Ensin täytyy todeta erehtyneeni tuossa aiemmassa ihmettelyssä. Tuo maalattu osa, jota luulin pelliksi oli eristettä. Samoin muitakin eristeitä alkoi löytyä kun paikkoja puhdisteli ja tutki tarkemmin. Eli ylempi varsi on eristetty rungosta.

Se käsitys mikä minulla on, on että ainoastaan virta saa aikaan lämpiämisen, jännitteellä ei ole vaikutusta siihen.  Jännite taas resistanssin ja osin impedanssin  kanssa määrittää sen, kuinka paljon virtaa kulkee. Jännitettä tarvitaan juuri sen verran, että saadaan haluttu virta kulkemaan hitsauskohdassa.

Yritin tunnin verran googlata tuota jänniteen vaikutusta koneen suunnittelun kannalta ja löysin joitakin trendejä, joita en pystynyt todentamaan:

1) Mitä pidempi reitti käämistä hitsauskohteeseenm, sitä suurempaa tyhjäkäyntijännitettä käytetään. Esim. joissakin pulttimaisen osan tai käsnävehkeissä oli usein 4-5 V tms. verrattuna joihin pienempiin kannettaviin pihtimallisiin 2-3 VAC. Ilmeisesti myöskin eri valmistajat mitoittavat muuntajat eritavalla, joten esim. jos käämit ovat vierekkäin, niin siinä helposti tyhjäkäynitjännite on suurempi kun jos käämit olis sijoitettu koaksiaalisesti (päällekkäin).

2) Jos pyritään nopeeseen kuumennukseen/jäähdytykseen (kuten yleensä ohutlevytöissä) niin silloin tyhjäkäyntijännite/kuormitettu jännite tuppaa olemaan pieni ja virta hyvin suuri. Jos taas  jännite on suurempi ja virta pienempi (mutta teorian mukaan puristusvoima pitäisi olla suurempi!) kuten vannesahan terän hitsauslaitteessa, niin lämmöntuotto on hitaanpaa ja vaikutusalue on suurempi.

Edellä tarkoitin lähinnä muuntajan mitoitustapaa tehon suhteen, enkä abosoluuttista virtaa/jännitettä itse hitsauksen "nuggetissa". Rautahan imee kaiken mitä tarjotaan, kunnes räiskähtää ulos.

Tapani kaipasi täsmällistä tietoa siitä mikä resistanssi olisi hitauskohdasssa ja mä olen nähnyt pari graffia, mutta niissä ei ollut mitään numeroarvoja. Lisäksi lyhyt apinamainen googlettujen kirjallisuusviitteiden tutkiminen paljasti, että hitsaustapahtuman tarkka kontrollointi on haastavaa, joka tukisi sitä ennakkokäsitystä, että käyttökelpoista arvoa eri littospintojen (kärjet/hitsattava levy ja levyjen välissä) resistanssille on vaikea määritellä ja tällä perusteella ihanteelliseen "virta/jännite" arvoon vaikeata päästä laskennallisesti käsiksi.

Eilen sain matkahuollosta pätkät kupari CrZr elektrodia ja maanantaina kävin romiksesta vähän C-palkkia, joten pitäne ruveta kasailemaan jotain pientä "protoa", kun työkiireet hellittää.

Pekka

Olihan tuolla Pekan linkissä selvät graafit. Kuvakaappaus siitä ja perustietoa kuparikäämin resistanssista. Kun virta on noin 10 A/mm^2 ja pituus metri. Silloin käämin resistanssi on 0.18 milliohmia. Suhteessa sitten muita arvoja tai oikeastaan kääntäen tuon pinta-alan suhteen. Tuosta graafista näkee, että kylmänä liitosresistanssi on 0.8 ....0.4 milliohmia, riippuen pintapaineesta 25 MPa....100 MPa. Kun lämpötila nousee, niin resistanssi putoaa oleellisesti, ollen noin puolet jo heti virran alkaessa lämmittää ja noin karkeasti taas puolet kun lämpötila on jossakin 200 °C ja sulamisen alettua vieläkin alempi. Siis jossakin 0.2....0.05 milliohmia. Tuommoisella heikolla/ohuelle toisiokäämillä/linjalla sen resistanssi rajoittaa virtaa.

http://www.rensu.net/index.php?valikko=elektroniikka&sivu=johtolaskuri

joo-mutta-ei?

