Tervehdys lajitoverit,

Vähästä aikaa on minulta taas kyselty josko vielä olisi näitä tässä viestiketjussa puituja kierroslukumittareita saatavilla. Niitähän silloin tehtiin joku parinkymmenen kappaleen sarja.
Ajattelin laittaa kyselyn uudesta tuotantoerästä myös tänne foorumin puolelle siltä varalta että yleisempää mielenkiintoa aiheeseen olisi.
Alkuperäinen designihan tehtiin jäsen senaattorin pyynnöstä hänen tarpeisiinsa ja ne tarpeet suunnilleen täyttyi ja kiinnosti useita muitakin jäseniä niin että vehkeeseen väsättiin joukko lisäominaisuuksiakin..

Maailma menee eteenpäin ja jos nyt lähtisi työstämään aiheesta Mark 2:ta niin olisi mahdollista ottaa mukaan joitakin muitakin hyödylliseksi koettuja / toivottuja juttuja ja ehkä samalla modernisoida laitteen tekniikkavalintoja. Monet foorumilaisethan kehitti näppäriä lisäjuttuja kuten näytön siirto oman kaapelin päähän jne.

Siispä kyselen tässä, että olisiko tämmöinen laite kiinnostava ja siinä tapauksessa mitä erityisiä uusia piirteitä siinä olisi hyvä olla?
Muistin virkistämiseksi tässä alkuperäisen laitteen speksejä:
- pyörivän akselin (jyrsinkaran) kierroslukunäyttö; 5 numeroa, ilmaisu optisesti joko haarukka- tai heijastusanturilla, tai muulla käyttäjän tuottamalla signaalilla
- 1 ... n pulssia per kierros, konfiguroitavissa laitteen asetuksissa.
- Sisäänrakennettu virtalähde, syöttö 230V
- sarjaan kuului pelkkä piirilevy, foorumilaiset kehittivät erilaisia koteloratkaisuja, mm 3D-tulostettuja ja valmiskoteloita.
- parametrimuisti jolla laitteen toiminnan yksityiskohtia voi säätää

Ne joita enempikin kiinnostaa, voivat kerrata kapistuksen olemusta käyttöohjeesta: https://www.dropbox.com/s/mo8s1y55t25hi10/RPM-mittari.pdf?dl=0
Itselle tulee mieleen, että nyttemmin kun kaikilla makaa nurkissa läjä puhelimen USB-latureita niin se olisi yksi helppo tapa syöttää sähköä tällaiselle vehkeelle. Jäisi hyvä määrä isokokoista rompetta pois ja koko ja hintakin pienenisi jonkun verrankin.

Laittakaa palautetta jos siltä tuntuu niin katsotaan saisko tästä taas projektin aikaan.

Lainaus käyttäjältä: Maltti1 - 24.06.18 - klo:23:55
Hei. Olen aloitteleva cnc-koneistaja, joka aloittelee uudessa firmassa oppisopimuksella tätä hienoa uutta ammattia. Kaipasin teiltä vinkkejä miten oppia nopeiten esim. g-koodia lukemaan ja mitä kaikkea kannattaa aina muistaa ja ylipäätään kaikki hyvät vinkit on tervetulleita. Tulen käyttämään töissä pääasiassa fanuc ohjauksella olevaa Haas merkkistä konetta.

Tervetuloa foorumille. Hyviä vinkkejä saat varmasti tämän foorumin kokeneilta koneistajilta. Voisin lyhyesti kommentoida g-koodin osalta kun siitä jotain tiedän.
G-koodi on ohjelmointikieli jota koneen liikkeenohjain tulkkaa reaaliajassa ja suorittaa ohjelmaan kirjoitetut käskyt rivi riviltä. Tämä lieneekin selvää. Alkuperäisessä g-koodissa ei ole (juuri) mitään tyypillisen tietokoneen ohjausrakenteita joilla suorituyksen etenemistä säädettäisi, vaan lähtökohtaisesti suoritus etenee rivi riviltä alusta loppuun. Aliohjelmaa on mahdollista kutsua ja palata kutsuvaan kohtaan, mutta eipä muuta.

