"Tässä vaan ei taida halvalla yleismittarilla nähdä jos esimerkiksi yksi ankkurikäämi
on poikki tai muutamakierros ko käämistä on oikosulussa"

Niin. kalliskaan yleismittari ei ole ihan paras vehje tuohon mutta jos muutakaan
ei ole niin ei ole....

Jos käämi on mistään poikki ja pääsee näkemään kommutaattorin käynnin aikana
merkittävällä jännitteellä niin se leiskunta ei jätä juuri epäilykselle sijaa.
Se vaan ei aiheuta ylikuormaa eli sulakkeen palamista. Oikosulku sen voi jo tehdäkin
ja jos tekee niin se on silloin niin paha että sen kertoo generaattorimittaus
ja sen tuntee nykimisenä pyörittäessään.


"Toki yleismittarilla voi mitata kollektorista yksitellen resistanssin, josta voi
  päätellä onko moottori kunnossa"

Kommutaattorista, ei kollektorista.

@Isto: "Nettijuttujen perusteella ainakin vanhemmissa opteissa ongelma oli juuri se
        säädin joka paloi, ei moottori"

Yleisellä tasolla voi todeta että sähkökoneet ovat robusteja lyhyissä ylikuormatilanteissa.
Robustimpia kuin elektroniikka. Mutta aina parempi katsoa kuin vaihtaa summissa osia ja
sitten "katsoa tarkemmin"

"Esimerkiksi tässä on kuva alkuperäisestä"

  Jos siellä tuollainen on niin sehän on varsin korjaajaystävällinen. Ei eksoottisia osia
eikä umpeenvalettu. Näyttää hyvältä.

Ahaa eli siellä onkin kestomagnetoitu DC-kone. Sitä voikin tutkia helposti
ja turvallisesti niin että pyörittää karaa vaikkapa porakoneella ja mittaa
jännitteen moottorin navoista. Kierrosluvun myötä jännitteen tulisi nousta
vähintään kymmeniin voltteihin. Muutoin koko laite on kokeessa virrattomana.
Olenpa ihan hiljakkoin pyöräyttänyt erään pylväsporakoneen karaa kietomalla
narun hihnapyörälle ja nykäisemällä, tosin mittaus oli toisen tyyppinen mutta
tuo riitti tarkoitukseensa. Riittänee ensikokeeseen tuossakin...?

OFF-TOPIC: "yksinkertainen tyristorisäädin (jonkinlaisella mittauksella/säädöllä
koska osaa muuttaa syöttöä kuorman kasvaessa)"

Tuollaisia todella on esim. pölynimureissa useinkin. Kontrolleri mittaa virtaa
ja jännittettä tahdistetusti vaihekulmasäädön lomassa ja päättelee kuormituksen.
Application note löytyy mm. SGS:n ST62 kontrollerille ja ties kuinka monelle muulle.
Löytynee valmis lähdekoodikin.

"Moottorin kunto on helppo testata esimerkiksi kytkemällä auton akku moottorin johtoihin"

Noin kokeillessa täytyy pitää mielipuolessa se että magnetointi pitää
olla. Oletan, tuota vehjettä tarkemmin tuntematta, sen olevan sivuvirtamagnetoitu
eli ohjaimessa lienee magnetoinnille tasasuuntaaja syöttönä, ehkä lisättynä
stabiloinnilla.

   Ilman magnetointia roottori on lähes oikosulku, roottorivirran
kasvua rajoittaa vain sen resistanssi jos ei sitä ohjaimessa rajoiteta.
Tästä tullaankin lähes kerettiläiseen ajatukseen että menikö kara oikeasti
jumiin vai oliko todellisuudessa kyse magnetoinnin katoamisesta?
Jumitus kun ei pitäisi kadottaa magnetointia mutta magnetoinnin katkeaminen
kyllä jumittaa. (Näin se käytännössä ilmenee ihmishavainnoijalle. Magnetoinnin
heiketessä roottori kyllä yrittää rynnätä mutta jos tehoa siihen ei ole
tarjolla niin ryntäys kukistuu heti alkuunsa)

Tämä kaikki ei sitten päde jos kone on sarjamagnetoitu ns. yleisvirta-
moottori kuten suurin osa käsityökalumoottoreista. Ne tuntee siitä että
kuormitus laskee kierroslukua huomattavasti.

