Alibabastahan kaikki nykyään löytyy, joten vastaan käveli tuollainen:
http://www.alibaba.com/product-detail/2-2kw-B-380v-water-cooled_906962687.html?s=p
Onko nämä tän tyyliset kapineet nyt melken samaa tavaraa kaikki mitä kiinanetti on pullollaan vai? Tuskin valmistajia on ihan yhtä paljoa kuin myyjiä. Tuommosta ajattelin hankkia omaan kulkineeseen. Kommentteja? Olisko eka homma laakereiden vaihto :)
Pääpointit olis kuitenkin, että voimavirta ja vesijäähy.
Tuossahan noita lisää :)
http://www.aliexpress.com/premium/2.2kw-380v-spindle.html?ltype=wholesale&SearchText=2.2kw+380v+spindle&isPremium=y&d=y&origin=y&initiative_id=SB_20141121120826&isViewCP=y&catId=0
Onhan tuo toiminut ihan jees muutaman tunnin jo. Tämä minulla oleva on 3X220V. Ainoa homma mikä oli alussa oli karan kartioreiän oikaisu, missä oli heittoa. Justiinsa porasin sillä millin reikiä rosteriin, se meni hienosti. Tässä topiikki siitä reiän oikaisusta:
http://www.cnc-tekniikka.com/CNC-forum1/index.php?topic=6506.msg25182#msg25182 (http://www.cnc-tekniikka.com/CNC-forum1/index.php?topic=6506.msg25182#msg25182)
8 asteen kartiohan noissa on? Oliko sorvattava pinta karkaistu? Kuinkas siihen terä uppoaa?
Kyllä se sinne uppos pienen kiljumisen kanssa. Jos laittais hiomakoneella, saattais olla parempi.
Houhou. Tänään saapu kiinakara ja invertteri. Onneksi ei mitään lippuja eikä lappuja noiden asennukseen tullut mukana... Mitenköhän noi nyt johdotellaan toisiinsa ja töpseliin, että alkaa vehkeet pyörimään?
No hitto pyöriihän se. Heittokellolla katoin sen kartion voblauksen, ja jää ihan muutamiin tonneihin vaan. Ei tartte sorvailla.
Mutta tuo lämpiäminen. Ittellä kun ei oo kokemuksia noista ollenkaan, niin kuinkahan normaalia on noiden kuumeneminen? Siis tottakai ne lämpee, mutta kuinka paljon ja kuinka vaatii sisäänajoa? Vehje on rankattu 400Hz:iin ja 300 yli kun mennään alkaa selkeä kuumeneminen. Muutamia sekunteja voi pitää kiinni riuskalla nyrkkiotteella siitä mustasta kohdasta mistä kara kiinnitetään, mutta sitten tarttee irrottaa ote.
noihin on sisääanjo, tähän malliin:
http://www.arceurotrade.co.uk/projects/hsspindle/ER11-High-Speed-Spindle-Data-Sheet-v1.4.pdf
Pekka
Lainaus käyttäjältä: Makeek - 01.05.15 - klo:14:44
No hitto pyöriihän se. Heittokellolla katoin sen kartion voblauksen, ja jää ihan muutamiin tonneihin vaan. Ei tartte sorvailla.
Mutta tuo lämpiäminen. Ittellä kun ei oo kokemuksia noista ollenkaan, niin kuinkahan normaalia on noiden kuumeneminen? Siis tottakai ne lämpee, mutta kuinka paljon ja kuinka vaatii sisäänajoa? Vehje on rankattu 400Hz:iin ja 300 yli kun mennään alkaa selkeä kuumeneminen. Muutamia sekunteja voi pitää kiinni riuskalla nyrkkiotteella siitä mustasta kohdasta mistä kara kiinnitetään, mutta sitten tarttee irrottaa ote.
Mulla olisi sellainen mielikuva, että se liika lämpeneminen johtuu liian korkeista hertseistä, vaikka ne on paperilla rankattukin 400 niin kun menee yli 100 saa helpolla savut pellolle.
