Miten kotiverstaassa riittävä pinnanlaatu akselitiivisteelle?

[PekkaNF]

Piti tehdä MK3 blankosta adapteri 3/4" weldon kiinnitteiselle keernaporalle. Edellisen kerran blankot oli hyviä työstää, mutta tämä exsemplaari oli aivan kakkapaska. Oli sulkeumaa, kovaa ja pehmeetä kohtaa, yhdessä kohdassa tuli katkolastua, toisessa pitkää kiharaa....mikä ihmetytti niin senhiotut pinnat oli kaunnin näköisiä. Siis kiinalaista optisesti moitteetonta kauppalaatua.

Mulla on yksi hiomakone ja ajattelin kokeilla pyöröhiontaa seuraavalle adapterille ja luontainen kokeilukohta olisi tiivisteen alle tulevan pinnan hiominen. Googlellahan löytää vaikkamitä, mutta kotiverstaaseen sopivaa lähtökohtaa kaivataan. On mutua ja tietämöttömyyttä yhdisyneenä ylivoimaiseen asenteeseen sekä akateemisia Ra-arvoja tms. lukuarvoja, vailla tietoa menetelmistä missä "riittävän hyvä" on täydellisen vastakohta.

* Millainen laikka (karkeus/kovuus/abrassiivi) mieluiten kuivahiontaan akseliteräksille ja nuorrutusteräkselle 42CrMo4 ja 34CrNiMo6.
* Miten saadaan asiallinen pinnalaatu
* Ei ole pinnankarheusmittaria, voin verrata neulalaakeriholkkiin tms. kynnellä, mutta sen tarkempaa mittaria mulla ei ole. Miten tiedän, että on sopiva?

Kysyinkö taas tyhmiä?

Pekka

[Snowfly]

Piti tehdä MK3 blankosta adapteri 3/4" weldon kiinnitteiselle keernaporalle. Edellisen kerran blankot oli hyviä työstää, mutta tämä exsemplaari oli aivan kakkapaska. Oli sulkeumaa, kovaa ja pehmeetä kohtaa, yhdessä kohdassa tuli katkolastua, toisessa pitkää kiharaa....mikä ihmetytti niin senhiotut pinnat oli kaunnin näköisiä. Siis kiinalaista optisesti moitteetonta kauppalaatua.

Mulla on yksi hiomakone ja ajattelin kokeilla pyöröhiontaa seuraavalle adapterille ja luontainen kokeilukohta olisi tiivisteen alle tulevan pinnan hiominen. Googlellahan löytää vaikkamitä, mutta kotiverstaaseen sopivaa lähtökohtaa kaivataan. On mutua ja tietämöttömyyttä yhdisyneenä ylivoimaiseen asenteeseen sekä akateemisia Ra-arvoja tms. lukuarvoja, vailla tietoa menetelmistä missä "riittävän hyvä" on täydellisen vastakohta.

* Millainen laikka (karkeus/kovuus/abrassiivi) mieluiten kuivahiontaan akseliteräksille ja nuorrutusteräkselle 42CrMo4 ja 34CrNiMo6.
* Miten saadaan asiallinen pinnalaatu
* Ei ole pinnankarheusmittaria, voin verrata neulalaakeriholkkiin tms. kynnellä, mutta sen tarkempaa mittaria mulla ei ole. Miten tiedän, että on sopiva?

Kysyinkö taas tyhmiä?

Pekka

Pakko kysyä tarkentavaa... haluatko siis hioa pesän vai akselin? ei meinaa lukihäiriöiselle aueta kyseinen asia tekstistä...

[PekkaNF]

Lukihärö ja ADHD:ta lähestyvä innostus täällä, joten asioita tulee välillä selostettua oleellisiakin asioita unohdellen.

Pikkuisesta akselista tässä on kysymys, välittömimmät tarpeet on 25 ja 30 mm OD. Siis akselille tuleva pinta, ilman että ostaa/leikkaa/liimaa neulalakkeriholkin siihen.


Pekka

[Tapani Honkanen]

