CNC koneen Z akseli ajateltuna toisin

[kkkalle]

Yleensä näkyy olevan Z-akseli toteutettu niin, että Z-palkin asennus määrää
kuinka korkea työstettävä kappale voi olla.
Esim. näin: https://www.youtube.com/watch?v=dJN3CLV2tuE

Mitä menetetään jos Z-palkki käännetäänkin Z-akselin suunnassa 180 astetta?

Eli levy johon nyt kiinnitetään jyrsin, kiinnitettäisiinkin X-palkin kelkkoihin ja jyrsin taas tuohon Z-palkkiin..
Näin ollen koko Z-palkki nousee ja laskee jyrsin mukanaan ja saataisiin lisää korkeutta kappaleella.

Ymmärtänette mitä tarkoitan?

[Snowfly]

Piirrätkö havainnollistavan kuvan kerta kirjoittamasi asia ei itselle ainakaan auennut...
Kerta Z-Akselin liikehän on aina rajattu Z-akselin maksimi liike etäisyyden mukaan.
Mikäänhän ei estä tekemästä ns. jatkettua kara adapterilevyä jota siirtämällä voi tarvittaessa työstää isompia kappaleita yksinkertaisesti olettaen että koneen runko rakenne sallii tällaisen käytön.
Tällaisen olen omaankin koneeseen aikoinaan tehnyt... liitteenä kuva kyseisestä adapterista.
Käytännössä Z-akselin kelkan pultit irti ja nostaa seuraavaan kiinnitys paikkaan niin isompi kappale mahtuu alle ja silti koko z-akselin liikerata on käytössä.

[kkkalle]

Selkiikö tosta?

[Snowfly]

Totean heti alkuun että näiden lineaariyksiköiden kanssa lähes aina runko puoli on se staattinen puoli kerta tämä helpottaa kaapeleiden hallintaa. Mikään ei estä asentamasta sitä toisinpäin jos niin haluaa.
Käyn tämän läpi kuularuuvilineaariyksikön kautta koska se yksinkertaistaa selittämistä ja toivottavasti tämä aukaisee sen asian. Alla kuva lineaarikuularuuvi yksiköstä.
Esimerkeissä otan kantaa vain siihen miten adapteri levy tulee vaikuttamaan koneen toimintaan kerta se on käytännön ero niissä. Kerta molemmissa esimerkeissä lineaariyksikkö asennettaisiin samalla tavalla eli staattinen runko puoli on X-akselissa kiinni. Kerta jos lineaari yksikön asentaisi käännetysti niin sillä ei saavuteta käytännössä mitään hyötyjä (Kaapelin hallinta vaikeuttuu. X-Akselin kiinnitys vaikeutuu kun sulla on tod. kierteet tällöin vastakkain kun runko puolessa on läpireiät joista voi helposti adapteri levyn ruuvata kiinni.)

[Miguel-]

Itse olen miettinyt joskus samaa ja sillä teinkin omaan juurikin käänteisen. Eli käytännössä Z johteet liikkuvat ja kelkkat ovat kiinni koneen X (tai Y) akselilla. Kun tuo tehdään pyörivällä ruuvilla, moottori ja ruuvi liikkuu Z mukana ja jos tehdään pyörivällä mutterilla, voi moottori olla paikallaan. Tuosta seuraa se, että mitä ylempänä Z-akseli on, sitä jäykempi se on -> jos tarvitsee työstää kovaa puuta tai alumiinia, niin sitten kappale niin ylös kuin mahdollista.

[Ville Vaho]

Autoista tuttu päällekkäinen kolmiotukivarsi on kans yks melko jännä vaihtoehto, ku cnc koneesta puhutaan. Kukaan ei ole väittäny että kuulia täynnä oleva säädötön kelkka ja johde olis jotenki maailman paras ja ainoa tyyli.

Eli karan ylä ja alapäähän hydraulisylintereistäkin tunnettu kiinnike missä on tapit, "tukivarret" väliin ja runkoon samalla etäisyydellä tapit , kuularuuvi tai muu keino liikuttamaan tuotetta niille kohdille missä näkee auton jousen olevan..

Ohjauksesta pitää säätää x/y liikkumaan niin että ympyrämästä liikettä liikkuva z liikkuu suoraan.

En tiedä saako joku kiinni mitä haen takaa, mut etuja on monia perinteiseen nähden. Ainoa huono mikä tulee mieleen on se ettei valmiita palikoita projektiin saa kiinasta. Sekään välttämättä ole negatiivinen asia.

[G Brzeczyszczykiewicz]

Kolmiovarsimietteitä....

Osaavalle tuo saattaisi olla mahdollisuus, onhan LinuxCNC:ssä
tarjolla vaihtoehtoinen kinematiikka. Niiden joukossa tuo olisi
yksinkertaisimmasta päästä, jos vain Z-akseli on varsilla toteutettu
niin laskenta tapahtuu 2D-tasossa ja kosinilause riittää hoitamaan
käänteisen kinematiikan itse karan osalta? Sitten kai toinen
kosinilause laskemaan lineaarimoottorin kallistumasta aiheutuvaa
korjausta. Menisikö noin?

  Voisi olla jokseenkin tukeva niin kauan kuin kolmiovarsien
kallistus on pieni joten varsien tukipiste karalle kannattanee tuoda
karan "ohi" niin pitkälle kuin helposti käy päinsä.

  Mutta vaatii sitten absoluuttiencooderin Z:lle tai ainakin
Z:n nollakohta pitää määräytyä absoluuttisesti (kuten esim. roboteissa)

[Ville Vaho]

Kannattaa järkeillä samalla symmetrisesti kaksi karaa x/y akselin eri puolille samoihin tukivarsiin. Kun toinen laskee, toinen nousee. Viimeistään tässä loppuu valmiiksi pureskellut kinematiikat kun on sama asia peilikuvina yhdessä koneessa...? Tasapainottamaan toisiaan ja tuomaan kaksi työkalua ja karaa ilman varsinaista työkalun vaihtoa.

Mulla on muistikuva 4 akselisesta työstöstä että siinä työkalun pituutta voi valehdella tekemään oikean mittaista kappaletta 90 asteen käännöllä, mutta pyöröakselin kääntökeskiön pienikin virhe estää laskemasta teoreettisia koordinaatistoja muilla kulmilla.. 5 akselista en ole koskaan ajanut, mutta korjatessa ja kalibroidessa on tullu nähtyä ettei edes lentokoneella tuodut ammattilaiset ymmärrä viidennettä ulottuvuutta. Ihan turha piippailla pöytään kiinnitettyä kuulaa ympäri, jos ei ole ensin 3 akseliseen maailmaan saanut kääntöakselien keskipisteitä haettua. Yksinkertaisuuden ylenkatsominen satkulleen tuo lopputuloksena lähes millimetrin virheen, vaikka ohjaus on tyytyväisesti saanut itsensä kalibroitua.

Kolmiotukivarsi liikkeessä työkalun pituuden muutos muuttaa sädettä missä työkalun kärjen keskiö kulkee. Eli kinematiikka on vähintäänkin jännän äärellä eikä missään nimessä lukittava vakio toisen akselin suhteen. Ehdottomasti laskettavissa...