Lainaus käyttäjältä: olli henttonen - 12.07.15 - klo:06:38
Mulla olisi sellainen mielikuva, että se liika lämpeneminen johtuu liian korkeista hertseistä, vaikka ne on paperilla rankattukin 400 niin kun menee yli 100 saa helpolla savut pellolle.
Tähän viitaten olen muualta taas lukenut ettei ilmajäähdytteisiä kärsisi alta 200hz edes ajaa riittämättömän jäähdytyksen takia.
Itselleni on juuri postissa odottamassa 3kW kantikas malli taajareineen. Kuinka hitaasti olette siis ilmajäähyllisiä ajanut?
Puuttumatta mekaniikkaan ja siitä peräisin oleviin syihin miksi karamoottorit lämpiää, tässä näkökohtaa taajuusmuuttajien käyttöön.
Valtakunnan verkosta tuleva 50 Hz vaihtojännite on, kuten kaikki tietävät, aaltomuodoltaan sinikäyrää. Ihannetapauksessa siis jännitteen ainoa taajuuskomponentti esiityy 50 Hz kohdalla, ja tälle taajuudelle vaihtojännitemoottorit on lähtökohtaisesti suunniteltu.
Kun oikosulkumoottoria (pätee suurelta osin myös moniin BLDC- ja synkronimoottoreihin) ajetaan taajuusmuuttajalla niin tamulta lähtevä ja moottorin näkemä syöttöjännitteen aaltomuoto ei koskaan ole puhdasta siniaaltoa. Taajuusmuuttajat toimivat aina samalla periaatteella: ensin verkkojännite tasasuunnataan välipiiriin, josta moottorin vaihejännitteet vaihtosuunnataan puolijohdesillalla keskenään tahdissa 120 asteen välein vaihteleviksi vaihtojännitteiksi.
Vaihtosuunnatut jännitteet siis muodostetaan vakio-tasajännitteestä joka on tamun koosta riippuen joko n. 325V tai n. 560V tms. Menemättä yksityiskohtiin, muuttuva lähtöjännite saadaan aikaan puolijohdekytkimillä, vaihtelemalla kytkentäpulssin leveyttä sinimuotoisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tamussa muodostetaan sinmuotoinen referenssi ja referenssin hetkellinen arvo määrää, millä pulssisuhteella lähtöjännitettä kullakin hetkellä ohjataan. Kun referenssi ohittaa nollakohdan, pulssisuhdekin on 0 ja kun referenssi saavuttaa huippuarvon, pulssisuhde on 1 eli koko ajan päällä. Näiden välissä pulssisuhde on suoraan verrannollinen sinireferenssiin. Pulssisuhteesta käytetään yleisesti symbolia D (Duty).
Kun kyseessä on pwm- eli pulssinleveysmodulaatio niin siitä automaattisesti seuraa, että kullakin pulssilla on joku kestoaika T. Siitä ajasta pulssi on ensin päällä ajan t*d ja poissa ajan t*(1-d) missä d vaihtelee sinimuotoisesti edellä kuvatun mukaan. On helppo huomata, että pulssi kestää siis ajan T, ja tuo aika on joku (pieni) murto-osa tamun lähtötaajuudesta, eli lähtöjännitteen jaksoon mahtuu jokin määrä näitä pwm-jaksoja. Tästä seuraa, että tamu tuottaa pulssinleveysmoduloitua likiarvoa sinijännitteestä, mutta likiarvo ei ole tarkalleen sama kuin siniaalto itse.
Pienillä lähtötaajuuksilla modulointitaajuus on suhteessa huomattavasti isompi kuin tamun lähtötaajuus ja siniapproksimaatio on aika tarkka. Mutta lähtötaajuuden noustessa mahtuu pwm-jaksoja yhä vähemmän yhden lähtöaallon jaksonaikaan. Eli approksimaatio muuttuu sitä karkeammaksi mitä korkeampi on lähtötaajuus. PWM-taajuutta on toki mahdollista kasvattaa, mutta siinäkin tulee raja vastaan kun kytkinpuolijohteiden häviöt alkaa kasvaa kestämättömiksi.