@aloittaja: Jos osaat tunnistaa koneen navat niin irrota roottoripiiri
ja totea laukeaako ylivirtasuoja edelleen. Jos ei niin mittaa jännite
magnetointinavoista. Jos magnetointijännitettä ei ilmaannu niin ei tietysti
virtaakaan ja sen syy on sitten seuraava selvitettävä.

Hieman kukkahattuilua tähän eli "pakollinen klausuuli"... Tuo em. kokeilu
on tehtävä jännitteisenä joten täytyy ymmärtää mitä on tekemässä.
Muussa tapauksessa on viisaampaa pyytää apuun joku perehtyneenpi.

"ilmeisesti ei kuitenkaan kannata testata laittamalla kytkin jeesusteipillä
pysyvästi yläasentoon?"

- Niin no, ei kannata koska tuo teippaus ei vaikuta laukeamiseen eikä siksi
  kerro mitään uutta. Ei siitä silti vaaraakaan ole, tuolla vivulla vaan ei voi
  "pakottaa" virtaa päälle. Pois voi pakottaa.

    Ilman erityisiä varusteita tuota voi testata vain jollain vaihtoehtoisella
  mutta sopivan suuruisella kuormalla. Olen itse tutkinut niitä laboratorio-
  virtalähteillä ja todentanut herkistymisiä. Sen syystä mulla on arvelu mutta
  sitä en ole pystynyt eritellysti todentamaan eikä sitä osista näe.

Tuosta kuvauksestasi jäi epäselvä vaikutelma siitä
onko sulla sulaketaulussa ylivirtasuoja eli laukaisin.
(Joskus tekniikkaa ymmärtämättömät puhuvat automaattisulakkeesta,
mikä mieletön nimitys...?)

Jos on niin pidä mielessä sekin mahdollisuus että sellainen
on vaan "herkistynyt" eli laukeaa liian herkästi. Olen törmännyt
tuohon ilmiöön paljon, erityisen useasti työstökoneissa joissa
syöttömuuntaja käynnistyessään ottaa hieman ylivirtaa.

Ei olisi suurikaan ihme jos tuo jumiinajo olisi ollut ylivirtasuojalle
se "viimeinen niitti".

  Sulakkeet herkistyvät myös käydessään lähellä ns. rajakuormaintegraaliaan
mutta koska ne palaessaan joudutaan uusimaan niin sitten tilanne lähtee
taas "puhtaalta historialta"

@Kremmen: " IR-laserin kvantti ei riitä virittämään metallin elektroneja
joten ei vaan tapahdu mitään, ihan sama kuinka monta wattia säteessä on tehoa"

- Tämä oli niin hämmentävä ajatus että täytyy oikein kysyä tarkemmin.
  Olen aina ajatellut että laserleikkaus toimii pelkällä termisellä vaikutuksella
  eikä vapailla (tai viritystilan kautta käyvillä) elektroneilla (joita lämpö toki
  aina emittoi)  olisi toiminnallista  merkitystä. Eikä säteilykvantin energialla
  niinmuodoin.

   Eli sulatuslämmön tuontia määräisi teho/säteen pinta-ala, pinnan emissiokerroin
   (kyseisellä aallonpituudella), ns. takaisinsäteily ja lämmön poisjohtuminen säteen
   osumapisteestä.

    Tämäkö ei sittenkään ole näin yksinkertaista?

"Se perustuu säteen vaikuttamiseen pinnan oksidien kanssa. Itse metalliin säde ei tee mitään"

- Sinänsä tuo olisi luontevaa siihen saakka että onhan metallien oksideilla alhaisempi
  elektronien emittoitumisenergia kuin itse metallilla (lienee poikkeuksetta..?) mutta
  olisin silti olettanut kyseen olevan yksinkertaisesti oksidoituneen pinnan
  säteilyemissiokertoimesta. (Oksidipinta lienee lähestulkoon ns. "musta" useimmilla
  aallonpituuksilla)

  Osaatko sanoa olisiko tuosta jossain helposti löydettävissä selvitystä?