Kun ohjelmassa ei juuri kontrollirakenteita ole, niin g-koodin opettelu on lähinnä sitä, että tietää mitä kukin koodi tekee. Tässä ei auta kuin ulkoa opettelu tai sitten muistilappu :) Kuitenkin hyvin muotoillussa ohjelmassa on tietty järjestys jossa asiat tehdään. Usein järjestys on seuraavan kaltainen:

-mahdolliset alkukommentit joissa näkyy ohjelman otsikko, eli mitä se tekee. Tässä saattaa myös näkyä kuinka alas työstö ulottuu työkoordinaatiston origosta. Kommentin sisältö riippuu postauksen suorittavasta ohjelmasta. Kommentit eivät tee mitään, ne on vain informatiivisia käyttäjälle.

-koneen alustus tunnettuun tilaan. Tämä usein tapahtuu vakiorimpsulla ns. boilerplatella, jossa aina toistuu samat g-koodit ja niiden jälkeen kone on tunnetussa alkutilassa. Tyypillisesti asetetaan mittayksiköt, suhteellinen tai absoluuttinen koordinaatisto, peruutetaan kompensoinnit ja työkierrot jne. Tämän jälkeen alkaa varsinainen suoritus.

-työstö alkaa aina hakemalla makasiinista ensimmäinen työkalu (siis jos kyseessä on makasiinillinen kone). Tämä tehdään yleensä aina samanlaisena toistuvalla g-koodilitanialla jossa tyypillisesti ensin kotiutetaan kara, sitten vaihdetaan työkalu ja laitetaan kara pyörimään työkalulle ohjelmoidulla nopeudella. Tarkka g-koodilitania riippuu koneen makasiinin rakenteesta ja muista detaljeista, mutta se siis toistuu aina saman näköisenä.

- Kun työkalu on saatu, kara laitetaan pyörimään, litkut päälle sen mukaan mitä on pyydetty, ja suoritetaan lähestyminen jossa työkalu tulee työkappaleen äärelle. Sen jälkeen tehdään sisääntuloliike jota seuraa varsinainen työstösekvenssi. Näyttää olevan hyvin tyypillistä, että modernit koneet tekevät työstön käyttäen lähes pelkästään suoraviivaisia liikkeitä mutta hyvinkin lyhyinä segmentteinä. Itsellä on kokemusta Fanuc 0-sarjan ohjaimesta jolla on koetettu suosia ympyräinterpolaatiota aina kun mahdollista (kun siis ajetaan lieriömäisiä työstöjä). G-koodimielessä tämä on kuitenkin sitä leippätekstiä jossa kappale syntyy ja joka on aika puisevaa luettavaa. Yleensä vaan loputon lista X...Y...Z... käskyjä.

- Väliin tulee tarvittaessa työkaluvaihdon g-koodiliturgia ja työstö jatkuu uudella työkalulla kunnes kaikki työstöt on ajettu. Sen jälkeen yleisesti kotiutetaan akselit, pysäytetään kara ja litkut ja kuitataan ohjelma valmiiksi.

Myöhemmissä g-koodiversioissa on mahdollista toteuttaa vähän kehittyneempiä ohjausrakenteita kuten silmukoita ja if-else-rakenteita. Ne ei kuitenkaan vaikuta perusajatukseen aikä "vakio" g-koodeihin.

Peruskoodit on kaikille koneille samat, mutta liki jokaisella koneella on joukko koneelle ominaisia G- ja M-koodeja joilla voidaan ohjata juuri sen koneen erilaisia lisälaitteita. Minulle tutussa Leadwellissa on omat M-koodit 4. akselin pakan jarrulle sekä litkujen valinnalle siten, että normi M-koodit M8 ja M9 ohjaavat leikkuunesteen syöttöä, mutta sitten on omat M-koodit sumujäähdytykselle ja lastujen huuhtelusuuttimille jotka putsaavat pöydän alarakenteita. Jne jne.

