Hankin aikoinaan, muutama vuosi sitten, Taiwanilaisen pikkusorvin. Kärkiväli luokkaa 800 mm ja sorvin massa vähän alle 600 kg. Oli melko käyttämätön. Sain edullisesti, joten en valita. Ostohetkellä ei löytynyt mistään 3-leukaistukan vaihtoleukoja, siis ulkopuoliset puuttui. Pakan halkaisija 160 mm. Olin aikeissa ruveta vaihtamaan sorviin kunnollista pakkaa, jossa on irtoleuat, siis käännettävät leuat. Ohjaushalkaisija on noissa varmaankin yleinen, 130mm. Kuitenkin nimellismitan toleranssit heittää/vaihtelee noin 0.100 mm (siis tosimitta) ja kaikkia muita hankaluuksia.
Kun noita 160 mm 3-leukapakkoja on muutama ja vain yhdessä on nuo ulkokiinnitysleuat, niin kokeilin sorvissa olleeseen pakkaan noita siihen kuulumattomia ulkokiinnitysleukoja. Sinivärillä (kosketusvärilla) värjäsin leukojen hampaat ja ruuvasin leuat pakkaan. Kokeilin kolmella eri halkaisijalla kiinnitystarkkuutta. Heitot oli noin 0.050...0.100 mm ja kosketusväri kertoi noin ylimalkaan kaikien hampaiden kantaneen. Ennestään olin mittaillut sisäkiinnitysleukojen? kiinnitystarkkuutta, joka oli samaa luokkaa, riippuen kappaleen halkaisijasta ja "koputtelusta"
Kysymys kuuluu Kaiken tuon höpinän jälkeen, millaisia kiinnitystarkkuuksia havittelen tai millaisia tarkkuussorvinpakkoja muilla on. Jossain hommissa täytyy näilläkin romuilla tehdä vähän virityksiä mutta olen koittanut kestää köyhän hankintojen haittapuolet.
Jos muilla on olennaisesti parempia vehkeitä täytyy harkita vaihtaa sorviini tuo "tarkkuusistukka". Kyllä sekin heittää muutaman satasen (0.020...0.030 mm) tuossa Vertexin pyöröpöydässä. Kymmenen mikrometriä tulee pyöröpöydän ohjaushalkaisija heitosta. Kyllä on kamalaa kestää tuollaista heittoepämääräisyyttä.
Hep.
Olen huomannut, että 3-leukapakan tarkkuus ei ihan joka paikkaan riitä =)
Yhden selostuksen netissä löytänyt, missä leuat hiottiin paikoilleen asennettuina teränpitimeen kiinnitetyllä dremelin kaltaisella laitoksella. Pakkaa pyöritettiin nopeaan, ja kovin, kovin varoen hiottiin leukoja vauhdissa eräänlaisella supporttihiomalaitteen itse kyhätyllä korvikkeella. Muistaakseni oltiin lähellä toivottua tarkkaa halkaisijaa kiinnityksen suhteen ja päästiin aika hyvään tarkkuuteen.
Keskeltäkarkaamisvoima painaa leuat kierukkaa vasten, ja sitten varoen hiotaan. Ei tulis ittellä mieleenkään kokeilla, jos hiomalaitteen on pienikin mahdollisuus irtaantua äkillisesti ja löytää uusi, väliaikainen koti leukojen välistä hieman ulompaa...
-eemeli-
Kyllä pehmeät leuat on yleensä piisannu ihan suoraan, tarkemmissa jutuissa leuat putsattu lukiten tulevaan kiristys suuntaan. Iso merkitys on toki ihan silläkin kuinka sen kapulan pakkaan survasee, herkillä sormilla. Jos oikeasti heittoa pelätään, niin kärkien väliin vaikka väkisin.
Ostin tossa viikko sitten sorvin itelleni ja mulle taas tuli ylimääräisiä leukoja ja sattumalta olenkin ne jo lajitellut ja listannut. Katsoppa Tapani ettei satu löytymään tuosta mahdollisesti sopivia leukoja:
https://dl.dropboxusercontent.com/u/51141608/roinaa/sorvinleuat.pdf (https://dl.dropboxusercontent.com/u/51141608/roinaa/sorvinleuat.pdf)
Mitkään näistä ei käy sorvin mukana tulleisiin pakkoihin, joten aika turhia ovat minulle... en sit tiiä, että onko siinä muiden myytyjen sorvien leukoja, kun sorvi tuli tuolta Etelä-Kymenlaakson Ammattiopistolta ja samaan aikaan oli 8 muuta myynnissä ja pari jyrsinkonetta, joissa oli pyörityspöytiä ja pakkoja mukana. Lista olis varmaan hyvä saada muillekkin sorvien ostajille, jolloin voisi olla mahdollisuus eliminoida maailmasta muutama leuaton pakka :D
- Timo
edit: mitat listassa on sitten karkeita, mm. spiraalin nousun mittasin vain kahden hampaan väliltä hieman arvioiden
Varmaan kaikki täällä tietää seuraavan mutta sanotaan nyt kuitenkin, tehtaalla kun kasaavat pakan niin lyövät O-stanssin avainpaikkaan mistä kiristäessä tulee pienin heitto. Eli ei ole todellakaan ihan sama mistä pakka kiristetään.