@Kremmen:" jos noita apujännitepiirejä sattuu vielä löytymään läpireiän paketeissa"

-Kyllähän LM2574:ää läpireikänä saa. Ainakin Vaasassa heti hyllystä.

Noin muuten niin itse suosin yksittäis- ja piensarjakytkennöissä noita
valmiita pikkuhakkureita koska niillä saa kätevästi joustavuutta tehonsyöttöön
eikä tarvitse potentiaalitasoista murehtia. Samalla katkeaa häiriösignaaleitten
reitti ja onhan se suojaustakin koska jos jossain päsähtää niin läpimenevä
teho rajoittuu turvallisesti. Itsehän emme tietenkään sählää... koskaan, sehän
on selvää. Tässä vielä etuna tuo helppo kaksipuolinen jännite.

@Snowfly "Vain sillä muutoksella että positiivinen jännite ohjataan
           ohi tuon operaatio vahvistimen...."

Se ohiohjaaminen pitää kylläkin ratkaista tavalla eli toisella....?
Shottkyllä... Germaniumdiodilla.... Seleenitasasuuntimella....
Tai sitten brutaalisti millä tahansa diodilla?

Joo, JuKa ei tarkentanut lineaarisuusvaatimusta, joten ehkäpä.....

Lataapa verkosta tämä:

Handbook of Operational Amplifier Applications (Rev. B)

www.ti.com/lit/an/sboa092b/sboa092b.pdf

Sivulla 89 on esitetty Full Wave Rectifier joka näyttää olevan kääntävää
tyyppiä. Käsittääkseni sun tapauksessa tuo ei haittaa?
(Niin jos nyt kääntävyydestä voi edes puhua tässä tapauksessa? Mutta siis
kaksoisjännitelähteen plussaan nähden...)

  Mitä tulee potentiaaleihin niin elektroniikkaliikkeistä saa pieniä
erottavia hakkureita muutamalla eurolla. Luultavasti erotus sulle
ei ole tarpeen jos käyttösi oikein ymmärsin. Mutta saat sitten valita
kaksipuolisen jännitelähteen helpolla tavalla. Tyyliin:

http://www.starelec.fi/product_info.php?cPath=72_155_2374&products_id=16070

  Noita tasasuunninkytkentöjä on muitakin mutta periaatehan on sama,
mulla on kirjoissanikin noita, saatan kahlata kunhan ehdin olisiko
vielä käytännöllisempää.

Jotenkin luulen että tuo kytkentä onnistuu sulta reikälevylle
suuremmitta tuskitta?

Muuten... riittäisikö sulle analogiamittarin näyttö? (lukematarkkuus)

@JuKa

"Kuinka yleistä on, että tuollaisesta karakäytöstä transistorit paukahtaa ja miksi?"

- Välipiirin kondensaattorit on tarkistettava. Jos/kun kapasitanssi käy hyvin pieneen
  niin pääteasteen puolijohteet joutuvat ylimääräiseen jänniterasitukseen. Itse asiassa
  kondensaattorit itsekin tuhoutuvat silloin kiihtyvästi läpilyönneistä ja lopuksi
  on transistoreitten vuoro.

- Hiemankaan vanhemmissa laitteissa vaihtaisin nuo kondensaattorit jos laite on
    auki mistä syystä tahansa.

"Varaosana on nyt FUJI A50L-0001-0109/M  (120A/600V) transistori ja hieman arvelluttaa,
että uskaltaako tuon vaihtaa ilman ongelmia?"

- Noin pienen eron takia en olisi huolissani. Tai oletko löytänyt spekseistä jotain
  mikä arveluttaa?

********************* OFF-TOPIC ********************
@porepe:  "Vielä harvinaisempi on AC 48V joita löytyy vanhoista työstökoneista kuten esim
           Decelin sähkö kaapista. Niiden saatavuus on suorastaan surkea ja hinta aivan järjetön."