Minusta TUNTUU että kun mennään normiparametrista ohi:
* Tasavirrasta poiketaan, etenkin jos taajuus kasvaa
* Lämpöitla on jotain muuta kun huoneen lämpötila
* Virta on 10-100 kertaa ai enemmän kun normimitoistus

Niin normi virta/vastus laskut alkaa onnistua hyvin. Taisin olla hetken hereillä tunnilla kun puhuttiin virranahdosta
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/989/Uus-Makela_Juha-Pekka.pdf

Se voikin selittää osittain hieman suurpiirteisen kokoisen toision "lenkin" pistehitsausmuuntajassa.

Oli myöskin puhetta siitä, että johdin ei käyttäydy enää kovin ihanneyhtälön mukaan jos siiheen tungetaan todella paljon virtaa. Paitsi jos tungetaan todella paljon, nopeesti ja kovalla jännitteellä, jolloin ohutkin johdin aukaisee plasmakanavan ja siitä sitten sopii vähän enemmänkin kakkua.

Meni jo mutuiluksi. Mulla ei ole kovin paljon kokemusta hillittömistä virroista ja miten se vaikutta oikeesti tässä skaalassa. Olen nähnyt kun kaapelit pompii ja kiskot irti keskuksessa.

Pekka

Ei mitään varsinaista asiaa aiheesta, mutta tämä nyt oli pakko laittaa.
Muron puolellan asiata on myös jauhettu...
https://www.youtube.com/watch?v=vrlvqib94xQ

Usein noiden värkkääjät keskitty ulkonäköön ja unohtavat kaikki oleelliset yksityiskohdat. Kaikki on sitten OOH ja AAH jos tulee jonkinlainen lämpöjälki säilyketölkkiin.

Pekka

http://mve-online.com/product_info.php/hitsaus/pistehitsauslaite-p-402

Tuommoinenkin tuli vastaan mikä kytketään puikko koneeseen

Kiitos linkeistä ja kaavioista/manuaalista joita saatu sähköpostiin.

YV:llä tarjottu kaapelia, jossa on puristetut kaapelikengät, sekin voi päästä käyttöön.

Aikani sairasteltuani (lensuja, mahatauti ja muuta pientä sekä harmitonta), jahkailtuani ja töitäkin oli liikaa, niin päätin luovuttaa turhan spekuloinnin ja lukittautua seuraavaan yhtälöön, josta lähdetään liikkeellee:
* MK1 muuntajana on mikroaaltouunin muuntaja, se on marginaalinen oikeisiin hommiin, mutta testataan konsepti ja elektroniikka.
* Elektrodien varsiksi hankittu puoli metriä 20 mm kuparitankoa
* 10 ja 12 mm elektrodimateriaalia hankittu pätkät. Puhdas kuparikin toimii välttävästi, mutta sopivan tangon hankita oli aivan yhtä vaikeeta.
* Työkaveri lahjoitti hieman marginaalisen kokoisen pneumatiikkasylinterin ja 24VDC pneumatiikkaventiilin sekä paineilmaregulaattorin. Voiman hallinta tulee näillä kuntoon.

Arvoin pitkään mekaniikan kanssa, siinä oli pari perusvalintaa:
* Lineaariliike vai keinuvarsi mallinen liike?

Molemmissa puolensa, mutta koska sykliaika ei ole tule ongelmaksi ja kopakti koko olisi plussaa sekä rakenteen yksinkertaisuus, niin päädyin keinuvarteen. Mittailin ja "laskin" perinteistä kaksivasrtista vipua ja sillä olisi muuten kaikki edut, mutta lahjasylinterissä voima vaan ei riitä jokatapauksessa. Joten päädyin yksivartiseen vipuun, jolla lisäksi saadaan suurempi ympyrään kaari pienemmässä paketissa. Haittana tosin se, että ilman paineita sitten elektrosit makaa toisaan vasten....paineanturi? kaasujousi? jousi? estämään BOINGG, kun PI katoo, mutta virrat ei väärällä hetkellä.

Elektrodin pitimien eristys, kiinnitys sekä virran tuonti niihin on eniten aiheuttanut grafiittipölyä ja A4:n hukaa.

Ensiksi ajattelin vain että elektrodiverteen (20 mm kupari pyörötanko) toiseen päähän 90 asteen kulmaan kiinnitys elektrodille ja toiseen päähä hieman jyrsintää ja suoraan kaapeli kiini AL/CU kaapeli liittimellä. Toi olisi tehtävissä helposti.

Olisi oikein kiva jos elektrodivarret olisi käännettäviä, toisessa päässä suorassa kulmassa elektrodille reikä ja toisessa päässä 45 asteen kulmassa. Lisäksi olisi kiva jos elektrodinvartta voisi säätää "syvyyssuunassa" jotta elektrodit saisi kohdilleen ilman elektrodin koneistusta, tai jos käyttää eriparia elektrodeja.