Moottorin kannalta on olennaista, että kun sinimuotoista syöttöjännitettä simuloidaan pwm-moduloidulla vakiojännitteellä, syntyy modulaation tuloksena aina harmonisia yliaaltoja. Tamun lähtöjännitteen taajuusspektri ei siis suinkaan ole samanlainen kuin valtakunnan verkon 50 Hz perusaalto. Kulloisenkin toimintataajuudesta riippuvan perusaallon yläpuolella näkyy suuri joukko harmonisia yliaaltoja, lähinnä parittomat yliaallot. Näitä jatkuu vaikka kuinka ylös, mutta merkittäviä on teholuokasta riippuen noin 19. yliaaltoon asti joilla on merkitystä koneen kannalta.
Osa näistä yliaalloista tuottaa moottoriin vääntömomenttia. Positiivinen sekvenssi (7., 13., 19. jne) vääntää koneen pyörimissuuntaan ja negatiivinen (5., 11., 17. jne) vääntää vastaan. Ns. nollasekvenssi ("triple-n") eli 3., 6., 9. jne harmoninen yliaalto ei tuota vääntömomenttia, vaan niiden energia menee suoraan lämmöksi.
Nyt kun taajuus kasvaa, niin siniapproksimaatio karkenee ja yliaaltojen - erityisesti 3. yliaallon ja muiden "triple-n"-yliaaltojen - osuus kasvaa. Tämä tarkoitaa, että yhä suurempi osuus tamun lähtötehosta menee suoraan lämmöksi moottorissa. Tuuletuksen on siis parannuttava progressiivisesti (eikä lineaarisesti) jotta kone ei kuumenisi yhä enemmän vauhdin kasvaessa.
Yllämainittuja ilmiöitä ei ole millään mahdollista estää - ainoastaan minimoida. Halpa tamu käyttää halpaa modulaatiota jossa yliaaltojen tuottoa ei ole liiemmälti optimoitu ja modulaatiotaajuuskin on mukavan matala jotta päästään halvemmilla puolijohteilla. Kone nyt vähän lämpenee, mutta sehän ei enää ole tamun valmistajan ongelma... Laadukkaammissa tamuissa asia on sitten mietitty hieman toisin.
Lainaus käyttäjältä: Makeek - 01.05.15 - klo:14:44
No hitto pyöriihän se. Heittokellolla katoin sen kartion voblauksen, ja jää ihan muutamiin tonneihin vaan. Ei tartte sorvailla.
Onkohan kiinanpojilla käynyt vahinko vai onko laatu parantunut? Itsellä ei tonnikelloa ole, mutta mitun satkukello ei värähdäkään omassa :)
Millaista kaapelia tulisi taajarin ja karamosan välissä käyttää?
Sain tänään moottoripukin jyrsittyä ja uuden karan kiinni, mutta karan kun lyö taajarista päälle niin alkaa servot ajella omiaan.. Olettaisin antavan siis häiriötä tuosta karamosan kaapelista?
Paitsi kaapeli, myös kytkentä on hyvin oleellista. Tutki toi kuva aluksi ajatuksella:
http://www.arceurotrade.co.uk/images/client/Spindle-Wiring-2.gif
Sivun lopussa näet yhden kaapelityypin.
http://www.arceurotrade.co.uk/Catalogue/High-Speed-Spindles-Motors-Inverters
Kaikki kamat metallikoteloon ja sen läpivientejä mietit vähän.
Sama juttu servojen kanssa.
Kremmen kirjoitteli joku vuosi sitten DIY-servokaapelien teosta.
Pekka
Nuo edellämainitut, suojattu johto ja suodatin on välttämättömät.
myöskin servo ohjaimille tulevat ohjausjohdot pitää olla suojatut, sekä parikierretyt, niin pääsee paljon helpommalla häiriöiden suhteen ja tietty kaikki maadoitukset oikein kytketty.