Minun kiinanpaskassa ei ollut lainkaan tuota nollamerkkiä joten kellotin ja merkkasin itse parhaan kiristyskohdan.
Tämän lisäksi oikaisin leuat laittamalla kolmisakaran muotoisen levyn leukojen taakse kierrettä vasten, sitten kiristys ja lopuksi sorvasin leuat suoraksi. Tämä menetelmä ei tietenkään onnistu jos leuat ovat liian kovia. Oikaisun jälkeen pääsin 0.01-0.02mm toistotarkkuuteen joka on jo lähes siedettävä.
omaan vaihdoin kiinalaisen tilalle ovh 1200,- amestran pakan ja toivoin että kiusa pienenisi, mutta ei, kun heittää niin heittää.
kiristyselimet ja pinnathan pitäisi lähtökohtaisesti pitää puhtaana.
vaikka pom pyörötangon pätkä pakan sisään siten ettei ota itse leuan kärkiin kiinni ja kiristys. teränpitimeen kiinni hong kong:sta hankkimasi minisuorahiomakone jonka salkussa "letku kara" heitoton kivi kiinni ja sorvi pyörimään 300 rpm ja pituuskelkalla ajaa pinnat suoraksi, turha sitä on pelätä että lähtis minkään sortin kiertoradalle. syötöt vaan pienenä!. hiontahalkaisija missä leuat hioo on sitten kompromissi, leuan kärkien säde on se millä asetuksella ne hiot.
tosi tarkkaan työhön on sitten collet istukka, mutta ei oikein jokapäiväisessä työsssä jkasa vaihtaa holkkia..
http://www.micro-machine-shop.com/collet_jaw_chucks.htm
Onhan olemassa kolmileukapakkoja hienosäädöllä, esimerkiksi bisonilla: https://www.toolmex.com/Products/BrowseResults.aspx?CatID=438&Parent=1588%7C1839%7C1857%7C438
Lieneekö kuitenkaan käyttökelpoinen ratkaisu?
Kyllähän ne aina parisatkua heittää, toisaalta joka homma on aina klaarattu tavalla tai toisella.
Näitä kampiakseleita tulee usein kasattavaksi, nekin pitää saada heittämättömäksi. ;D
Tuossa omassa sorvinpakassa kans muutaman satkun heitto, mutta tarkat hommat saa kellottamalla kappaleen ja messinkipulikalla kopauttamalla aina siihen leukaan jonka kohdalla heitto suurin ja kun kappale on heitoton niin hyvä tulee.
Myös pakan eri väätiöistä sopivasti löysäämällä ja vastaavasti toisesta kiristämällä saa kappaleen heitottomaksi luonnollisesti heittokelloa apuna käyttäen.
0- vääntiöstä kiristämällä kannattaa aloittaa, niin ollaan jo lähellä.
Aloitin omankin Sumore-sorvin pakkojen virittämistä tuossa loppukeväästä, mutta kesä tuli väliin ja homma jäi kesken.
Sekä 3-leukaisessa että myös 4-leukaisessa oli jotain 5-satkun heitto.
Joku varmaan ajattelee että tyhmä kun väitän 4-leukaisessa olevan heittoa, joten pitää tarkentaa. Kun kellotan kappaleen kiinnityksen 0:lle karan etureunassa, tuo 5-satkun heitto on jotain 100 milliä pakan edestä. Pakan kiinnitystä ehdin mittailla, ja kara-akselin kiinnityslaipan heitto oli vajaa satku. Pakan takapinta on kunnossa.
En enää keksi muuta kuin sen, että leuat eivät ole suorat. Toinen vastakkaispari antaa täyden 0:n, mutta toinen pari tuo sitten tuon heiton.
Onko tuohon muuta korjauskeinoa kuin tuo ttontsan hiominen? Sitä ajattelin jo keväällä kokeilla mutta aika ei riittänyt - kesä kiireineen: mökkeilyineen, kalasteluineen, lohesteluineen, jne vei pidemmän korren.
Seuraavaksi sitten tuo 3-leukapakka. Sekin pitää saada heitottomaksi.