Pari ongelmaa nuista olisi ollut helppo ratkaista jos olisi ollut sellainen kuparijööti, johon mahtuu sisälle 20 mm pyörötanko (elektrodin pidin) ja saa virtakaapelin kiinni. Mielellään vielä niin iso että samalla saa tangon mekaanisesti kiinni, mutta eihän sitä aina saa mitä tahtoo.

Lisäksi tollainen "jööti" oliis helppo eristää lasikuitulevyllä tai kapton teipillä.

Pitäisköhän kokeilla sen tekemistä alumiinistä, kun siihen laittaa riittävästi mittaa, niin ehkä sen vastuksen aiheuttaman jännitehäviön saisi riittävän pieneksi. ID20 mm ja L40 mm tarkassa reiässä  luulis olevan sen verran pinta-alaa, että vastus pysyy siedettävänä. Mulla ei vaan ole mitään käryä miten tuon liitospinnan saisi pinnoitettua tms. siten että se johtaa sähköä parin aukaisun ja säädön jälkeen? Oikeet alumiiniset kaapeliliittimet on "tinattu" tms. Miten se sitten tapahtuukin. * Muoks: selvittelin tota alumiin "tinausta" ja ne koktailit/menetelmät mitä löyty sisälti lähinnä tinaa+sinkkiä ja vaikka se toimis mekaanisesti, niin näyttää tuottavan kerroksen, jonka sähkönjohtavuus on ehkä 25% alumiinista. Eli raudasta tia messingistä tehtynä sais saman pettymyksen halvemmalla.*

* PLÄN B: muuten sama kun edellä, mutta sisällä kupariholkki, joka on tehty OD22/ID20mm kupariputkesta. Siis osittain halkaistu holkki elektrodin pitimen ja alumiini tai rauta lohkon väliin. Tohon kupariputkeen pitäis saada helpommin kiinni 35 mm2 kaapeli ja poikkileikkaus pitäis riittää.

Nyt kun keksis vielä, saisiko tohon väliin vielä tungettua jotain "teippiä" eristeeksi, jolloin rakenne yksinkertaistus entisestään? Mikä kestäis irrotusta/kiinnitystä eikä pursotu ulos välistä. Miten kestävää on kapton?***





Sitten erillilen labrattava asia on nämä henkimaailman asiat.

Tilasin tohon piirilevyn ja CPU:n:
http://www.avdweb.nl/Article_files/Arduino/Spotwelder-controller/Circuit.jpg

Pari juttua jotka luulen ymmärtäväni ja josta pidän. Oleelliset asiat on selostettu täällä:
http://www.avdweb.nl/arduino/hardware-interfacing/spot-welder-controller.html
http://www.avdweb.nl/tech-tips/spot-welder.html

Väli optoerotin-tyristorit on suoraan optoerottimen AN:sta, se on aina hyvä merkki!

Tosin tyristorit vaikkutavat äkkisitään hieman marginaalisilta, pitäne tilata ehdotettujen BT151-800R lisäksi pari BT152-800R, eiköhän MOC3023M ohjaa niitäkin.

Piirikaaviossa vois päätellä, että MOC3023M:ssa nollapistekytkentä, onneksi ei ole sentään. 6-Pin DIP 400V Random Phase Triac Driver Output Optocoupler sanoo datalehti.

Kysäsin jäppiseltä tuota 0-pistepiiriä (TR1-, R5, C6 ja kytketty Atmegan pinniin 5 (INT1/PWM). Vastasi ja korjasi kuvaukseen, että prossun tulon diodit rajoittaa jännitteen TTL-tasolle. Jäi vähän kaivelemaan, että miksi siinä eile TVS (5V) klämppiä?

Osat tohon maksaa liikaa, mutta helpompi juotella piirilevylle kasaan, kun ensin tehdä pari koekytkentää ja sitten lähtee väsäämään piirileyvä. Mulla ei ole siihen softaa, eikä kamoja.

MKII malliin (toivottavasti yksivaihe 400 VAC....) ei tuo sitten oikein riitä, joten olen arponut jotain pientä testingiä, mutta siitä sitten savumerkkejä myöhemmin kun tämä on ensivuonna jossain vaiheessa.

Pekka

Joululoma meni toipuessa, mutta ostin netistä hitusähköpuolen komponenetteja. Tilasin samantien muutaman ylimääräisen tyristorin ja numeroa suuremmat samantien. Vähä tutkailin speksejä ja kokemuksen noi pitäis kestää, jollen saa muuntajaa jostain syystä saturoitumaan.

Rakentelen tota hissuksiin ja nyt on siitä onnellinen tilanne, että mekaniikkaan vois ruveta jo katkomaan rautaa ja kemppiliimaamaan sitä yhteen.