Sorvilla sen minkä pystyy. Hienolla terävällä viilalla lisää. Sitten hiomanauhaa noin 200 karkeutta. Pitäisi saada sellainen ristikkäinen hiomakuvio. Samantyyppinen, kuin hoonausjälki. Ei missään tapauksessa nousullista jälkeä, paitsi jos tietää pyörimissuunnan. Hiomakivellä niin sanotulla pistohionnalla teollisuudessa nuo tehdään.
Niin ja sitten vielä hienommalla nuhalla. Jotakin 600 karkeutta. Edelleen hoonaustyyppinen jälki. Sen tehtävänä on pitää pieni öljymäärä tiivistehuulen alla. Tälläinen tiivistepinta on helpompi saada hyväksi käsipelillä ja etuna on tuo e.m. öljyn voitelevuus. Sain joskus idean tuohon tuon hoonauskuvion etevyydestä
Pinnankarheus noin Ra=0.4-0.8. Onhan minulla elektroninen mittarikin kyllä mutta sormenkynnellä kokeillen takuulla pystyn sanomaan 0.4..... 3.2 . Pitää vaan tietä/nähdä valmistustapa, siis pinnan struktuuri. Se saattaa kynsituntumaa huijata. Olikohan minulla vielä vertailupalat vai menikö koneiden mukana.
Muuten, liian hyvä pinta ei ole hyvä huulitiivisteelle. Ei anna tilaa öljykalvolle. Joskus runsas kymmenisen vuotta  sitten tai enemmän tutkittiin ja kokeiltiin timanttilla silovalssausta tai oikeastaan kyse ei ollut valssauksesta ollenkaan vaan timanttijyvään on valmistettu pallopinta. Sitä kuormitetaan jousivoimalla pyörivää työkappaletta kohti. Aloituspinnankarheus voi olla luokkaa Ra=3.2-1.6. Voidaan käyttää leikkuuöljyä. Valmistustapa antaa kovin sileän pinnan mutta jo kohtuullisillakin liukunopeuksilla tiivistehuuli tuhoutuu suurentuneen kitkan takia. Ei ollut hyvä menetelmä. En saanut kehumista.

Työpaikalla viime vuosina oli vallalla kyvyttömyyden esiinmarssi. Vaikka olisi ollut ideoita ja kokeiluja, tuotekehityspäälliköt olivat ....... Hyviä tyyppejä. Siksi minäkin jätin monetkin ideat työpöydän laatikkoon ja päähäni.  Tuostakin menetelmästä, siis tiivistepinnan viimeistelystä olisi voinut kehittää nopea ja hyvä menetelmä. Olisi voinut olla vaikkapa pyöröhionnan jälkeen, jolla pinnankarheus voisi olla Ra=1.6-3.2, riippuen halkaisijasta, oma vaihe nauhahiomakoneella. Siinä oskilloiva liike sen kappaleen ja nauhan liikkeiden lisäksi.
Tällainen toimenpide maksaisi itsensä, koska tiivistevuodot olivat suurin reklamaatioiden aihe. Oli kallista vaihdattaa maailman äärillä olevien vaihteiden akselitiivisteitä. Kaiken lisäksi tuo pistohionta oli hyvin usein kelvottomasti tehty. Kyllähän minä silloin tällöin tarkastelin tuotteita ja annoin palautetta. Mutta kun työnjohtajatkin halusivat olla hyviä tyyppejä. Toisaalta heidänkään kompetenssinsa ei noussut kovin korkealle. Eihän heillä ollut muuta vaihtoehtoa. Eihän se auta, että on mulkero varsinkaan jos ei ole muuta annettavaa.
Olinhan minäkin aloittaessani, parisen vuotta työnjohtajana. Siinähän huomasin, että tässähän on yksinkertaiselle haastetta ja oppimista. Eihän minullakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tuotekehityksenomaisissa tehtävissä. Onneksi tuotekehitysprojekteissa puurtaminen ei tullut minulle koskaan rasitteeksi. Kyllä tämä vanhojen muistelu on ikävää, huomata viettävänsä mitätöntä eläkeläisen elämää.

[pave]

Vielä aihetta sivuten ja asentajana kuin korjaamon sorvarina toimineena sanoisin, että oli pinnanlaatu mikä tahansa, pehmeään materiaaliin kuluu nopeasti ura "stefan" kohdalle. Myös asentaessa ehdottomasti vaselliinia pölysuojan ja varsinaisen huulen väliin.

[PekkaNF]

Kiitos. Motukoita korjanneena tuttu homma toi asennusrasvankäyttö ja huolellinen asennus. Mutta hyvä huomautus.

Kiitos Tapani tosta..Siis hyvin sileä muttei kiillotettu. Hmm.

Pekka

[pave]

Juu, kurapyörissä on vielä holkit alumiinista. Vaikka ne on anodisoitu, kuluu mitätön kerros kovaa pois ja... Siis pyörien akseleissa.

[PekkaNF]

Ajattelin ensin huulitiivistetä, mutta entäpäs POM tai nailon holkki? Jos tekis niinkun noissa MK-porissa on kartion etupuolella n. 24 mm lieriöpinta. Eihän tässä kohdassa pieni vuoto haittaa.

Millainen pinnanlaatu pitää olla POM:le? Ymmärääkseni PTFE:lle on ihannealue, se oli kovin sileä, muttei saanut olla aivan kiiltävä jos kuormitetaan.

Pekka