Tässä vaikkapa esimerkki oikeasta Autodesk Fusion 360:n tuottamasta g-koodista kun postaus on suoritettu ohjaimelle "generic Fanuc": (//kommentit lisätty tähän ). Eri operaatiot on helppo löytää hyvin jäsentyneestä koodista.
%
O2020 (YLALEVY)
// alkukommentti
(T4 D=8. CR=0. - ZMIN=-10. - FLAT END MILL)
(T5 D=20. CR=0. TAPER=118DEG - ZMIN=-20. - DRILL)
(T6 D=6.8 CR=0. TAPER=118DEG - ZMIN=-20. - DRILL)
//alustuksen boilerplate
G90 G94 G17 G49 G40 G80
G21
// karan kotiinajosekvenssi
G28 G91 Z0.
G90

// 1. työkalun otto
(DRILL3)
T6 M06
S1280 M03
G54
// lähestyminen
G00 X42.5 Y73.612
G43 Z15. H06
G00 Z5.
// poraustyökierto
G98 G73 X42.5 Y73.612 Z-20. R5. Q1.7 F87.
Y-73.612
X-85. Y0.
G80
Z15.
M05
// karan kotiinajo
G28 G91 Z0.
G90
G49

// uusi työkalu
(DRILL4)
M01
T5 M06
S440 M03
G54
// uusi lähestyminen
G00 X-85. Y0.
G43 Z15. H05
G00 Z5.
// seuraava poraustyökierto
G73 X-85. Y0. Z-20. R5. Q5. F88.
X42.5 Y73.612
Y-73.612
G80
Z15.
M05
// kara kotiin
G28 G91 Z0.
G90
G49

// työkalu
(2D POCKET1)
M01
T4 M06
S3640 M03
G54
M08
// lähestyminen
G00 X-106.598 Y-7.437
G43 Z80. H04
G00 Z5.
G01 Z-1.2 F466.
// työstö
X-106.594 Y-7.431 Z-1.304
X-106.582 Y-7.414 Z-1.407
X-106.563 Y-7.387 Z-1.506
...
...

Taitaa mennä metsikköön. Termit A, B, Z on yleisesti varattu kvadratuurienkooderin signaaleille. A ja B ovat 90 asteen vaihesiirrossa olevat etenemäpulssit ja Z on kerran kierroksella saatava indeksipulssi. Näillä ei ole mitään tekemistä Hall-signaalien kanssa eikä niitä voi käyttää ristiin.
"Normi" tamu ei hyödynnä kumpiakaan signaaleja, sen enempää Hall- kuin enkooderi.
Servokäyttö haluaa tyypillisesti tietää toimilaitteen tai moottorin aseman ja nopeuden, jolloin käytetään ABZ-enkooderia liikkeen mittaamiseen. Vanhemmissa semianalogisissa vehkeissä voi vielä olla edellisen lisäksi takometri antamassa nopeuteen suhteellisen jännitteen.
Mikäli servokäytön moottori on AC-servokone (eli BLDC tai PMSM) niin ohjain haluaa vielä nähdä Hall-anturisignaalit kuten aiemmin kirjoitin.

Nämä ovat siis kaikki eri signaaleja ja tarkoitettu hoitamaan ihan eri asiaa.
Käytännössä Hall-signaalit on aina integroitu servomoottoriin, eli niiden liittimet täytyy löytyä koneen kytkentäkopasta.
ABZ-pulssianturi voi olla integroitu (möykky koneen persuksissa), mutta sille yleensä tulee oma liitin. Tai sitten se on ihan eri purkki joka on kytketty koneen akselille sopivalla kytkinholkilla. Sama pätee mahdolliseen takometriin.


MUOK: Tuolta https://inverterdrive.com/file/Siemens-1FT-SimoDrive-Servo-Motor-Planning-Guide löytyy jorinaa tämän moottorityypin sisäänrakennetuista antureista. Sinun kuvistasi kyllä näyttäisi, että enkooderia ei ole ja hall-anturit on kytkemättä tai puuttuu nekin.

Lainaus käyttäjältä: HTL - 21.06.18 - klo:15:56
Kiitos avusta

Normi moottorin ajaminen tamulla on tuttua puuhaa, mutta servot on uusi tuttavuus ja eipä sekään näköjään lupaavasti ala.

Voikohan tuota ajella ilman takometriä? Ei ole tarvetta kuin saada kara pyöriin, voisin laittaa erillisen kierroslukumittarin mistä näkisi suurinpiirtein kierrokset.

