kupariköysi, eli todella hienosäikeistä johdinta....se sanoo vaan slurp juotteelle ja toimis juottenpoistosukkana, jolloin sitä olis metrin verran jäykkänä.
Pekka
Noinhan se ei mene, liittimiä todellakin juotetaan paksuihin kaapeleihin. Tuossa jopa tuote siihen, lisää esimerkkejä löytyy tubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=SXDkNMDDrBs
Pakko sanoa, kun nähnyt kun isoveli latasi 28kw autovahvistin tehoa akustoon kiinni, niin kaikki 50-75mm^2 kaapelit grimpattiin.
Syy tälle oli se että käyttö piikin aikana liitin kohdat voivat lämmetä niin paljon että tina sulaa ja aiheuttaa vaarallisia vikatilanteita esimerkiksi jos tina ottaisikin kontaktin runkoon väärässä kaapelissa...
En tiedä missä kaikkialla teillä nuita liitoksia on mutta kannattee ottaa tämä asia huomioon.
Jatkuva virta on ihan eri asia kuin luokkaa 0.2s pulsseja silloin tällöin. Oleellisempaa on se, onko juotoksessa niin suuri jännitehäviö, että siitä tulee merkittävä häviötekijä kun muutenkin puhutaan pienistä vastuksista. Itse en havainnut omassa systeemissäni minkäänlaista kuumenemista liittimissä, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö niihin olisi kadonnut tehoa.
Pienessä pistehitsauskoneessa on hyvin matala jännite (2-5V tyhjäkäyntijännite), mieluummin yli 1000A virtaa ja "kaikki" jännitehäviö pitäisi tapahtua hitsauskohdassa, jonka vastus on muutama milliohmi. Se tarkoittaa, ettei liitoskohdassa tulisi olla juuri kuparia huonompaa metallia ja liitoksia mahdollisimman vähän.
Ideaalisesti pulssi on lyhyt, mutta 230VAC yksivaihe ja alle 20A syöttö asettaa rajoituksensa, joten joku 50-450 ms, tai jopa sekutti on todellisuutta.
Alan uskoa puristusliitokseen tässä.
Pekka
sain Tapanilta toisen skoopin ja se tomii. Mittailin rauhassa ja tein klassikon = paukautin sulakkeen ..... vedin skoopin rungon ja mittauspisteen eri potenttiaaliin ja miten typerästi? 5:n pisteen vihje, shuko sopii molemminpäin! Onnekis ei hajonnut mitään.
Jep, Piirikortti näyttää toimivan kuten luvattu, vähän hassu aaltomuoto, pitäis kaivaa ja kytkee erotusmuuntaja esille, jotta uskaltaa mitata loput.
Pekka
Rigolin halppisskooppi tuli tilattua. Jospa sillä pärjäis.
Heti keksis käyttöä taajuusgeneraattorille/laskurille ja galvaanisesti erotetulle probelle, mutta sinne meniskin sitten toinen sama summa.
Houkutti kyllä hankkia joku käytetty analogiaskooppi, mutta jos pärjäis pienemmällä (fyysisesti) sen ainakin sais paremmin sopimaan rajoitettuun tilaan.
Pekka
Tuommoinen kotiutui eilen:
http://www.batronix.com/shop/oscilloscopes/Rigol-DS1052E.html
Luulin että osaan käyttää skoppia, jotenkin tälläinen digitaalimalli tuotti yllätyksen. Painetaan automaatti nappulaa ja käppyrä ilmestyy näyttöön....eikä hajuakaan siitä mitkä asetukset on. Vähän aikaa manuaalin plarausta ja ruudulta löytyikin jo liikaa tietoa.
Kylähän tohon tottuu, mutta käyttölogiikka on kyllä eri kun analogiaskoopissa.
Ensivaikutelma on se, että triggerin asetuksia ja menujen syöveristä vielä jotain AC/DC tai suodatusta vielä etsitään pitkään, mutta ihan tyhmät virheet jää vähemmälle, kun lukuarvot näkee suoraan ja triggerin tason suhteessa signaalin näkee ruudulla.
Muutama ilta vielä opiskelua, niin eiköhän se tule tutummaksi. Vaikuttaa hyvältä.
Pekka
Lainaus käyttäjältä: PekkaNF - 19.01.16 - klo:20:45
Tuommoinen kotiutui eilen:
http://www.batronix.com/shop/oscilloscopes/Rigol-DS1052E.html
Luulin että osaan käyttää skoppia, jotenkin tälläinen digitaalimalli tuotti yllätyksen. Painetaan automaatti nappulaa ja käppyrä ilmestyy näyttöön....eikä hajuakaan siitä mitkä asetukset on. Vähän aikaa manuaalin plarausta ja ruudulta löytyikin jo liikaa tietoa.
Kylähän tohon tottuu, mutta käyttölogiikka on kyllä eri kun analogiaskoopissa.
Ensivaikutelma on se, että triggerin asetuksia ja menujen syöveristä vielä jotain AC/DC tai suodatusta vielä etsitään pitkään, mutta ihan tyhmät virheet jää vähemmälle, kun lukuarvot näkee suoraan ja triggerin tason suhteessa signaalin näkee ruudulla.
Muutama ilta vielä opiskelua, niin eiköhän se tule tutummaksi. Vaikuttaa hyvältä.
Pekka
Tuon 50Mhz mallin sai muistaakseni muokatulla firmiksellä 100Mhz malliksi. Eevblog tai google kertonee lisää mikäli kiinnostusta on.