Taannoin Faari koetti saada noita tekemiäni 4bob-kortteja pelaamaan yhteen LinuxCNC:n ja niiden yksien vähän harvinaisempien stepperiohjainten kanssa. Se onnistui vähän heikommin vaikka Mach 3 taisi niilläkin toimia.
Nuo 4bob breakout-kortit 2 kpl olisi Faarilla vapaana jos jollakulla olisi tarvetta semmoisille.

Sikäli kuin aihe ketään täällä kiinnostaa, niin CERN:issä on syyskuun viimeisenä viikonloppuna huoltokatko ja avointen ovien päivät 28-29.9.
http://opendays2013.web.cern.ch/

Itse olen menossa molempina päivinä ja onnistuin saamaan tiketin ATLAS-ilmaisimen vierailuun maan alle http://opendays2013.web.cern.ch/details?id=61
Tämmöinen tilaisuus toistuu niin harvoin että pitihän siihen tarttua. Ajattelin mainita asiasta että tulee ainakin tietoon ellei porukka ole muuten huomannut.

Tervehdys,

Olen nyt päättänyt alkaa haluta alasinta. Hankaluutena on, että se tuntuu olevan miehen paras tavara, eli äkkiä/helposti löydettynä niitä on kierrossa vähän ja paskoja.
Siispä käännynkin foorumin puoleen kun täällä on tietoa: mistä noita kannattaisi kysellä/haeskella? Halpa ja hyvä on yleensä kaksi eri kapinetta, niin varmaan tälläkin kertaa. Ihan halvinta en ole etsimässä, mutta rahalle on aina sitä pakollistakin menoa, joten järki on pidettävä mukana. Kuitenkin niin, että laite saisi olla alasin eikä vaan sen näköinen murotaikinamöykky.
En ole hakemassa mitään nimenomaisen kokoista, mutta sanotaan nyt että ei alle 25 kg ja varmaan jo 50kg ja yli alkaa olla riittävän hintaisia vaikka saisi edullisestikin.
Kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Jäsen Grinder tuossa joku päivä sitten lähestyi minua aiheesta josko olisi mahdollista kyhätä isonäyttöinen sekuntikello. Hänellä oli jotain jokkisjuttuja joihin sellaisesta olisi hyötyä ja kun hetken mietin niin huomasin, että taannoisessa kierroslukumittarissa on kaikki mitä tarvitaan, vähän tarvii vaan ohjelmaa säätää. Olen nyt tekemässä noita tarvittavia muutoksia ja kokeilemaan pääsen varmaan tämän viikonlopun aikana jos tuuri käy. Sunnuntaina pitäisi käydä harjoittelemassa puukon tekoa joten se vähän häiritsee tätä, mutta eiköhän homma tule tehtyä - olen jo aika pitkällä.

Kun tapana on ollut, niin kysynpä nyt tästäkin, että onko muita aiheesta kiinnostuneita? Mikäli sellaisia löytyy niin ajattelin tehdä piirilevystä oman spesiaaliversion kelloa varten ja siinä voi huomioida mitä tarvii.
Nyt homma siis toimii niin, että ajastus käynnistetään ja pysäytetään käyttäen niitä signaaleja, jotka jo tulevat anturiliittimen kautta sisään. Laitoin varoiksi jo kiekkamittaria varten enkooderin A ja B-pulssitulot keskeyttäviin linjoihin, joten ajastuksen käynnistys ja pysäytys toimivat näihin linjoihin liitettyjen kytkinten kautta. Kytkimet voi olla mitä tahansa, joko mekaanisia, optisia, kapasitiivisia tai induktiivisia antureita.
Ohjelmassa voidaan monipuolisesti määrittää miten ajastus toimii. Oletusarvo on, että ajastus käynnistyy A-kanavan joko nousevasta tai laskevasta reunasta ja päättyy B-kanavan joko nousevaan tai laskevaan reunaan. Pulssinreunojen suunnat on vapaasti määrättävissä toisistaan riippumatta. Myös on mahdollista, että ajastus käynnistyy esim A-kanavan nousevasta reunasta ja päättyy A-kanavan laskevaan reunaan, jolloin ikäänkuin ajastetaan pulssinpituutta. Kaikenlaiset kombinaatiot ovat myös mahdollisia ihan sen mukaan mitä tarvitaan.
Ajastuksen resoluutio on oletusarvoisesti 1 ms (jolloin tuloksen virhe on max 2 ms). Tarkin mahdollinen, mitä systeemi sallii on 50 ns, mutta eipä taida olla mielekästä ajastaa reaalimaailman tapahtumia ihan noin nanoskooppisella tarkkuudella. Toki se voidaan tehdä jos tarvetta on.
Myös mietin sitä, että tuohon voisi tehdä käänteisen ajastustoiminnon, eli munakellon. Jo kiekkamittarissa on niitä apulähtöjä, ja niitä voisi vähän parannella ja käyttää systeemiä erilaisten juttujen ajastamisen ohjaukseen. Apulähtöjen määrää ja toimintoja ei varsinaisesti ole mitenkään rajattu, joten niitäkin voi helposti kehittää edelleen vastaamaan mahdollisia tarpeita.