Plan b vaihtaa moottori. Tämä servo on pyörinyt hyllyssä vuosia, toivoin että olisi saanut sen nyt hyödynnettyä.

Aika turha koittaa ajaa "tyhmällä" tamulla kestomagneetti-servomoottoria joka vaatii hall-anturit. Lopputulos on aika sattumanvarainen eikä missään tapauksessa hyvä. Useimmat tietävätkin mistä on kysymys, mutta lyhyesti syyt miksi tämä ei yleisesti ottaen onnistu:
1. Sähkömoottorissa staattorin (DC-koneen "kenttä") ja roottorin ("ankkuri") magneettikentät vuorovaikuttavat ja tuottavat akselille sen vääntömomentin jota varten moottori on olemassa. Jotta momentti vaikuttaisi aina samaan suuntaan akselin pyöriessä, pitää magneettikentät tahdistaa jotta niiden välinen kulma pysyy enempi vähempi samana. Tätä varten DC-koneessa on kommutaattori kuparilamelleineen ja hiiliharjoineen. Ankkurin kiertyessä kommutaattori ohjaa virran aina sellaiselle kääminosalle, että magneettikentät ovat sopivassa kulmassa ja vääntöä syntyy. DC-koneen kenttä voi olla joko kestomagneetti tai sähkömagneetin käämi ja kone toimii siitä huolimatta samalla tavalla.
2. Hankala ja kuluva kommutaattori voidaan jättää pois jos kentän kestomagneetti siirretään ankkuriin (roottori) ja kenttä (eli nyt staattori) vuorostaan kommutoi. Staattorin magneettivuota siis tahdistetaan nyt roottorin hetkelliseen vaihekulmaan jolloin syntyy taas se sama magneettinen vuorovaikutus kuin DC-koneenkin tapauksessa.
Oleellista on huomata, että tämmöisessä koneessa (joko BLDC - brushless DC, tai PMSM - permanent magnet synchronous motor) täytyy roottorin kiertymäkulma jollain tavoin mitata jotta staattorin käämeihin ohjattu virta osataan vaiheistaa oikein ja kone synnyttäisi vääntömomenttia ja vielä oikeaan suuntaan. Tähän on käytännössä kaksi eri vaihtoehtoa:
- roottorin kiertymäkulman mittaus 3 Hall-anturilla jotka yhdessä pystyvät osoittamaan roottorin nimellisen asennon 60 asteen tarkkuudella. Tämä riittää jottta staattorikäämien virta osataan vaiheistaa oikein.
- roottorin kiertymäkulman mittaus moottorin tuottaman vasta-SMV:n perusteella jännitteettömästä käämistä. 3-vaihesysteemissä aina 1 käämi vuorollaan on virraton ja siitä voidaan mitata moottorin pyöriessään tuottama sähkömotorinen voima eli generaattorijännite. Käynnistys tehdään sokkona antamalla johonkin käämiin virtapulssi ja katsomalla mitä tapahtuu. Kone lähtee joko oikeaan tai väärään suuntaan ja sen perusteella osataan vaiheistaa käämivirrat oikein.
Hall-antureita käytetään kun on lähdettävä hallittuun pyörimiseen heti alusta alkaen (servokäytöt). Jälkimmäistä eli "sensorless" tahdistusta käytetään kun ei ole niin tarkkaa, kunhan kohtuudella saadaan kone pyörimään halutusti. Tyypillinen esimerkki on vaikka pesukone jossa ei ole niin nuukaa jos tulee alkunykäys väärään suuntaan.

