Vähän yleisiä periaatteita laitteista ja intefaceista

[jukkis]

Olen lueskellut vanhempia ongelmaviestejä ja huomannut, että muutamat perusperiaatteet liitännöistä useasti puuttuvat. Paljon on parjattu kiinan ihmeitä ohjausyksiköinä.
Varsinkin TB6560- pohjaiset systeemit ovat aiheuttaneet paljon harmeja.  Kun laitteistoja mitoitetaan, tulisi ohjaimen ja niiden ohjamien laitteiden olla samaa suoritusluokkaa.
Hyvin usein, kun ollaan pettyneitä vaikkapa steppimoottorin vääntöön ja toimintaan, hommataan isompi stepperi ja ruuvataan ohjaimesta resurssit kaakkoon. Savuahan siitä syntyy. Eli järjestelmän kaikki osat balanssiin ja maksimissaan 75% tehoresursseista käyttöön.  Savun määrä vähenee jyrkästi.

Perusperiaatteena ohjauspuolella tulisi hylätä kaikki intrfacet, joita ei ole galvaanisesti erotettu tietokoneen ja ohjainkortin välillä ( yleisimmin optoeroitus)
Optoerotuksella erotetaan ohjaavan tietokoneen signaalit ohjainkortin signaaleista. (omat maatasot)  Tästä johtuen ohjauskaapelin suojavaippaa ei saa koskaan kytkeä molemmista päistä liittimiin.  Yleensä suojavaippa maadoitetaan tietokoneen päässä, mutta ei interface- kortin liittimessä.  Näin ei synny potentiaalieroja ja niiden tasaantumisesta aiheutuvia virtoja, jotka aiheuttavat logiikkatasojen vääristymistä, koviakin tuhoisia purkuvirtoja ja häiriöitä.

Virtalähteistä:  Virtalähteitä koneikoille on periaatteessa kahta tyyppiä, muuntajasyöttöiset sarjaregulaattorit (lämpenevät isommilla virroilla)
                       Toinen tyyppi on hakkurivirtalähde. Hakkurivirtalähde voi antaa suuriakin virtoja juurikaan kuumenematta. Yleisesti käytetty hakkurivirtalähde on suoraan   verkkovirtaan kytkettävä. Toinen mahdollinen, mutta ihmeen vähän käytetty malli on muuntajasyötetty hakkuri. Muuntajasyötetyn hakkurin etu on varmempi erotus verkkojännitteestä.  Kummassakaan tapauksessa ei saa kytkeä toision miinusnapaa "maihin".  Molempien tyyppien verkkosyöttöpuolen suojamaat  on kytkettävä verkkosyötön suojamaahan. Näillä periaatteilla ei ole juurikaan savuja syntynyt.  Jos periaatteet tuntuvat jotenkin kerettiäisiltä niin saapi ilman muuta kommentoida.  terv. Jukkis

[jjude]

Virtalähteistä:  Virtalähteitä koneikoille on periaatteessa kahta tyyppiä, muuntajasyöttöiset sarjaregulaattorit (lämpenevät isommilla virroilla)
                       Toinen tyyppi on hakkurivirtalähde. Hakkurivirtalähde voi antaa suuriakin virtoja juurikaan kuumenematta. Yleisesti käytetty hakkurivirtalähde on suoraan   verkkovirtaan kytkettävä. Toinen mahdollinen, mutta ihmeen vähän käytetty malli on muuntajasyötetty hakkuri. Muuntajasyötetyn hakkurin etu on varmempi erotus verkkojännitteestä.  Kummassakaan tapauksessa ei saa kytkeä toision miinusnapaa "maihin".  Molempien tyyppien verkkosyöttöpuolen suojamaat  on kytkettävä verkkosyötön suojamaahan. Näillä periaatteilla ei ole juurikaan savuja syntynyt.  Jos periaatteet tuntuvat jotenkin kerettiäisiltä niin saapi ilman muuta kommentoida.  terv. Jukkis

Onkos siinä ideaa, että laittaa hakkurin eteen suojaerotusmuuntajan?
Saako sillä mitään autuutta aikaiseksi?
Jätetäänkö suojamaa kytkemättä hakurista (vai miten)?

[jukkis]

Verkkoon  kytkettävässä hakkurissa on oma ensiöpuoli ja toisiopuolella hakkuripiirit.  Tarkoitin erillisellä muuntajalla tehdyllä hakkurilla kytkentää, jossa on ainoastaan toisiopuolen komponentit. Verkkomuuntajalla tehdään tälle kytkennälle pienjännite. Etuna on, että muuntajan toisiojännite voidaan valita melko suureksi ja lähtöjännitettä voidaan säätää helposti suurella alueella. Vaikka lähtöjännite säädetään melko pieneksi, ei syöttöjännitteen ja lähtöjännitteen suuri ero aiheuta lämpöä tuottavaa tehohäviötä kuten sarjasäätöisessä regulaattorissa.  Markkinoilla ei juurikaan ole sellaisia verkkoon kytkettäviä hakkuriteholähteitä, joilla olisi suuri lähtöjännitteen säätöalue, joten joka tarkoitukseen tarvitsee hankkia suurinpiirtein oikean lähtöjännitteen antava poweri.  Itselläni on esimerkiksi käytössä verkkomuuntajalla syötettäviä hakkureita, joissa syötän 40V tasasuunnattua ja suodatettua hökää hakkuripiirille (ei siis valmis hakkuripoweri) ja voin potikalla säätää ulostulojännitteen 2V-40V  Virtaakin voi ottaa reippaasti riippuen käytetyistä toisiohakkurin komponenteista.  Ja turvallisuus on ihan eri luokkaa, kun ensiöjännite ja toisiojännite on erotettu kunnon toroidimuuntajalla.  terv. Jukkis