Jos ketä kiinnostaa niin heittäkää ideoita mitä toimintoja tuossa pitäisi olla ja miltä kapineen pitäisi näyttää. Pitääkö olla verkkovirralla toimiva, vai "pattereilla"? Montako numeroa näytössä? Millaiset liitännät, millainen kotelointi? Jne jne.

Jos kellä sattuisi tuoillaista löytymään nurkista niin olisin kiinnostunut. Kyseessä siis Sigma 2-sarjan 2kW / 400VAC servomoottori+inkrementtianturi.

Enempi täällä tietenkin keskusteltu mekaanisista työkaluista, mutta työkalu se piirilevysuunniteluohjelmakin on. Vaikuttaa olevan foorumilaisillakin kiinnostusta itse käyttämääni DipTraceen ja minultakin on aina välillä kyselty neuvoja, kun olen itse tuon kapineen puolestapuhuja.
Tässä voisi nitistää useammankin hyönteisen yhdellä läpäyksellä jos kyhäisin aiheesta jonkinlaisen ruutukaappausvideon tai pari, missä käytäisi läpi elämää helpottavia perusjuttuja. Kertokaa jos kiinnostaa niin edetään sen mukaan sitten.

Tervehdys lajitoverit,
Jäsen Grinderin kanssa on ventiloitu aiheesta olisiko tilausta/tarvetta vähän ensimmäistä breakout-korttia kehittyneemmälle kapistukselle. Lähinnä mielessä oli pari asiaa - ensinnäkin mahdollisuus kytkeä "näppärästi" servo-ohjaimia + enkoodereita kiinni Mach 3:een ja toiseksi päästä eroon noista historiallisista LPT-porteista rajoituksineen. Fyysisenä lopputuloksena olisi laite joka hoitaa 1 - n stepperi- tai servokanavaa tarvittavine lukitus- ja rajakytkintietoineen ja liittää ne Mach3-softaan (ja jos niin päätetään, niin muihinkin) jollain modernilla kommunikointitavalla, lähinnä Ethernetillä.
Kun tuo perusajatus jo vaatii toteutuakseen prosessorin ohjaamaan lähiverkkoliikennettä, niin ajatuksellisesti on lyhyt hyppäys siihen, että softatoteutukseen otettaisi mukaan numeeriset säätäjät samaan tyyliin kuin kaupallisissa servo-ohjaimissa. Toki säilyttäen mahdollisuus perusmalliseen stepperinohjaukseen.
Tästä eteenpäin on tietenkin mahdollista ajatella, että toteutukseen integroitaisi mukaan vielä servovahvistin, jolloin kapine hoitaisi koko roskan Mach3:n ja moottorin välissä alusta loppuun. Toisaalta on mahdollista jakaa tuota fyysisesti osiin joista saa koottua tämän kokonaisuuden tai sitten joitain osia voi toteuttaa muilla vehkeillä.
Tällä hetkellä homma on vasta idea-asteella ja ajattelin vähän kaivella josko Machin Ethernet-liitynnästä olisi dokumentointia saatavilla. Jos joku tietää niin saa vinkata.
Tämän viestin tarkoitus on luodata mielenkiintoa aiheeseen sekä kerätä kommentteja puolesta ja vastaan. Erityisesti kiinnostaa kuulla miksi tätä ei kannattaisi tehdä, koska olisihan typerää tehdä vaivalla sovellus jonka saa samanlaisena jostain halvemmalla tai jotain muuta yhtä fiksua...
Toteutuspäätöstä ei siis vielä ole tehty enkä ota tässä vaiheessa vastaan tilauksia. Mielenkiinnon ilmauksia sitä vastoin kyllä ja jos niitä tulee niin sitten harkitaan liikkeelle lähtöä. Ja selvää on, että peruskonseptiin sopii ehdottaa mitä vaan säätöjä jos tuntuu siltä.

Laajimmillaan konsepti siis voisi sisältää tämmöiset osat (ei välttämättä yhtenä möykkynä mutta yhteen sovitettuina):
- Ethernet-liitäntä Mach3-sovellukseen, mahdollisesti myös EMC/LinuxCNC
- 6 liikeakselia (XYZ, ABC)
- lineaariliikeiden pääty- ja kotirajatiedot
- mahdollisuus kiertoliikkeiden rajakytkitietoihin kuten yllä, jos tarvitaan
- Hätäseis-piiri ja akselien enable/disable-logiikka
- Karan ohjaus (mahdollisuus servo-ohjaukseen?)
- Jäähdytyksen ohjauslähdöt (flood, mist)
- Työkalunvaihtajan ohjaustulot ja -lähdöt
- mitä vielä? muutama vapaa tulo/lähtö varmaan ainakin?

Tämä on tietty melkoinen elefantti yhtenä palana haukattavaksi, joten ehkei kannata tähdätä heti ihan ylämummoon, mutta konseptin voi laatia sitä silmälläpitäen ja toteuttaa sen mukaan kuin jaksaa ja tarvetta on.
Kommentteja?

