Ymmärtääkseli noissa lukitteiden lujuuksissa ilmoitetaan nimenomaan leikkauslujuus, tässä varmaankin tuo 25 N/mm^2 sillä arvolla ja noilla mitoilla aksiaalinen leikkauslujuus on noin 7000 N ja maksimi momentinsiirtokyky 21000 Nmm eli 21 Nm, siis enemmän kuin esimerkiksi S355 teräksen kestämä vääntömomentti. Vaikeata sormiruuvilla tuota liitosta on tuhota.

Kone varusteineen ostettiin viikko sitten. Kiitos mielenkiinnosta ja anteeksi kun en heti ilmoittanut myynnistä.

Kukas sitä kissan häntää nostaa jos ei kissa itse. Siis nostin ilmoitusta kun on jäänyt unholaan.

Kun ne levypainot on mahdollisesti matalan lujuuden valurautaa, niin ilman koneita lähtee noin puolen tunnin ähellyksellä viilalla yksi kappale valmiiksi. Varmaan on toinenkin. Semmoinen segmentin muotoinen poikkileikkaus viilassa. Sen kaarevan puolen säde pienempi tai hieman pienempi kuin tuo nykyinen säde, 24 mm.
Voihan tehdä käsiporakoneella ja isohkolla "virsikirjalla". Kestää vaan yhtä kauan kuin viilalla. Ja maksaahan tuommoinen virsikirja sekin. En tiedä paljonko, kun ne muutamat on tulleet aikanaan "luontaisetuna"

Lainaus käyttäjältä: puurtsi - 02.03.16 - klo:16:49
Sain hiottua sillein, että ei enään nouse ja kolise kelkka. :)
Tuon sivun mukaisesti olin konetta purkanut vaiheittain, mutta jotenkin jäi lukematta se että välystä ei sais olla.. :/
http://minilathe.net/cleaning-the-lathe/2/

Välys välystä, jos se on vain mikrometrinkin suuruinen. No tämä nyt on nokertelua. Enemmän kiinnostaa tuon "välyksettömyyden" eteen tehty työ, menetelmä ja laitteiden esittely.

Ymmärtääkseni se pitkittäiskelkka ei missään tilanteessa pyri nousemaan irti kunnon sorveiissa. Se kieleke siellä johteiden alla on jonkinlainen turvallisuustekijä siinä tapauksessa, että sorvattavan kappaleen säde on selvästi suurempi kuin etummaisen johteen etäisyys karan akselista koska silloin terän nirkon lastuamisvoima  aiheuttaa sorvin kelkan kippaamisen pienehkölläkin lastulla. Näissä pikkusorveissa kelkan etupuolen romut ovat melko massiivisia ja niidenkin momentti keventää sitä takapäätä. Minä tuskailin suuremman taiwanilaisorvin kanssa (massa noin 600 kg) noiden hemmetin alatukien kanssa ja keksin mielestäni oivan keinon. Laitoin noin parinkymmenen kilogramman akselipätkän poikkikelkan takapäähän. Isompikin lisämassa olisi ehkä hyvä mutta sopivaa painoa ei ollut helposti saatavilla silloin. Omasta mielestäni värähtelytaipumus väheni oleellisesti ja pinnansileyskin parani. Kyllä mopot on mopoja.

Olen huomannut äskettäin muutaman tapauksen, missä aiheen aloittaja on poistanut koko säikeen, kun on paljastunut jotakin epäammattimaisuutta tai vaikeutta kysytyn tehtävän/työvaiheen asettamisessa. Minusta yleensä tuommoiset työtehtävien piilotetut/rajatut ongelman selvityskysymykset aiheuttavat turhautumista ensinnäkin auttamishaluisissa foorumilaisissa, koska todellinen ongelma ei useimmiten ole havaittavissa ja vastataan väärään kysymykseen. Saattaapi kysyjäkin turhautua ja pahinta, hieman nolostuakin kun osaamattomuuttaan ilmituo. Ja saattaa olla yrityssalaisuuksiakin vaarassa. Joku kysymys ja sen selvittely foorumilla muistuttaa nielurisojen leikkausta peräaukon kautta.
Minä en halua, että jonkin probleeman selvitysyritykset lakaistaan tuosta vain roskikseen, siis monen henkilön ideat ja tietämys kyseisestä aiheesta ja varsinkin sen ympärillä, toisten luettavaksi, tuhotaan.
Voisiko foorumin ylläpitäjä tehdä jotakin vaikka, tietenkin vasta silloin jos esittämäni purkaus saisi yleistä hyväksyntää.

Sitruunahappolios, noin 10.....20 prosenttinen ja lämpötila mieluummin noin 40 °C ja yli. Jos on alle 20  °C, teho hidastuu vaikka olisi väkevämpää. Apteekit myy ja jotkut Agrimarketit noin viidesosa apteekin hinnoista. Minullakin on noin viitisen kiloa.
Sitten on ärtsympi aine, fosforihappo. Siitäkin jotakin samanvahvuinen liuos. Tosin sekin tykkää lämpimästä. Saattaa koneet olle kylmissään ja tehokkaasti viilentävät liemen. On minulla tuota fosforihappoakin neljä litraa/7kg

0.15 mm rst-levyn kaiverrusta tai laserleikkausta.

Tarpeenani on saada tuollaisesta 0.15 mm rst-levystä, halkaisijaltaan noin 50 mm, päivänkakkaraa tai syväuurroksista piparkakkua muistuttavia venttiililäppiä. Menetelmänä kaiverrus, jota epäilen taikka laser-leikkausta. DXF tai vastaava järjestyy.