- Tämän järiettömän surkeuren keskellä voi mennä Vaasan elektroniikkakeskuksen etusivulle
  ja kirioottaa etsi- kenttähän "48Vac". ENTER vielä perähän..... ennenkö menettäää epätoivonsa.
*****************************************************

@porepe: "..."

-Tarkoottaako tämä sitä jotta sielä ei oo sisällä
muuta kun kolome vastusta ja ajastin?

Eli sama systeemi joka syntyy Kremmenin piirillä?
         
@Mika K:" Kytkentävirtasysäys on kuitenkin sitä luokkaa, että
tuonkin kanssa joskus nalli napsahtaa.."

- "nalli napsahtaa...."? Rauhan aijan oloos tuo taitaa tarkoottaa
sulaketta? Eli asia ei oo ratkennu aiva täyrellisesti.

Tuosta kun sais oskilloskooppikuvan tai kuvia (lähinnä virrasta,
tottahan jännitekuvaki vaimentimen jäläkipuolelta vois jotaki auttaa)
niin vois päätellä kuinka parantaa tilannetta. Ookko yhtää selevittäny
mitä kuormaa sulla on heti käynnistykses mukana?

  Nuon muutoon sitte... jos sulaket palaa joillaki kerroolla
niin se ei automaattisesti tarkoota sitä jotta nuolla kerroolla
sykäys olis sen suureet kun muulloonkaa. Syy voi olla yksinkertaasesti
siinä jotta toistuvasti käyrähän sulakkehien ns. rajakuormaintegraalin
äärirajalla (eli lanka/liuska ei aiva katkee mutta kuumenoo ja menettää
ainetta). Sulaket siis "väsyy" ja tuloo herkemmäksi joka kerralla.
Muutaman kerran jäläkehen se sitte prätkähtää.

@Kremmen: "tähän piirrettyä Hahnin muuntajaa ei enää saa mistään. "

- Jonsen pahoon erehry niin nuota oon ostellu Vaasan elektroniikkakeskuksesta.
  Eikö se oo tälläänen? < https://www.starelec.fi/product_info.php?cPath=70_338_2265&products_id=15233 >

@CNCpossu: "Jos siellä on iso muuntaja, sen jälki-remanenssivuo (eli kun edellisen kerran meni virrat pois,
           ei ollut virran nollakohta, jolloin sydän jää magnetoituneeksi) voi vetäistä isot virrat alussa,
           kun sydän menee hetkeksi saturaatioon (vuo sydämessä tuo remanenssivuo plus ensiökäämin aikaansaamavuo,
           eli jopa tuplat normaaliin verrattuna, sydän saturoituu,"

- Tämä käynnistyssykäyksen seliitys on ny menny vikahan, ei siinä oo remanenssilla juurikaa osuutta eikä
  erellisellä virrankatkooksellakaa. Muuntajat vain pruukatahan mitoottaa niin jotta selevitähän vähimmällä
  maharollisella vuon amplitudilla ja se taas tarkoottaa sitä jotta jatkuvas tilas (elikkä nollan suhteen
  symmetrisellä jännitteellä) vuo pysyy alle kyllästymisrajan. Kun vuo on jännitteen integraali aijan suhteen
  niin se on sinijännitteellä jotakuinki 90 astetta jännitteestä jäliis. (Kuormituskaa ei tuota juuri muuta)
  Nyt jos muuntaja kytketähän jännitteen nollakohoran lähettyvillä niin vuo alakaa kasvaa seki nollasta ja
  saavuttaa kyllästymisen ennen puolijakson loppua. (Jatkuvas tilas vuo olis jännitteen nollakohoras
  90 astetta jäliis ja siis vastakkaassuuntaanen. Elikä lähärettääs vastakkaassuuntaasesta jänniteintegraalista)
  Vaikka jakso onki silloon jo lopuullansa ja jännite pieni niin muuntajan vasta-smv. romahtaa kun se
  kyllästyy ja siitä tuloo hetkellinen oikosuluku.