Jos roottorin kestomagneetit korvataan oikosuljetulla ns. häkkikäämillä niin koneesta tulee oikosulkumoottori eli "induction motor". Molemmat nimet ovat kuvaavia; roottorikäämin harvat paksut sauvat ovat oikosulussa ja niissä kiertävä iso virta tuottaa roottorin magneettikentän jota vastaan staattori vaikuttaa. Häkkikäämin virta puolestaan syntyy sähkömagneettisen induktion avulla staattorin pyörivästä magneettikentästä (3-vaiheisen käämityksen efektiivinen magneettikenttä pyörii verkon taajuudella). Faradayn induktiolain mukaisesti staattorin liikkuvassa (pyörivässä) magneettikentässä olevaan roottorijohtimeen indusoituu jännite. Tämä puolestaan aiheuttaa häkkikäämiin oikosulkuvirtoja jotka edelleen indusoivat roottoriin magneettikentän. Kentät ovat luonnostaan vaiheistuneet niin, että oikarikoneen akselille syntyy vääntömomenttia.
Tärkeää on huomata, että induktio toimii vain kun johdin ja magneettikenttä liikkuvat toisiinsa nähden. Tästä syystä oikarikoneen akseli ei koskaan voi pyöriä verkon tahdissa, vaan sillä on aina jättämää. Jättämä tarvitaan jotta roottoriin indusoituu jännitettä.
Samoin on tärkeää ymmärtää, että oikarikone lähtee aina pyörimään kunhan staattoriin vain ajetaan pyörivää kenttää. Mitään kommutointia ei tarvita koska häkkikäämi ei tarvitse erityistä tahdistusta.

Toivottavasti tuosta nyt selviää miksi tahtikoneen (eli tuommoisen AC-servon) ajaminen tamulla ei lähtökohtaisesti oikein onnistu. Tamu kuvittelee ajavansa oikarikonetta mutta servo haluaisi akseliin tahdistetut staattorivirrat. Tuurilla tamu saa servon pyörimään, mutta moottori voi pudota tahdista koska tahansa jos akselin momentti hetkellisestikin ylittää maksimiväännön (joka riippuu tamun kierrrosluvun mukaan muuttuvasta jännitteestä).

Jos kone on kovasti ylimitoitettu niin voi se pyöriäkin (jos vaan lähtee aina oikeaan suuntaan...) Luotettavaa siitä ei kyllä tule.

Tarkempi pyörimisnopeus mitataan sitten muilla tavoin.

Mainostetaan vielä, että nyt siellä on videorainatkin kaikista tähänastisista kurssikerroista. Viimeiseen saatin jo kunnollinen ruudunkaappauskin toimimaan. Että kyllä se tästä.

Kiitos vastauksista!

Tiedossa tietty olikin, että karan laakerit on sovitettuja settejä. Vielä ei ole tietoa laakerien tarkasta tyypistä, mutta jos tuuri käy niin meillä saattaisi olla mahdollisuus saada ne kohtuu edukkaasti.
Tästä päästään siihen, mitä remontista kannattaa maksaa. Lienee totta, että tuollaisia koneita saa ehkä johonkin 3 tonnin tietämiin, sen hintainenhan tämäkin suunnilleen oli. Se vaan ei ole likikään koko totuus. Koneen poissiirto ja uuden (jos ylipäänsä löytyy) kuljetus ja asennus kustantaa heti kättelyssä saman verran päälle. Tähän nimenomaiseen rakkineeseen on tehty aika mittavasti virityksiä, mm. muistia on kasvatettu ja se on kytketty labin langattomaan verkkoon ja kone oikkuineen on myös jo käyttäjille tuttu peli. Kaiken tuon säätäminen uudestaan ei oikein innostaisi.
Olettaen että laakerit tuomitaan tuhoutuneiksi ja että ne löytyy kohtuuhinnalla, niin niiden vaihtotyöstä ihan mielellään maksaisi asiaa tuntevalle säädyllisen korvauksen. Tonneja ei ole tähän pistää, mutta aika monia satasia kyllä. Toisaalta kun tämä on harrastuspaja eikä kenenkään leipä ole kiinni koneen toiminnasta, niin ollaan kyllä valmiita kokeilemaan omatoimistakin vaihtoa jos se vaikuttaa yhtään realistiselta ajatukselta ja joku avaa prosessin kuinka homma tehdään.