Tämän laitteen "tuotekehitys" meni yllättävän putkeen, eli koko savotta tuli protoiltua oikeastaan vain yhdellä ainoalla koekappaleella. Sen pidän itse kun siinä on vähän säätöjä ja muutama komponentti jotka on omasta hyllystä eikä sarjan tilauksesta. Haluan myös säilyttää mahdollisuuden testata muutokset ja korjaukset jos niitä vielä tulee.

Sen sijaan loput 2 valmista koekappaletta voin myydä samalla hinnalla kuin muutkin (enkä pyydä näistä edes kasauspalkkiota, eli siis hintaan 34,00 + posti 5,00). Nämä ovat täsmälleen samanlaisia kuin muutkin toimitetut, samoista komponenteista valmiiksi kasattuja ja testattuja. Antureita löytyy valmiina kasaamattomina setteinä myös pari kappaletta, 1 kumpaakin. Lisäksi tehdas toimitti runsaasti ylimääräisiä anturipiirilevyjä, joten pienellä varoitusajalla noita saa lisää kuka tarvii.

Jos näihin nyt sattuu kiinnostusta löytymään niin olisko reilua että kaksi ekaa jotka tässä säikeessä ilmoittautuu, saa nuo jäljellä olevat mittarit. Antureita niihin kyllä saadaan tarpeen mukaan.

Olisko raadilla vinkkejä mistä löytäisin kovia teräspopniittejä? Tarttisin niinkin isoja kuin 6,4 mm halkaisijaltaan, ja kupukantaisia noin 12,5 milliä pitkiä sekä uppokantaisia n. 18 millisiä. Molempia joku parikymmentä ainakin. Saksan eBaysta niitä löytyisi, mutta ei ne saa aikaan toimitusta Suomeen. Ei kukaan sattuisi tietämään olisko härmässä mitään paikkaa mistä noita voisi kysellä

Kävinpä tänään visiitillä jäsen senaattorin pajalla noutamassa pari hänen pelastamaansa Microbot-robottia/manipulaattoria uusiokäyttöön. Siitä näin julkisestikin vielä suurkiitos :). Pienestä koostaan ja iästään huolimatta nuo ei ole mitään leluja vaan ihan vakavasti otettavia minirobotteja joille löytyy käyttöä.
Mutta aiheeseen:
Senaattorin Bridgeportissa kuten varmaan monessa muussakin vanhemman pään koneessa, allekirjoittaneen Matsuura mukaanluettuna, karan pyörimisnopeuden asettelu tapahtuu mekaanisesti (variaattori) ja on siis lievää arpapeliä. Elämää helpottaisi jonkinlainen pyörimisnopeusmittari, josta totuuden näkisi vähän tarkemmin. Siispä alan kyhäämään semmoisen elektroniikkaosuutta ja kun tämmöisellä mahdollisesti voi olla yleisempääkin mielenkiintoa niin heittäkääpä kommentteja jos aihe nappaa. Mikäli kiinnostusta löytyy niin rakennussarjaa voisi tästä taas miettiä.

Tällä hetkellä mietinnässä on tämmöistä:
-Laite on yksinkertainen loota jossa muutama 7-segmenttinäyttö osoittamasssa kytketyn akselin kierrosnopeutta
-mittaus tapahtuu yksinkertaisena pulssitulona sopivalta anturilta. Anturi voi olla oikea pulssianturi tai sitten simppeli optoharukka tai mikä vaan joka tuottaa N pulssia per kierros.
-näyttöloota ottaa käyttöjännitteeksi jotain 9-24 V DC välillä, ja laitteessa on jännitesyöttö anturille. Anturi oletetaan muuten eristetyksi ympäristöstään, joten mitään optoja tms ei ole tarkoitus laittaa mittauspiiriin.
-pulssimäärä per kierros saa olla mitä vaan 1 ... N missä yläraja määräytyy raudan kyvystä laskea pulsseja. Yläraja on ainakin nyt satoja kHz joten aika tarkkojakin antureita voi käyttää - joskaan niistä ei välttämättä paljoa hyödy pelkässä nopeusnäytössä.
-pulssimäärä per kierros, samoinkuin eräät toimintaparametrit, lähinnä suodatuksen aikavakiot, laitetaan kentällä aseteltaviksi tavalla tai toisella.

Mahdollisia optioita:
-syöttö valinnaisesti 230 VAC siten, että voi kalustaa haluamansa vaihtoehdon
-Jotain lähtösignaaleja, esim pyörimisindikaatio, nopeus vastaa asetettua tavoitetta tms. Näitä voi olla useitakin jos järkeviä löytyy.
-mahdollisuus kytkeä analoginen takometri pulssianturin tilalle (rinnalle?)
-useita mittauskanavia ja niille valintakytkin
-nopeudensäätö esim PID-algoritmilla. Tämä vaatii sitten jonkinlaisen lähtöohjauksen ja keinon asetella ohjearvo, mutta on kyllä tehtävissä. Lähtö lähinnä analogisena tai pulssijonona.