Kiitos vastauksista, mutta vielä askarruttaa kytketäänkö tuo suojavaippa näissä maihin? Muistelisin jonkun joskus maininneen ettei ne irrallaan hyödytä mitään, vaan toinen pää kytkettävä maihin ja toinen kelluu? Onko näin?
Kyllä näin on. Kaapelin vaippa on kiinnitettävä johonkin potentiaaliin ja se luonnollinen on näissä tapauksissa isänmaa, eli verkon suojamaa.
Idea on, että ulkoiset sähkökentät ei tunkeudu johtavan kuoren sisään, vaan indusoivat virtoja sen pinnassa. Tästä vaan ei ole iloa jos kuori kelluu koska potentiaali pääsee kellumaan mukana.
Maadoittaminen on melkoista salatiedettä eikä ole yhtä yleispätevää tapaa. Kuitenkin on muutama muuttumaton perusjuttu jotka pitää aina tehdä oikein.
- Maadoitukset johdotetaan tähtimäisesti, ei koskaan ketjuun. Eli jokaisen moottorinohjaimen maadoitus omalla johdolla maadoituskiskoon ja siitä eteenpäin verkon maahan. Samalla periaatteella maadoitetaan kaikki muutkin laitteet.
- Moottorikaapelit pitää olla kierrettyjä ja suojavaipallisia. Vaippa olisi parasta kytkeä maakiskoon suoraan pantaa käyttäen.
- Ellei muuta ole sanottu niin vaippa maadoitetaan lähtevässä päässä. Ei ole harvinaista että maadoitetaan molemmissa päissä, mutta silloin pitää tietää mitä ollaan tekemässä jottei synny ei-toivottuja maavirtoja.
Kiitos myös Kremmen hyvistä teksteistä. Tänään haettava tukkurilta oikeanlaista kaapelia ja illalla tehtävä koeajo.
Edellä kremmen avasi kivasti, tässä vähän lisää löylyä.
Monelle ihmiselle on vaikeata erotella:
* Häiriönsuojaus = vaippa ja pitää olla yhtenäinen läpi koko ketjun, vaikka välissä olsi koteloita. Ei välimaadotuksia eikä kiinni moottorin päästä, paitsi jos moottori kelluu.
* Suojamaa = ihmisten suojaamiseksi ensisijaisesti. Riittävästi nelijoitä. Ei katkota kytkimellä tms. Kerää ja levittää myöskin kivasti häiriöt, joten ei kytketä muihin vasta kun on pakko, mahdollisimman lähellä syöttöä.
* "Nolla" = tähtipiste, paksuus on oma tieteenhaaransa, ei "nollata" (vedetä kiinni suojamaahan) vaan viedään syöttöpäähän asti erillisenä.
* "Miinus" nollataan samaan kiskoon kaikki yhteen liietyt vehkeet joita tämä syöttää. Yleensä kätevä tehdä erikseen "nolla" ja "miinus" kiskot, jotka liitetään yhteen vain yhdestä kohtaa = systeemin suurin kotelo johon tulee kaikki syötöt.
Tolla pääsee jo melko pitkälle. Jos välissä on joku muuntaja, jonka käyttä tulee KAIKKI syötöt, niin siten on mahis tehdä sen jälkeen potenttiaalin tasaus ja laittaa kaikki nippuun tähän pisteeseen ja sitten voi miettiä pitkään ja tasaseen mihinkä tämän pisteen niittaa. Yleensä syötön "nollaan" N PE tai PEN, vähän riippuu miten monella johdolla syöttö on.
Kuten edellä sanottiin, niin tärkeintä on välttää "luuppien" teko tahallisesti tai tahattomasti rungon kautta. Kaikkia liikkuvia osia kannattaa pitää lähtökohtaisesti epämääräisinä. Laakerit eivät maata kaikilla taajuuksilla eivätkä kaikilla nopeuksilla, joten kaikki "maadot" piuhoilla, eikä niinkun autotekniikassa, ellet sitten halua laittaa alle kumipyöriä ja miettiä eksoottisia ongelmia.