Kiitos vinkistä hihnan testauksen suhteen.  Ajateltiin seuraavaksi hellittää vetomoottoria sen verran kiinnityksistään, että päästään pyörittämään akseleita irrallaan hihnasta. Sillä selvinnee onko remmillä osuutta asiaan vai ei. Toi mitä Villekin kommentoi, että karan servo-ohjain jo herjasi tilanteesta ja että karan kierrokset selvästi laski juuri ennen pysäyttämistä, antaisi vähän toivoa että syyllinen saattaisi olla hampaille kiipeävä vetohihna. Samaan viittaisi karmea rääkäisy joka karan suunnasta lähti kun sille antoi kierroksia (värähtelevä hihna). Käsin pyöritettäessä kara ei pane niin kovaa hanttiin, että vetomoottori sitä vastusta noteeraisi, kun se jää varmuudella alle vaatimattomienkin työstövoimien. Myöskin se vastustava kohta ei ole terävä vaan enempi epämääräinen muljahdus joka ei mitenkään toistu samassa kohtaa koko ajan. Tästä nyt ei välttämättä pidä vetää liikaa johtopäätöksiä, mutta minusta sopisi kumpaan tahansa vikamekanismiin ja optimistisesti ajateltuna ehkä jopa enemmän hihnaan.
Viimeistään tiistaina ollaan viisaampia kun vien labille sellaiset kalut joilla vetomoottorin kiinnitys saadaan auki. Hyvällä tuurilla palataan sitten hihnan kiristystieteeseen ja huonolla jatketaan laakerien miettimistä.

Mitäs raatilaiset on mieltä tämmöisestä, kun joku päivä sitten Hacklabin Leadwellin kara sanoi sopimusta irti. Vielä ei ihan tarkkaan tiedetä missä vika täsmälleen on, mutta tämän verran on tiedossa:
- Karaa vetää servomoottori hammashihnan välityksellä; hihnassa ei ole näkyvää vikaa.
- Hihna (tai joku) on kitissyt parisen viikkoa mutta kone on toiminut normaalisti. Hihna tsekattiin silloin ja muuta ei huomattu kuin että se juoksee pari milliä alempana pyörillä kuin aiemmin - kulumajäljistä pääteltynä.
- Vian ilmetessä Fanuc hälytti spindle troublea ja kara selvästi jumitti koska kierrokset putosi juuri samalla hetkellä kun operaattori lämäsi hätäseis-napin sisään.
- Kara kyllä pyörii mutta käsin pyöritettäessä tuntuu selvä pykälä jossa liike panee vähän hanttiin. Siitä pääsee tosin helposti yli käsivoimin, mutta normaalia se ei ole. Epäillään laakeria, mutta hihna on vielä avaamatta joten ei tiedä tarkkaan olisko laakeri karan vai servomoottorin puolella. Koneella pyöritettäessä melu menee riipiväksi muutaman sadan RPM:n yläpuolella joten rikki se on.

Olettaen, että karan laakeri on sökö, onko ehdotuksia miten sen voisi yrittää korjata? Varmaan saataisi kara jollain konstilla irti kelkastaan, mutta onko laakerien omatoiminen vaihto täysin kuolleena syntynyt ajatus?

Hyvä ehdotus. Katsellaanpa tuotakin juttua eteenpäin.

Lajitovereille tiedoksi - Helsingin Hacklab on saanut aikaan oman tuubikanavan täällä: https://www.youtube.com/channel/UCyA5Wbtafq4MSwAQfXuJYgg
Tällä hetkellä sieltä löytyy materiaalia labin cnc-kurssin tiimoilta ja lisää on luvassa muistakin aiheista sitä mukaa kun materiaalia kertyy ja saadaan prosessoitua.

Kommentteja ja parannusehdotuksia vastaanotetaan.

Niinhän sitä sanotaan, että on vain kahdenlaisia hakkuripowereita, niitä jotka on kyrvähtäneet ja niitä, jotka ei vielä ole...
Muuntajapowerista on melko suoraviivaista tehdä semi-ikuinen.
Kommentti tehokertoimen korjauksesta oli sikäli yleinen, että ei ollut tarkoitus ottaa kantaa millaisen topologian kerrointa korjataan. Kaikissa DC-välipiirillisissä powereissa on sama haaste, että tasurin jälkeinen konkka latautuu hyvin piikikkäällä virralla. Passiiviset korjaimet on korkeintaan marginaalisen tehokkaita, käytännössä kunnolliseen korjaukseen päästään vain aktiivisella ratkaisulla joka tietty tuo lisää mutkikkuutta ja vika-alttiutta.