Tarve on tehdä heitottomia (lue: minimiheittoisia) teräpitimiä tuohon jyrsimeen jotta sen uutta teränirrotinta voisi täysimittaisesti hyödyntää. 20mm jousikuormitteinen holkkipidin on sen keskeinen osa. Sen sainkin jo aika hyvin viritettyä heitottomaksi paikallaan varovasti hioen. Useita erimerkkisiä (mutta kohtuuhintaisia) holkkipitimiä kokelin, mutta kaikissa huomattavasti heittoa jo uutena.
Timantti- tai boorinitridipalalla pitää kovat leuat oikaista ehdottomasti, yhtä työläs homma kuin pehmeiden leukojen sorvaus. Bisonin halpispakatkin pysyy tämän operaation jälkeen tarkkoina seuraavaan kolariin asti.
Olisiko tästä videosta apua kiertää epätarkkuutta, noin viiden minuutin kohdalta eteenpäin:
http://www.youtube.com/watch?v=HmNdECMD4XE&list=PL6hKtD0zNnBFbIqrwP9r5c9VfrMzDJw9V
Onpa virkistävää laaja osallistuminen aloittamaani keskusteluun. Tuo EsaS:in juttukin, vaikka onkin tuttu asia noin viidenkymmenen vuoden takaa tuntui tuoreelta. Olenhan katsellut kuvia ja lukenut kirjallisuutta taas uudestaan tuon puolen vuosisadan tauon jälkeen ihan noin ammatillisessa mielessä. Tuo väliaika meni opiskelussa ja vähäpätöisessä työssä jossa opittuja taitoja on vaikea hyödyntää näin siviilissä. No kyllähän minä kaikenlaista opin ja tiesin ja käsitin ja jopa pystyin neuvomaan ketä tahansa ammattimiestä (töissä) joissakin asioissa mutta kyllä se on pitkä matka siihen, että osaa tehdä esimerkiksi koneistustöitä tarkasti tuommoisilla harrastelijan halpiskoneilla tai kuluneilla vanhoilla ammattikoneilla. Ja vielä joutuisaan. Kyllä minä ajan kanssa jotenkin pärjään mutta jos vielä olisi vaikapa perhe elätettävänä, niin nälkää näkisivät.
Jotenkin harmittaa kun nuorempana(kin) oli tulorajoitteinen ja investoinnit kunnon koneisiin jäi tekemättä. Näin vanhalla iällä ei uskalla kovin paljoa investoida kun ei tiedä kauanko pystyy sorvaileen. Perikunnalle jäisi vaativa homma muuttaa laatukoneet rahaksi. Minä vieläkin seuraan jos joku onneton myisi pilkkahinnalla hyvän koneen. Vahinko vain, että kaltaisiani tilaisuuden seuraajia on kasapäin.
Minä rupesin askartelemaan tuon sorvin pakan vaihdon kanssa. Laitan noita heikkolaatuisempia noihin pyöröpöytiin ja jakopäihin. Ohjaushalkaisijan välys sallii sen viimeisenkin jakovälin puolittamisen tarpeen vaatiessa.
Tuli muuten eka kertaa kokeiltua tuommoisen magneettikeskittimen kanssa pyöröpöydän keskitystä. Minä en ihan keskelle päässyt diginäytöistä huolimatta, mittakellolla mitaten heittoa tuli 30...40 mikrometriä. (Lisätty ja korjattu: keskitysepätarkkuus , johos pääsin oli vain noin 0,05...0.1 mm, oliohan taidon puutetta) No sillä sitten olisi voinut tarkentaa mutta jätin sen, kun tarve on vain kierteen ja vapaaporausten teko noihin kolmileuapakkoihin ja kiinnitystakalevyyn ja yhteen pyöröpöytään. Kyllä on hidasta ja ahdistaa tuo suunnaton epätarkkuus kaikissa töissä. Tuntipalkaksi tulisi melko vähän. No, jos rahahuolet alkaa painamaan, niin tekeydyn makuulle tienaamaan ja Ilmarinen maksaa.
turha tarkkuus on teknistä taitamattomuutta....vai miten se meni.
oman pyöröpöydän keskitysproseduuri:
holkki-istukkaan kiinni 30mm holkki ja 100mm pätkä hiottua 30mm akselia. pyöröpöytä pukille ja vähän heftiin ruuveilla. sitten ajelee istukassa olevan tangon sorvi istukan sisälle ja kiristää istukan akselille. hetkuttelee ja heiluttelee vähän pyöröpöytää ettei pingota kiinnitysruuveihin. pyöröpöydän ruuvit kiinni ja dikitaalien nollaus. akselin pätkän vaihto terään ja hommiin..