    Vastaavasti jos jännite kytkeentyy huippukohorasnansa niin muuntaja pääsöö heti jatkuvan tilan "rytmihin"
  koska siinä kohoren vuo olis muutoonki nollas. Kyllästyssykäystä ei silloon synny.

  Jännitteen huippukohta voi silti olla siitä häjy jos toisiopuolella on tasasuuntaus ja kondensaattori
  joka lataantuu äkisti mutta se on sitte täysin eri asia.

     Erityysesti rengassyränmuuntajat teköö nollakohoras (kokohonsa nähären) kovan sykäyksen. Tämä johtuu
  kaharesta syystä. Ensiksikää niillä ei oo mekaanisen rakenteensa takia ilimarakua (jota muuntajalla ei
  yleensäkkää kuulu olla. Äläkää sekoottako hakkurimuuntajia tähän, ne on ensisijaasesti induktoreita tai
  reaktoreita eli energiaa varaavia ilimaraollisia komponentteja, ja vasta toissijaasesti muuntajia)
  Toiseksi niis on kidesuuntaus aina vuon mukaanen. Nämä on sinänsä hyviä asioota koska vuo voirahan
  mitoottaa tarkasti mutta samalla sykäys kasvaa jos jännite kytkeytyy lähellä nollakohtaa.
 
     Remanenssi ei sikälikää voisi olla merkittävä tekijä eikä sen osuus vuosta suuri että muutoonhan
  remanenssihäviöt kasvaas liiallisiksi.

@CNCpossu: "eli jopa tuplat normaaliin verrattuna"

- Et täsmennä mitä tarkootat normaalilla mutta tupla tyhjäkäyntivirtahan ei oo kun.... no, tupla
  tyhjäkäyntivirta. Mutta tupla nimellisvirtaki on sykäykseksi hyvin vähäänen, sen vähempää ei mihinää
  muuntajas voisi syntyä eikä siitä olsi haittaakaa.
     Rengassyränmuuntajan sykäys on nollakohoras luokkaa 5 - 8 kertaa nimellisvirta. E-I-syrämmisillä
  vähemmän mutta yli kolominkertaanen niilläki.

@Gauss: "Mutta tosiaan erikoista että 1-v 220 -> 3-v 380 tamut
         näyttää olevan aika harvinaisia."

Eiköhän tuo selity sillä että moottoreissa on tyypillisesti
valittavana jännite ja täälläpäin useimmiten pienissä moottoreissa
(l. sähkökoneissa) kolmiokytkentä osuu juuri tuollaiseen käyttöön.
Miksi siis ratkaista asia vaikeammin semminkään kun tuolta osin
haittapuolia ei ole.

   Lisäksi, jos asynkronikoneelta ei tarvita täyttä vääntö-
momenttia niin kone saa olla nimellisjännitteeltään suurempikin.
(Eli tapauksessasi vaikkapa ihan sama kone tähteen kytkettynä)

Tuo saattaisi olla joskus jopa tarkoituksellista- otan esimerkin:
pieni taajuusmuuttaja (l. pääteasteen vähäinen virrankäsittelykyky)
kytkettynä "liian" suureen moottoriin. Tästä seuraa että taajuusmuuttaja
joka todellisen tehon puolesta riittäisi ei kykenekään käsittelemään
moottorin loisvirtaa kolmiossa. Toisaalta kun todellinen kuorma on
moottorille hyvin vähäinen se voidaan kytkeä tähteen ja näin loisvirta
vähenee ja kuorma muuttuu resistiivisemmäksi (eli virrasta suurempi
osuus on pätövirtaa ja konetta ajetaan vähemmällä magnetoinnilla)
Tilanne on taajuusmuuttajalle edullisempi ja näin se saattakin selvitä
kuormasta. Todellisen pätökuormittavuuden on kuitenkin riitettävä.

  Ja ennenkuin joku kysyy että mitä järkeä ylisuuressa koneessa:
syynä voi olla että sellainen kone vaan sattuu olla tarjolla tai vaikka
että iso kone (massa) halutaan kuormattomana kiihdyttää ennen
verkkoonkytkemistä (tai jopa jarruttaa hallitusti).