Kysymyksiä:
-Tarvitaanko näytössä suuntatieto? Jollei niin se helpottaa rakennetta hieman.
-Riittääkö 4 numeroa eli max 9999 r/min? Täällä on työstäjiä joilla karat pyörii yli 10 krpm mutta onko tällainen näyttö sellaisessa käytössä kiinnostava?

Kaikki kommentit tervetulleita kuten aina.

Olisko foorumilaisissa löytynyt ketään jolla olisi vehkeet, taito ja ennen kaikkea viitseliäisyys auttaa miestä mäessä säädyllistä korvausta vastaan? Peruutin veneen moottorin autotallin betonikynnykseen ja kalarauta on nyt melkein revennyt irti. Siinä oli ennestään murtuma joka nyt sai lisää osumaa ja teki vaakasuoran lohkeaman noin 5 cm päähän alareunasta. Hitsattavaa matkaa olisi max 15 cm puolellaan. Kaiken viimeistelyn voin hoitaa itse, mutta varsinaista saumaa ei minun vehkeillä ja osaamisella synny. Pahin juttu on, että veneen pitäisi olla ensi viikolla liikenteessä lomareissulla, joten hyvät neuvot on kalliita.
Myös vinkit hyviksi tiedettyihin kaupallisiin pajoihin on tervetulleita.

Täälläkin aiemmin kirjoittelin erilaisista mittaus- ym korteista joilla voisi olla käyttöä cnc-hommissa. Niihin kaikkiin tarvitaan vakioituja apujännitteitä, tyypillisesti +5 V ja +/- 15 V. Nuohan hoituu helposti lineaarisilla 78xx ja 79xx-sarjan reguilla, mutta vähänkään korkeampi tulojännite alkaa jo aiheuttamaan melkoisia lämpöefektejä. Lisäksi positiivisia  negatiivisia jännitteitä ei noilla saa yhdestä yksipäisestä syöttöjännitteestä.
Niinpä lähdin tekemään simppeliä hakkuria käyttäen suosittua 33063-kytkintä jolla pystyy toteuttamaan sekä buck-, boost- että inverting -kytkennät. Tuossa liitteenä ensimmäinen proto buck-kytkennästä jonka komponenteissa on vielä vähän virittelyn makua. Output-rippeli ei tolla hyllystä löytyneellä 10 uH kelalla ja 40 uF lähtösuodolla pysy kurissa, joten säätöä tarvitaan. No, 47 uH tähän oli piirrettykin ja piakkoin Digikey kiikuttaa sen ovelle niin katsotaan sitten.
Piirilevyn mitat on 19x17 mm joten tuota voi käyttää komponenttina toteutettaessa muita piirilevyjä. Tämä buck-kytkentä on mitoitettu tulojännitteelle 9-30 V ja lähtö on mitä vaan tulojännitteeseen asti, se asetellaan komponenttiarvoja säätämällä. Myöhemmin teen boosterin joka nostaa tulojännitteestä ylöspäin ja invertoivan joka kääntää tulojännitteen ympäri. Katsotaan saisko nuo kaikki samaan pohjalevyyn jonka voi kalustaa eri tavoin eri vaihtoehdoille.
Jos raatilaisilla on tämmöiselle käyttöä, niin kertokaa. Kun proto on reilassa niin lähiaikoina laitan piirilevyjä tilaukseen. Niitä tulee pienestäkin tilauksesta aika läjä josta kyllä riittä jos kuka tämmöisiä tarvii.