Vaikka kuinka on koneet rautaa, niin silti niissä on erikseen PE touvit moottoreille.
Pekka
Nyt on kaapeli oikeanlaista ja kytketty käsittääkseni oikein. Työntää tosiaan melkoisesti törkyä sähköverkkoon päin. Huomenna hakemaan suodin ja uutta yritystä..
Laitoin liitteeksi kuvan oman Omron/Yaskawan tamun suotimen ja kaapeleiden kytkentäohjeesta.
Huomionarvoista on, että tässä kuvassa on juurikin esitetty moottorikaapelin vaippa kytkettäväksi molemmista päistä. Eli lähtöpäässä pannalla kaapin metallirunkoon ja toisessa päässä koneen kuoreen.
Höh. Pakko linkata, kun liite ei kelpaa millään vaikka pitäisi olla sääntöjen mukainen. No tässä kumminkin kuva:
http://imgur.com/PEBwSnc
Sain eilen suotimen laitettua ja nyt ainakin silminnähden homma pelaa. Ei enää aja pöytää. Täytynee ajella jokin testikappale mistä näkee tuleeko mittaheittoja.
Onnistumisen eväitä siis ilmassa. Jos vielä tarvii säätää, niin yksi minkä voit tehdä on laittaa moottorille menevät johdot ferriittirenkaan läpi ihan tamun lähellä. Siis jollei siinä kaapelissa ole vielä omaa suodinta.
Samoin kaapelien vetoreitit kannattaa miettiä niin, että kaikki signaalikaapelit menee mahdollisimman kaukana voimapiuhoista. Ja näiden risteämät mielellään 90 asteen kulmassa jos semmoisia joutuu tekemään.
Njoo.. Kymmenen sentin palikoissa puolen sentin heittoja tunnin ajelun jälkeen. Johan nyt osaa aiheuttaa päänvaivaa...
Nythän siis rinnakkaisportin kaapeli ja moottorin kaapeli menee aika pitkälti vierekkäin. Millä ilveellä näihin enää uskaltaa luottaa edes kun näin herkässä ovat? O.o
Miksi rinnakkaisportinkaapeli ja moottorikaapeli menee rinnakkain?
Yleensä jos on pakko laittaa poweri ja signaalikaapeleita samansuuntaisesti ne laitetaan vähintään eri puolelle konetta. Välimatka on hyvästä, etenkin jos välssä on maadoitettua rautaa.
Onhan signaalikaapleit yöskin suojattu "sukalla" ja maadoitettu oikein edes jollakin idealla? Sulla on tossa useempi virtalähde ja useempi "nolla" ja "Maa" joten homma voi menneö vähän sekaisin.
Yleensä on hyvä ruuvata syöttöpään koteloon "maadoituskisko" että joutuu edess vähn miettimään mitä maadoittaa ja mihinkä. Sitten kun on peruasiast kunossa, niin ruvetaan miettimään monimutkaisempia asioita.
Yhdessä firmassa on perusohe että moottorisötöissä vaippa vedetään kiinni sekä inverterin päästä, että moottorin päästä. JA mittaus(signaalijohdon) vaippa kytkevään vain syötävästä (mittauspäästä) TE-kiskoon (joka on lopulta kytketty potenttiaalintasauskiskon) ja toinen pää eristetään kutistesukalla kaapelin päälle, vain pari senttiä signaalikaapelia anturiin. Yleensä toimii ja vaikeasti löydettävät silmukkamaadoitukset ovat harvinaisa.
Meni OT:lle, mutta alan olla jo vähän väsynyt.
Pekka
Piirtelin aamukahvipöydässä pari kuvatusta jotka mahdollisesti selventäisi mitä tuossa aiemmin on kuvailtu.
Erittäin tärkeää on kaksi asiaa:
- Estää häiriöiden pääsy laitteista johtimiin
- Estää häiriöiden siirtyminen johtimesta toiseen.