Oma tapani: Kappale kiinni pyöröpöytään, heittokello karaan magneettijalalla kiinni, pyöritetään kappaletta ja tarvittaessa shimmataan heitottomaksi, karaan kiinni kosketusanturi, kosketellaan joka suunnasta nollien löytämiseksi.
onko muutkin sotkeutuneet vielä tähän (vai olenko minä ainoa halpoihin/kuluneisiin pakkoihin seonnut?) vikatyyppiin:
* Yleisimmässä/halvimmassa itsekeskittävässä pakassa kierukkalevy on välyksellisesti rungossa.
Välissä jopa siinä määrin, että saa koneistettua hieman kulmikkaan pyörähdyskappaleen. Tämä on kyllä kätevä keskittää messinki/lyijynuijalla, mutta jotenkin en ole vakuuttunut tämän asetuksen pysyvyydestä.
Mulla on onni yhden halvan pakan suhteen, mutta jotenkin mun odotusarvo normaalin kolmileukapakan keskitystarkkuudesta on jotain hieman alle 0,1 mm...eikä suinkaan 0,01 mm.
Griptru tietysti olis vakuuttava, mutta hieman kallis:
http://www.rotagriponline.com/index.php?page=shop.product_details&flypage=flypage_images.tpl&product_id=126&category_id=1002&option=com_virtuemart&Itemid=29
PekkaNF
Jotain tuollaista olen minäkin himoinnut mutta mielellään kuulisin kommentteja onko hintansa väärti.
Kyllä masentaa noiden varusteiden surkeus. Tuossa toisessa Vertex-pyöröpöydässä, kahdella sivulla seisovassa kalliimmassa, uutena noin 500....700 € hintaisessa pakan kiinnitysreikien (6x60, M8) epämääräisyys kauhistutti. kierrereijät ovat pareittain noin 0.5 mm sivussa keskipisteestä. Ohjauslieriön heitto oli max 0.01mm. Sentään pakassa on melko hyvin poraukset. No, teen poraukset niin, että kaikki sopii kaikkiin. Onneksi maksoin siitä pyöröpöydästä tukikärjen ja jakolevyjen kanssa sekä tuosta laadukkaammasta pakasta vain 180€ vaikka kaikki oli aivan käyttämättömiä. Ei sentään olleet varastettuja. Myyjällä oli nimellä (firma) varustettu kuitti ja paperit laitteista. Yhtiö lopetettiin kun tuli ero. Ilmoitus oli Keltaisessa pörssissä.
Aikavälillä 2009...2011 löytyi paremmin kaikia löytöjä verrattuna nykyhetkeen. Omia laitteitani en nyt pystyisi nuukuudeltani hankkimaan. Olihan nyt sentään viime kesänä tosi löytö. Venäläinen, käyttämätön jakopää (differentiaalikäytöllinen) istukalla ja tukikärjellä, vain 50 €. Iloani himmensi, että minulla oli jo Tos jakopää, samoin diff.. käyttöinen, josta olin maksanut kolme kertaa enemmän=200€. Siinäkin oli 160 mm istukka ilman ulkoleukoja. Se toinen Vertex pyöröpöytä, 8" perusmalli oli varustettu kiinalaisella 160mm pakalla molemmilla leuoilla. Sen ulkoleuat sopivat jollakin tarkkuudella Taiwnilaissorvin pakkaan. Venäläinen pakka on kehnomman näköinen kuin kiinlaiset. Tos jakopään pakan leukojen ohjausjohteet on erilliset karkaistut suuntaiskiilat. Siihenkään ei ollut ulkoleukoja. Sitten on vielä 100 mm 3-leukaistukka sekä 4-leukaistukka jossa leuat kiristyvät yhdellä avaimella. Luulin sen olevan normaali erillisleuoilla mutta olikin tuommoinen. Mitähän silläkin tekisi? Kyllä ahdistaa kun paja täynnä paskarautaa. Heittää niin, ettei edes lintuun osuisi. No, onhan saatu halvalla.
Tuli kuitenkin semmoinenkin mieleen, että kun tuon pakan vaihto on kovin helppo ja nopea (camloc), niin laitanpa sorviin 4-leukapakan ja siihen kiinni 3-leukapakan, 160 tai 100 millisen ja tarkat hommat keskittelen sitten haluttuun tarkkuuteen. Eihän noiden halpisistukoiden tarkkuus kylläkään ole ihmeellinen, varsinkaan jos pitäisi vielä saada jonkin akselin vapaa pää heitottomaksi. Siihen tietysti auttaa tukilaakeri jos tilat antaa myöten.
Pyöröpöytien keskitys onkin mielestäni helpompaa kuin sorvin pakan. Ainakin joissakin tapauksissa
no jospa siellä halpispyöröpöydän työkuvassa on yleistoleranssiluokka "M" niin noi reiäthän on melkein kohdallaan ja sallituissa toleransseissaan??
http://mdmetric.com/tech/DINISO1302extract.htm
8) 8)