Marsun ohjauspaneelin suunnittelu etenee pikkuhiljaa. Sain kahjon idean toteuttaa erilaiset feedrate- ym kiertovalitsimet elektronisesti. Sitten huomasin että semmoisella voi tehdä muutakin kuten ajotilan valinnat ja ylipäänsä melkein mitä vaan. Kohta vehje käy varmaan maitokaupassakin kun tarpeeksi käskee.
Ajattelin heittää tämän piruuttani tänne raadin reposteltavaksi, vaikka ei se vielä mitenkään valmis ole. Mutta nyt on juuri sopiva aika ottaa mukaan hyviä ideoita jos jollakulla välähtää, ja toisaalta karsia naurettavuuksia jos sellaisia löytyy.
Oheinen kuva on työn alla olevasta kortin layoutista (vain julkisivun puoli, takana on lähinnä mikropiirejä), jossa aika hyvin näkyy kilkkeet joita tähän on tulossa. Kustannusten pitämiseksi kurissa jokaiseen yksikköön ei ole pakko kalustaa kaikkea, vaan vain tarpeellinen. Kortin mitat on 5 x 15 cm.
Tässä lyhyesti nyt kaavaillut ominaisuudet:
-Laitteen perustoiminto on älykäs kiertovalitsin. Älykkyyden toimittaa ATMega328.
-Kiertonuppina toimii 20-askelinen kvadratuurienkooderi kortin alaosassa keskellä. Enkooderi on varustettu kuittipainikkeella. Aivan alhaalla on lisäksi paikat max 4 painikkeelle.
-Valinnan arvot näytetään 2 pystysuoralla ledipylväällä 2x12 kpl. Ledien käyttäytyminen on vapaasti valittavissa mutta oletustoiminto on, että valinta juoksee vasemmalta alhaalta ylös ja oikea reunaa alas. Etulevyyn voi sitten kirjoittaa/kaivertaa mitä ledi tarkoittaa. Ledit on tavallisia jalallisia läpireiän malleja jotta niiden korkeus on hyvä passata etulevyn mukaan.
-Vaihtoehtoisesti tai lisäksi yläreunassa on 4 numeron 7-segmenttinäyttö jota voi käyttää mihin vaan täysin riippumatta siitä mitä ledit tekevät.
-Kytkin on "24-asentoinen", oikeassa reunassa näkyvät 3x8 headerit joista signaalit ulostuvat. Lähtösignaaleja ajaa ULN2803 eli lähdöt kestävät jonkin verran jopa virtaakin. ULN on maadoittava trtansistori, joten lähdöt ovat open collector-tyyppisiä. Kullekin 8 ryhmälle näkyy oma ulkoinen jännitesyöttö (ULN:n suojadiodit pitää kytkeä apujänitteen + napaan). Jollei erillisiä syöttöjä tarvita, niitä voi ketjuttaa hyppylangoilla ja sille on varattu padit.
-Lähtösignaalit ovat loogisesti ja sähköisesti täysin erillään ledeistä ja näytöstä joten ledit voivat näyttää yhtä ja lähtösignaalit toista. Lähdössä voi esim olla mileivaltaisia binäärilukuja tai signaaliyhdistelmiä per kiertokytkimen asento.
- Kiertokytkimen alla on aktiivitilan merkkiiledi ja sen oikealla puolella aktivointitulo 2 pinninen headeri. Oikosulkemalla poinnit kytkin aktivoituu ja ledi syttyy sen merkiksi. Vallitseva tila säilyy aktivointitilasta riippumatta, mutta vain aktiivitilassa kytkimet toimivat. Toki tämäkin on vapaasti ohjelmoitavissa.

Laitteen jännitesyöttö asennustilassa on 9 - 30 VDC ja sisäiset jännitteet muodostetaan pienellä buck-regulla kortin vasemmassa alakulmassa.

Räätälöinnin helpottamiseksi kontrollerille toteutetaan bootloader ja se on kytkettävissä PC:hen USB-väylän avulla. Tätä varten segmenttinäytön takana on mini-USB-liitin josta kortti saa virtansa sovellusta ladattaessa. Latausohjelmana on tarkoitus käyttää vapaasti saatavaa Atmelin ohjelmointisoftaa. Varsinainen softankehitys tehdään AVR Studio v6:lla. Pelkkää ohjelman latausta varten sitä ei tarvitse asentaa.

Mietin vielä systeemin jolla kestomuistiin tallennettuja parametreja saa muuteltua normaalikäytön aikana ilman PC-yhteyttä.
Ajattelin tehdä tähän sellaisen ohjelmarungon jossa kortin hardwaren paimentaminen on mahdollisimman hyvin erotettu toiminnallisuuden kuvauksesta. Tämä palvelee ennen kaikkea helppoa ja nopeaa muokattavuutta, mutta toivottavasti myös antaa mahiksia niille joille ohjelmointi ei ole kaikkein ominta alaa.
Tämä oli aasinsilta siihen, että pistän lähiaikoina protokortit tilaukseen ja jos jotakuta huvittaa leikkiä tämmöisellä niin samalla vaivalla näitä tilaa useampiakin. Ja nyt siis on hyvä hetki vaikuttaa lopputulokseen  :)

Olen tässä sähköistyksen komponentteja odotellessa vähän iltapuhteina piirrellyt marsun operaattoripaneelin konseptikuvia. Päädyin haluamaan kuormitusmittarit kaikille servoakseleille ja erityisesti karalle jollainen alkuperäisessäkin paneelissa oli.
Kun täällä on useitakin ammattilaisia ja sellaisiksi luettavia, niin mitä mieltä olette kumpi on selkeämpilukuinen - analoginen osoitinmittari vai ledipylväsnäyttö? Molemmilla lienee etunsa, tällä hetkellä olen itse taipuvainen semmoiseen  ledipylvääseen jossa värit on 0-80% vihreä, 80-90% keltainen ja 90-100% punainen. Kun ei mitään erityistä tarkkuusinstrumenttia olla rakentamassa, niin kustannusten kurissapitoa silmälläpitäen ehkä parikymmentä segmenttiä riittäisi, Sillä saa 5% askeleet ja esim Kingbrightin suorakaide-elementit kustantaa vain parikymmentä senttiä 25 kpl erissä.
Toisaalta kun teen tuon kuitenkin jollain pienellä AVR-prosessorilla niin samallahan siihen signaalinkäsittelykortiin laittaa molemmat lähdöt, sekä ledipalkille että analogimittarille.
Olisiko tuossa jotain muuta erityistä mikä pitäisi huomioida, mutta ei ole itsestään selvää? Onko joku ehkä toteuttanut tällaisia joskus ja mitä silloin tuli eteen?
Niin ja jos joku tällaisille tuntee tarvetta niin varmaan tilaan taas piirilevyt kiinalaisilta ja sieltä tulee niitä yli oman tarpeen. Ylimääräiset saa omakustannushintaan mikä on aika lähellä nollaa... Nyt olisi mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia sieltä tulee :)