@Hiekkaranta-92: "Jännitteen tuplaaminen on vaihtovirrasta tasavirtaan
                   melko yksinkertainen kytkentä."

  - Tuossa on oikea idea mutta pari "sekavuutta". Eli tarkoitit tietysti
    vaihtojännitteen korotusta suuremmaksi tasajännitteeksi? Virta taas
    riippuu sitten kuormasta yms.

  - Tarkkaan ottaen ei ole kysymys tuplaamisesta siinä mielessä että
    vaihtojännitteellä tarkoitamme tehollisjännitettä eli kerromme sen
    vielä neliöjuuri kahdella (n. 1,4:llä) saadaksemme lepojännitteen.

Tällä kytkennällä on ongelmana tavaton kuormitusherkkyys. Jos kondensaattorit
ovat ollenkaan kohtuulliset niin jännite on herkkä kuormalle, jos taas
mitoittaa "isot" kondensaattorit niin jännite on vakaampi mutta tasasuuntaajan
virtapiikit kasvavat nopeasti. Sinänsä tavallinen huipputasasuuntaajan dilemma
mutta kunhan muistutin liian suurista odotuksista jos kuorma on jänniteherkkä.

@Gauss. Vielä sen verran ettet maininnut erikseen tarvitsetko nopeussäätöä?
        Kolmivaihekonetta voi pyörittää yksivaihesyötöllä jos tarvittava
        vääntömomentti on koneelle pieni. Erityisesti käynnistysmomentti jää
        heikoksi mutta tyypillisesti esim. puhaltimilla tuo voi olla realistinen
        vaihtoehto.

  Jos nyt vastakin joku kyselee neuvoja moottorikäyttöihin niin laittakaa
ihmeessä jo aloitukseen tarkemmin mitä ollaan tekemässä ja millaiset on tavoitteet.

Lainaus käyttäjältä: Kone ja Stone - 17.03.18 - klo:15:11
En vaan ihan heti auennut noi kuusipulssisuuntaukseen liittyvät laskukaavat, mitäköhän jännitteitä saan pihalle noista 3vaihekytkettynä?

- Oletko saanut tehtyä haluamasi/tarvitsemasi virtalähteen?

Oikeastaa mielenkiintoinen ajatus. Tuskin toimii aivan kuin
vedellä joka on tyypillisesti läpäisevämpää kuin leikkuuneste
mutta ajatusta voisi kehitellä.
  Arvauksena kriittinen tekijä lienee suuren säteilytyspinta-alan
aikaansaaminen. Nopeasti tulisi mieleen valutusseinämä ja
sumuttaminen. Molemmat suljetussa tilassa niin että haihtuminen
estetään. (suljetussa tilassa voisi myös otsonaatio toimia mutta
työstökone jonne leikkuuneste välillä joutuu ei ole enään suljettu
tila > mahdollinen työturvallisuusongelma)
  Sumuttaminen täytyisi ilmeisesti tapahtua pelkällä paineella.

Tämä ajatus alkoi kiehtoa yhdessä toisen idean kanssa. Nimittäin
multa pyydettiin ideoita keskitetyn leikkuunestehuollon toteuttamiseksi.
Perusajatus siinä on kierrättää koko hallin leikkuunesteet yläkautta
niin että lattiaan ei upotettaisi mitään eikä kiinteitä konepaikkoja
syntyisi.

  Tämä ketju saisi kyllä olla omalla sopivalla nimellään, nykyinen
nimi vie jo harhaan?

@ylläpito, pitäisikö nämä erottaa omiksi aiheikseen?

Lainaus käyttäjältä: JuKa - 05.06.18 - klo:11:10
Ei kuitenkaan leikkuunesteen mittaamiseen sopivaa asteikkoa...

- Jos käyttää refraktometriä vain sellaisiin aineisiin joihin on
   valmis asteikko niin se on melko rajoittunutta käyttöä. Tämän
   foorumin jäsenet lienevät sieltä vähemmän rajoittuneesta päästä?

- Leikkuunesteen epähomogeenisyys saattaa vaikeuttaa lukeman saamista.