Perusjuttuja on siis ensinnäkin, että kaikki mahdollisesti häiritsevät tai herkät johtimet kierretään. Kiertäminen tehdään signaali- ja paluujohtimen kesken. Muistetaan, että jokainen kytkentä on virtaPIIRI jossa signaalin virta aina palaa lähteeseen jotain reittiä. Tuon reitin pitäisi olla vain sitä nollajohtoa (com) pitkin.
Juuri edellämainitusta syystä moninkertaisten ja epämääräisten maadoitusten aiheuttamat harhavirrat synnyttävät signaalipiireihin häiriöjännitteitä.
Johdinten kiertäminen torjuu magneettikentissä eteneviä häiriöitä. Jokainen kierre on ikäänkuin johdinsilmukka johon sen läpäisevä magneettikenttä indusoi häiriövirtoja. Kun peräkkäiset silmukat ovat ikäänkuin vastasuunnissa, niin nuo virrat pitkälti kumoavat toisensa. Sen takia koneenrakennuksessa tulisi käyttää vain kierrettyjä signaalikaapeleita.
Suojavaippa puolestaan torjuu sähkökentässä eteneviä häiriöitä. Jokainen häiriölähde säteilee ympärilleen muuttuvaa sähkökenttää, joka indusoi lähellä oleviin johteisiin häiriöjännitteitä. Kun signaali- ja paluujohtimet on piilotettu johtavan kuoren sisään, kuori johtaa nuo häiriöjännitteet maadoitukseen. Jos vaan maadoitus on hyvin tehty.
Houkutus ketjuttaa maadoituksia on suuri, mutta sitä pitää välttää. Ketjuttaminen ohjaa häiriöitä juuri sinne mistä niitä koetetaan saada pois.
Kaikki modernit virtalähteet, tamut ja servot ovat käytännössä hakkureita ja säteilevät häiriöitä ympärilleen. Häiriösuodatin verkkoliityntään on hyvä ajatus. Pienitehoiset laitteet voivat jakaa yhden suotimen, mutta isommille satojen wattien tehoisille omat suotimet. Myös laitteen lähtöjohtimia on hyvä suodattaa mikäli häiriöt vaivaavat. Yksinkertaisimmillaan johtimet voi vetää ferriittirenkaan läpi, tai sitten käyttää oikeaa suodinta.
Ja kuten sanottu, etäisyys vaimentaa kenttiä, joten teho- ja signaalijohdot mahdollisimman erilleen.
http://i.imgur.com/PmNtAi8.png
http://i.imgur.com/0x5Mgq7.png
Löysin taas aikaa alkaa perkaamaan häiriölähteitä. Suuri kiitos myös teksteistä ja havainnollistavista kuvista.
Kaapeleiden erottelulla ei tuntunut olevan vaikutusta asiaan, mutta huomasin nyt missä vaiheessa pöytä liikkuu. Taajarista kun painaa karan päälle, niin x akselin servo ajaa itsekseen noin 10 astetta. Tämä tapahtuu siis taajarin käynnistyessä ja sammuttaessa n 0-10hz kohdilla. Karan ollessa normaali työstönopeuksilla en saanut mittaheittoja esiintymään.
Ratkaisuksi löysin läppärin laturijohdon irroittamisen. Koitin mittailla laturin ulosantia skoopilla, mutta siellä ei näkynyt mitään ylimääräistä karaa käynnistellessä. Voisiko ongelma siis olla maadoitukseen viittaava ja mistä/miten lähtisi syypäätä etsimään? Läppärin laturin dc- on yhteydessä pistorasian suojamaahan.
Kuullostaa siltä, että läppärin virtalähde muodostaa maadoitussilmukan, mikä ei ole ollenkaan harvinaista. Mittaapa vastusmittarilla onko läppäripowerin miinus eli common lähtö johtavassa yhteydessä virtajohdon maadoitusliuskaan. Jos on niin siinä on syy,eli silloin sulla on sen minun piirtämän kuvatuksen mukainen maareferoitu poweri. Tuota voisi kokeilla maadoittamattomaan töpseliin jos kehtaat pahoinpidellä jostain jatkojohdosta pois maadoitusliuskat.