Kysytäänpä nyt raadin viisailta tällaistakin, jollain voi olla aiheesta ns. oikeaa tietoa, mutta hyvillä mielipiteilläkin on arvonsa.
Eli marsun karaa pyöritetään systeemillä oikarikone + variaattori + 2-alueinen magnettikytkimin toimiva vaihdelaatikko. Alunperin kone on pyörinyt  vakiokieroksilla suoraan verkosta ja nopeuden hienosäätö on tapahtunut variaattorilla. Uudistettuun sähköistykseen tulee tamu ja variaatori saa mennä jahka niin pitkälle päästään, mutta kysymys koskee vähän muuta. Ennen karan pyörittämistä on valittava joko hidas tai nopea alue ja tällöin vedätetään vastaavan alueen magneettikytkin. Ne ovat akselin mukana pyöriviä säteishammaskytkimiä johon kelavirta tuodaan hiiiliharjalla, yhteen kerrallaan jolloin vastaava kytkin nappaa kiinni ja kara pyörii sillä vaihteella.
Työkalun vaihdossa kara tietenkin pysäytetään, mutta sen lisäksi se ajetaan määrättyyn asentoon vaihtoa varten. Kun alkuperäinen systeemi ei tiedä missä kulmassa karan akseli on, homma on hoidettu mekaanisesti; kara-akselin mukana pyörii epäkeskolimppu jota vastaan voidaan sivulta painaa hydraulisylinterin avulla rulla. Rullan paine aiheuttaa epäkeskoon väännön joka kiertää karan asentoon jossa epäkeskon säde akselilta on minimoitu. Tässä kohdassa on epäkeskossa myös matala lovi joka lukitsee asennon. Nyt työkalunvaihto voidaan tehdä niin, että kiinnityskartion asento on aina sama.
Kysymykset:
- Lieneekö alkuperäinen systeemi irroittanut magneettikytkimen lukitussekvenssin alussa ja sitten uudelleenkytkenyt sen vaihdon päätteeksi? Tätä ei voi päätellä mistään muuten kuin ajamalla, mikä ei onnistu kun systeemi on jo purettu eikä ollut ajokelpoinenkaan.
Jos kytkin avattaisi, akselin kitkat olisi pienemmät ja paikoitus ehkä toteutuisi nopeammin. Jos taas ei, niin vaihde olisi heti valmis lähtöön eikä releitä tarvitsisi paukuttaa niin paljon (kelan induktanssi on melkoinen - vaikka on varistori yli niin silti tuli lentää releen kärjissä kun kytkin avataan. Sille pitää joka tapauksessa tehdä jotain).

- Olisiko syytä odottaa karan täydellistä pysähtymistä ennenkuin lukitus ajetaan kiinni? Lukkosylinteri on hydraulinen ja toimii noin 40 baarin paineella, joten se tuskin ihmeemmin antaa periksi. Kara varmaan pysähtyy kuin seinään kun epäkesko ja lukkorulla kohtaavat. Vai mitä mieltä on raati?

Tähän hätään karalle ei ole asentoanturia jolla tuo lukitus voitaisi simuloida, siellä on vain analogitakometri nopeuden säätöä varten. Siitä ei kuitenkaan kiertymäkulmaa saa selville.

Ehkä koko jälkimmäinen kysymys on akateeminen kun karalaatikko ja pöytä pitää kuitenkin ajaa vaihtoasemaan ja se kestää tod näk kauemmin kuin karan pysähtyminen. Mutta jotain noista on kuitenkin päätettävä ohjauksen toteutuksessa.

Laitanpa minäkin ajankuluksi pari kuvaa Matsuuran sähköjen uusintaprojektista.
Jonnelta saatuja Yaskawan Sigma II:sia olen tässä herätellyt henkiin, niissä oli apujännitehakkurin ohjainhybridi kypsynyt molemmissa purkeissa. Ei jaksanut oskillaattori päristä täydellä kuormalla vaan ohjain heitti pillit pussiin. Yaskawan Euroopan huoltokeskus lupasi ystävällisesti korjata purkit edulli$een tonnin kappalehintaan. Jostain syystä kauppoja ei tullut. Sitkeä sissi ei kuitenkaan luovuta; tilalle suunniteltiin ja toteutettiin itse ihan omat hybridit joilla rivahtaneet korvattiin. Muutama kuva sen tiimoilta:

Tässä ensimmäinen prototyyppi aitoon insinöörityyliin ilmassa johtojen varassa. Iloinen asia tässä kuvassa on, että näyttö hälyyttää enkooderin puutteesta juuri kuten pitääkin, eli prosessori on hengissä ja tajuissaan.