Jo ennen kun tulee elektroniikan komponentit vois labrata monta iltaa, joten tekemsitä on hiljalleen eikä enää tarvii odotella seuraavaa osaa. Tosin tälläisellä amatööriaskartelijalla on monta epävarmuuttaa tossa.

T: Pekka

nonniin....

Tänään tuli prossu ja piirilevy.

Vertasin priirikorttia eilen tulleisiin komponenteihin ja muuten näyttää vielä hyvältä:
* Kaikki aktiivit sopii
* konkissa on 2/3:ssa rasteri eri, vaikka vertasin etukäteen Conradin ja TME:n numerot..joutuu vähän korjaamaan pihdeillä.
* BNC kytkin meni siten hieman enempi saveen. Jotekin päädyin 3:3 pinnijärjestykseen, kun olisi pitänyt olla sama runkokoko, mutta pinnijärjestys olisi näköjään pitänyt olla 1:4.

Ihmettely jatkuu joidenkin komponenttivalintojen osalta....D1, D2 TVS 5 suojadiodit ovat fyysisesti kovin isot 1N5908, jotenkin on mielikuva, että pienempiäkin diodeja on prossun tulojen suojauksessa nähty.

Sitten arvoin vähän C9:n kanssa, jotenkin on kuva, että noissa pitäisi olla itsestään sammuvat ja kunnolla jännitettä kestävä konkaa, joten valitsin
MKS4-100N/400-R Capacitor:polyester;100nF;200VA C;400VDC;Pitch:10mm;±10% ROHS Kondensator:poliestrowy;100nF;200VAC;4 00VDC;Raster:10mm;±10% Tuottaja: WIMA Tuottajan symboli: MKS4G031003F00KI00

http://www.tme.eu/fi/details/mks4-100n_400-r/tht-polyesterikondensaattorit/wima/mks4g031003f00ki00/
menikös tuo sentään oikein?Kotelon materiaali: itsestään sammuva, UL94V-0


R9 Vastukseski tuli:
http://www.tme.eu/fi/details/cf2ws-100r/tht-2w-hiilivastukset/sr-passives/
Siihen olisi varmaan pitänyt valita turvallisesti sammuva, mutta tuli vasta nyt mieleen....

Eihän se kaikki tämmöisellä törkytimpurilla onnistu ekalla kerralla, mutta korjataan kun opitaan.

Pekka

Piirilevy koottu ja testattu muuntajalla, mutta ilman kuormaa. Toimi.

Pitäne kokeilla skoopinraatoo huomenna, josko sillä sais jotain selville.

Yllättävä juttu oli, että kun olin vellipylly ja kokeilin pienellä verkkomuuntajalla, niin muuntaja oli päällä kokoaja, mutta äänähti hassusti, kun aktivoin kytkimen.

Sitten vois alkaa rakentaa mekaniikkaa.

Pekka

Ja kamat näyttää lattialla tältä. Mitään savumerkkejä ei ole vielä havaittu.

Pekka

Pahuus. Vanha 10 MHz Philipsin skooppi ei synkronoidu millään...mikään triggeröinti ei näytä toimivan...olisko ehdotuksia uudeksi skoopiksi. Tarve on satunnaista, mutta yleensä kyse on jostakin verkkolaitteesta (hakkuri, invertteri, pehmostartti) tai mittalaitteesta, kun tarve tulee. En mittaile radio/TV signaaleja.

Pekka

Murosta löydät paljon keskustelua aiheesta:
http://murobbs.muropaketti.com/threads/pientae-halpaa-oskilloskooppia-autokaeyttoeoen.799782/#post-1707119541

Perus käyttöön riittää monesti tuollainen kiinalainen usb skooppi, joka on sopivan pieni ja näppärä.

Mitenkäs noissa USB-skoopeissa menee turve ja mitä jännitettä niihin uskaltaa lyödä ennenkun jotain räjähtää?

Perinteinen CRT skooppi on tuttu ja siinä BNC:n runko = skoopin runko, joten helposti sitten skoopin runko on mittauspisteen "nolla" olipa se sitten vaikka 110VDC.

Aikoinaan oli jotakin mittavahvistimia, joissa oli differenttiaalitulo ja kelluva lähtö. Differentiaalitulon välisää maks. saattoi olla esim 30 VDC, mutta tulon sai "nollattua" melkein mihin halus, olikohan raja jotain 500V tai jopa korkeempi. Näiden kanssa sitten piti olla vähän skarppina.

Pitääpä vähän verestää muistoja ja googlata mitä nykyisin skooppi tarkoittaa.

Pekka