Jos jotakuta voimakkaasti kiinnostaa niin mulla on kyllä ferriittisydämiä joilla pääsee "helposti" jonnekin 2-3 kW tehoihin ja taajuudesta riippuen ylemmäskin jos kantti kestää. Tuli niitä hommattua joku aika sitten enemmän kuin projektiin lopulta tarvittiin. Tuollaisiin tehoihin yltävän hakkurin suunnittelu ja toteutus tosin ei ole aloittelijoiden puuhaa...

Lainaus käyttäjältä: pave - 24.09.17 - klo:18:21
Minulla on tasavirtaohjaimia (80V 20A max) ja niihin sopivat sähkömoottorit.
Voiko/kannattaako seuraavia käyttää virtalähteenä tasasuunnattuna:
https://www.banggood.com/5000W-AC-220V-High-Power-Electronic-Regulator-SCR-Voltage-Regulator-Module-p-1022617.html?currency=USD&utm_source=facebook&utm_medium=cpc_elc&utm_content=zia&utm_campaign=ar-pop-sm-nr18-dpt-value&utm_ho=18

Ei kannata, on turhan riskaabelia. Toi kapine on yksinkertainen vaihekulmaleikkuri joka vaan veistää siniaallosta siivua, mutta ei esim. tee galvaanista erotusta. Ohjaimet siis tulisi olemaan verkon potentiaalissa, mikä ei ole hyvä ajatus. Myöskin tasurin jälkeisten konkkien rippelivirta on aika massiivinen koska aaltomuoto ei ole lähelläkään siniä. Eli konkkien ikä lyhenee merkittävästi.
Kokonaan vielä eri asia on, että tänä päivänä oikeastaan edellytettäisi jo jostain 100W tehosta ylöspäin tehokertoimen korjausta. Tuolla kytkennällä tehokerroin tulee olemaan aika painajaismainen kun se jo ihan perinteisellä muuntajatasurikytkennälläkin on todella huono. Kilowattiluokassa muuntajakytketty teholähde ilman kertoimen korjausta on siedettävä ajatus oikeastaan vain jos syöttö otetaan 3-vaihetöpselistä. Mutta se tietenkin vaatii sitten 3~muuntajan joka on harvinaisempaa herkkua ja tietty kalliimpi.

Kieltämättä oli kyllä laakerin näköinen kuvassa, mutta se tiedettiin jo etukäteen että Leadwellissa on kuulalukitus.
Nyt liikkuu hyvin ja kalutkin vaihtuu napakasti taas.

Tämä ratkesi nyt kun jatkettiin harjoitusta näillä ja muilla tiedoilla.
Vähän jumissa se tanko vaan oli, ei muuta. Kun oli tultu siihen tulokseen, että sen on lähdettävä alaspäin ja vielä endoskoopilla varmistettiin että ei siellä ole mitään tiellä, niin ei tarvittu kuin lievää nakuttelua ja ulos se tanko tuli.
ruostetta ei ollut yhtään. Jousilautasista oli irronnut vähän metallipölyä joka oli jumittanut tankoa ja pientä paikallista kiinnileikkautumista oi havaittavissa.
Kevyt siloittelu timanttilätkällä ja hienolla vesihiomapaprilla riitti ja tanko liikkui lopulta ihan käsin painelemalla. Nyt se on taas kasassa ja kunnossa.

Kuvan nro 13 on juurikn vetopultin lukituskuulat siinä kuulaholkissa, ei siis mikään laakeri.

Varsinaisia laakereita ei ole vielä löytynyt kuin 1. Yläpäässä on ensin 2 turpamutteria, sitten o-renkaalla tiivistetty holkki ohjurina - se on tietty laakeri mutta tuli ulos mukisematta. Sen alla lautasjousipakka. Tossa kuvassa näkyy se holkki ja malliksi pari lautasta pakan ylä- ja alapäässä. Noi on siis kaikki nyt purettu auki. Minä en kuvasta löydä laakeriksi sopivaa enää jousipakasta alaspäin?

No joo, ton mä löysinkin melkein heti kun olin postannut tänne. Jollei parempia ehdotuksia tule, niin noilla mennään. Vähän vaan hirvittää kun kokeiltaessa tanko stoppaa aika seinään kun koputtelee alaspäin. Mutta en ole tarjoillut vielä isompaa säätövasaraa, joten kattellaan...