Flyback-hakun tehofetin drainijännitteen verhokäyrä. Näkyy piikkaavan jossain 113 V päällä, mikä ei ole huono ollenkaan 24 V syötetylle hakulle ilman vapaakiertodiodia. Pientä väreilyä näkyy johtavaan tilaan siirtymässä, sitä voidaan labrata vielä vähän pois jos jaksetaan. Nopea diodi toisiossa kyllä ottaa tuostakin ilon irti joten ehkei maksa vaivaa kun ei fettikään juuri lämpene.


Piirilevy edestä-takaa-istuu-makaa. Kiinanpojat tekee näitä muutamalla taalalla 10 kpl erissä. Ainoa että vähän joutuu odottelemaan. Tässäkin meni kolmisen viikkoa ennenkuin kama tuli kotimaahan asti.




Validointitestiä kyhäämässä. Tässä tuo muuntaja on joku mikälie sotasaalis/purkuosa. Muuta väliä ei ole kuin että saadaan yhdestä toisiosta jokseenkin järkevä takaisinkytkentäjännite jotta nähdään reguloinnin toiminta. Kuormankestoa voi sitten testata latomalla vastuskuormaa muihin toisioihin. Muuntajan sydänmateriaali tuskin sattuu olemaan optimoitu juuri tämän hakun taajuudelle (50 kHz) mutta sillä ei ole mitään väliä testin kannalta.

Marsun alkuperäinen sähköistys oli toteutettu melko laadukkaasti, mm kaikki apujännitteet oli varustettu indikoivilla sulakkeilla joista lähti hätäseis-tieto sulakkeen palaessa. 70-luvun toteutus perustui kuitenkin erikoissulakkeiden käyttöön, enkä meinaa semmoisia kalliita ja harvinaisia komponentteja enää uuteen sähköistykseen piirtää. Työn alla on tällä hetkellä elektroninen sulakepaloindikaattori joka sopii minkä tahansa tasavirtapiirin sulakepalon osoitukseen kunhan jännite pysyy järkevissä rajoissa. Oma tarve on lähinnä 24 VDC apujännitteiden valvontaan, mutta piirin voi vaivatta soveltaa 12 - 48V alueelle, ja laajemmallekin jos tarvetta on. Itselleni toteutuan valvonnat 4 tai 8 lähdön ryhmissä siten, että yhtä ryhmää syötetään aina samasta powerista. Ryhmän paloindikaattorit osoittavat ledillä kunkin yksittäisen palaneen sulakkeen ja ohjaavat ryhmälle yhteistä ilmaisurelettä josta saadaan hätäseis tms tieto potentiaalivapaalla releen vaihtokoskettimella. Näin sulakkeen palotietoa voi vapaasti käyttää mihin tahansa. Releen koskettimet valitaan kestämään vähintään 250 VAC ja muutama ampeeri, jotta sillä voi pudotella tehopiirejä auki suoraan jos niin halutaan.

Kunhan saan piirilevyt piirrettyä niin tilailen niitä taas kiinanpojilta. Sieltä tulee aina isompi nippu kuin itse tarvitsen joten jos ketä kiinnostaa tällainen niin kertokaa. Tässä vaiheessa ehtii vielä vaikuttamaan lopputulokseenkin jos on hyviä ajatuksia tai tarpeita. Homma toimisi taas komponenttien ja postikulujen hinnalla. Tällä kertaa projektissa on kuitenkin muutamia pintaliitoskomponentteja, mutta ei toki mitään kovin hankalaa, lähinnä 1206-kokoisia vastuksia ja DPAK / SOT23 -kokoisia transistoreja. Voin kyllä juotella noita kiinni jos kiinnostus on kovempi kuin välineet ja taidot antaa periksi :)

Laitan lisää yksityiskohtia jahka ne täsmentyvät, sillä välin jos kuka tuntee tällaisille tarvetta niin kertokaa.

Marsu eli meikän iso Matsuura on saamassa akseleille uudet servomoottorit, ja sitä myötä pitäisi kehittää niille myös kytkimet.
Eli olen hakemassa toimittajaa vähintään 50 Nm kestäville akselikytkimille. Jäsen Vilderin kanssa ollaan jo miettimässä uusia moottoripukkeja, mutta pitäisi päästä vähän perille kytkimen pituusmitoista että saisi pukin laipat sopivalle etäisyydelle. Ja tietty ne kytkimetkin sitten pitää jostain kehittää.
Josko jollain olisi tietoa tällaisesta niin kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Moottorin päässä akselihalkaisijat ovat 28 ja 35 mm, suorilla kiiloilla. (Kuvassa 2 oikeanpuoleista konetta on uudet X ja Z-akselin servot)



Ruuvin päässä kartio jonka tarkat mitat on pituus 33,0 mm, iso halk 23,0 mm, pieni 19,85 mm. Vastaavan hammaspyörän reikä on 22,8 mm / 19,55 mm ja reiän pituus 35,0 mm. Tämä pyörä on siis jäämässä pois ja korvataan suoralla vedolla.

Ison jyrsimen ihmettelyssä on päästy niin pitkälle, että vanhat myllyt on kaivettu ulos ja uusia 3-vaiheservoja aletaan hahmottelemaan paikalleen. Tarjouspyyntö koskee siis kolmea moottorinkiinnikettä suoraa akselikytkentää varten. Kuvat syntyy jos/kun hommaan päästään, mutta alustava kuvaus on suunnilleen tällainen:
- Kukin pidike koostuu kahdesta n. 170 x 170 mm asennuslevystä, jotka on loittopaloilla viritetty n. 150 - 200 mm päähän toisistaan. Tarkka etäisyys varmistuu kun akselikytkinten mitat tiedetään. Loittopalat muodostavat "laatikon" vasemman ja oikean sivuseinän, ylä- ja alapinnat jäävät avoimiksi.
- Rungonpuoleisessa levyssä kuularuuvin laakeripukin reikä on halkaisijaltaan 105mm ja levy on rungossa kiinni neljällä 10mm kuusioruuvilla joille siis reiät levyyn.
- Moottorinpuoleisessa levyssä akselikauluksen reikä on 114,3 mm ja moottori kiinni neljällä 12 mm  ruuvilla neliössä jonka säde 100mm.
- Runkoa ja moottoria vasten tulevat pinnat koneistetaan ja niiden tulee olla yhdensuuntaiset (tarkka vaatimus selviää kun käytettävä kytkin tiedetään). Loittopalojen kiinnitystapa tulee olla sellainen, että yhdensuuntaisuus säilyy. Hitsaus on OK jos tämä voidaan varmistaa, mutta ruuvikiinnitys koneistetuin pinnoin käy myös.
- Akselit kohdistettava vähintään 0,1mm tarkkuudella tai paremmin (alustava - varmistuu kun käytetty kýtkin tiedetään).
- Ainevahvuudet valmiissa kappaleessa vähintään 10 mm, saa olla ylikin. Servot on teholtaan 2 - 3,5 kW ja vääntöä löytyy parhaimmillaan 50 nm.

Näitä tulisi siis kolme samanlaista kappaletta. Asialla ei ole paniikkia; en ole noita kytkimiäkään vielä selvittänyt. Joudun niistäkin varmaan kyselemään täällä kun tietoa on tässä porukassa enemmän kuin itsellä. Mutta siis jos tämmöisten työstäminen kiinnostaa niin laita yv:tä.

Terve,
Kuten taannoin täälläkin päivittelin, olen nykyisin "kohtuu"ison Matsuura-jyrsimen omistaja (manuaali väittää massaksi 6t), ja uudelleensähköistyksen mietintä on vauhdissa. Kiitokset vaan jäsenille jsa ja Jonne aseveliavusta uudistetun laitteiston hankinnassa. Nyt varsinaisen koneen ohjaukseen on tulossa kunnollinen Omronin C200-logiikka ja liikutteluun Omron/Yaskawa - 3-vaihe AC servot ja karalle Omron Sysdrive tamu.
Samalla tuo kuitenkin tarkoittaa sitä, että sähköistys astuu EMI-direktiivien aikakauteen kun antiikkinen lineaaritekniikka poistuu elektroniikkaromutaivaaseen. Kaikki nuo voimapurkit on varustettava kunnollisin häiriösuotimin, jotta naapureiden saippuaoopperat edelleen näkyy telkusta ilman lumisadetta.
Schaffner tekee kelvollisia suotimia, mutta niillä on hintansa ja köyhänä miehenä en aio niin paljoa investoida tähän kohteeseen. Onneksi olen kumminkin IEEE:n jäsen ja klubilaisena minulla on pääsy jeejeen dokumenttiarkistoon josta löytyy esipureksittua viisautta. Meinaan siis tehdä itse tarvittavat suotimet, joskaan en ole niille direktiivin mukaista hyväksyntää aikeissa hakea. Tärkeintä on kuitenkin että ne toimii ja se on käytännössä varmaa.

Ajattelinkin samalla kysyä, onko aiheeseen yleisempää mielenkiintoa, voisin miettiä noita saman tien vähän tuotteistetummin, jos joku muukin tarvitsisi. Tavoite siis on, että saavutetaan sama ja parempikin vaimennus kuin Schaffnerin yleisessä myynnissä olevilla suotimilla, joiden hinnat 3-vaihepurkeille pyörii luokassa 150-300 euroa per laaki teholuokasta riippuen. Oma tavoitehinta on tietysti murto-osa tästä, vähän toteutuksen hienoudesta toki riippuen.

Jos ketä kiinnostaa niin nyt on hyvä aika ilmaista se ja vaikuttaa lopputulokseen. Ainakin dokumentaatiota on syntymässä ja sen perusteella kopioiminen tulee olemaan helppoa. Vaihtoehtoisesti noita voi tehdä enemmänkin keralla, miten nyt porukalla sitä tarvetta ja kiinnostusta on.