Tapani Honkanen
Kerava
050 595 4464
YV

Katso koko ilmoitus

Hiukan ymmärsin Kremmenin kirjoituksesta sentään. Kremmen vääntää rautalangasta ihan sen mukaan mitä vastaanoton herkkyys on.
Mitä tulee tuohon äänitteen laatuun sen esityksessä, siitä tehtyyn ensimmäiseen taltiointiin ja siitä sitten veistellen ääniuraksi. Ymmärtääkseni digitaalisuus antaa mahdollisuuden melko hyvään toistoon siihen vaiheeseen kun sitä ruvetaan pukkaamaan vahakiekolle. Sitten rupean kyselemään ikäviä asioita. Kuinka tarkka onkaan sen vahakiekkoa pyörittävän limpun pyörimisnopeus? Sitten, miten hyvin tuo kaiverrusvaihe toteuttaa alkuperäisen singnaalin? Entäpä äänirasian kyky tuottaa matriisista kopioidusta  muoviurasta jälleen alkuperäinen singnaali vaikka pyörimisnopeus olisi täydellisesti normin mukainen.

Entäpä se toistettava melu, jota jotkut musiikiksi mieltävät. Mitä mieltä on näperrellä äänentoiston viimeisten vaiheiden olemattoman ongelman parissa.

Vähän tuntuu sähköyliherkkyyteen viittaavalta ominaisuudelta tuo hifistely

Työkaluhiomakone Jackmill J40

Myyn työkaluhiomakoneen, Jackmill J40, melko hyvällä varustuksella. Kone on taiwanilainen, vuodelta -86, vähänkäytetty ja hyvänkuntoinen. Olen tehnyt täydellisen puhdistuksen ja tarkastuksen purkamalla pääosan koneesta, ei karaa. Asennettu keskusvoitelun jakotukki virtauksensäätöruuvein koneen sisältä helposti tarkastettavaan kohtaan.
Mukana siis myös reikähiontavarusteet ja hiomakiviä. Hiomalaikkoja (alumiinioksidi) vajaat kymmenkunta, timanttilaikat erikseen. Pyöröhiontaa varten asennettu taajuusmuuttaja työkappaleen pyörimisnopeuden säätöön. Erillinen jäähdytysnestesäiliö pumpulla.  Mukana koneen ohjekirja.
Hintapyynnöt:
Hiomakone                              1900 €
Magneettitaso 125x400.             300 €
Kahteen suuntaan kallistuva
sinitasoalusta.                           
Magneettitaso 130x260.              150 €
Magneettitaso ø210x65.              150 €   
Timanttilaikat                             150 €
Ø50 KL, ø125 LL,  ø150 KL
KL=kuppilaikka, LL=lautaslaikka
Koneesta saa kuvia googlella " jacmill j40 " ja vaikkapa tällä linkillä https://www.google.fi/search?q=jackmill+j+40&client=safari&hl=fi-fi&prmd=imvn&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiNucbQ6IDLAhUD_XIKHaS3Aw4Q_AUIBygB&biw=1024&bih=672

Tarvittaessa laitan kuvia sähköpostilla koneesta ja kaikista varusteistakin.
Ensisijaisesti myyn kokonaisuutena ja koneen myynnin jälkeen erikseen hinnoitellut jos ostaja ei halua muuta.
Tapani Honkanen, Kerava
Puh 050 595 4464


Katso koko ilmoitus

Tässähän oli sellainen välihuutajan paikka (Speden joku elokuva). Jotkut joutilaat tai tarpeelliset, kohtuullisen konepajakokemuksen ja suunnittelutaidon omaavat yksilöt voisivat neuvoa ja parantaa jostakin ideasta ja luonnoksesta lähtenyttä tuotetta, eli valmistuksen vaatiman tiedon kuvaamista piirustukseen. Vaatii kyllä aikamoista rohkeutta ja nöyryyttä altistaa loistava ideansa jonkun ilonpilaajan käsiin. Sehän rupeaa heti muuttamaan vaikka mitä. Ja pahimmillaan väittää tarvetta mahdottomaksi.

Tietysti kun vietän mitätöntä eläkeläisen elämää, mikä tahansa virike kelpaa. Toisaalta, kukahan luottaisi vanhaan, joka vielä ei ottaisi mitään korvausta konsultoinnistaan. Tässä pyrin välttämään vanhan sananlaskun viestiä, että markan suutari tekee kahden markan vahingon.
Ja ilman kehumista kukaan ei tiedä mitä osaisi(n) ja kehumisen jälkeen kukaan ei uskoisi.

Yhdellä rivillä työtehtävät kertoen, noin puolet vientiä harjoittavan keskisuuren konepajan, hammasvaihteita valmistavan yhtiön palveluksessa neljäkymmentä vuotta eläkettä kartuttaen.

Muutama vuosi tuotantoa, muutama vuosi tuotesuunnittelua ja pääosa tuotekehitysinsinöörinä.

Siis aika hyvin kaikkea konepajaympäristössä. Se on siinä. Mielelläni sekaantuisin mihinkä vaan. Voisi joskus olla apuakin.

En usko harrastelijavoimin pystyvän rakentamaan mitään muuta kuin noilla lineaarijohteilla ohjattuja koneita, joiden lastuamistarkkuus ja lastuamisteho on harrastelijaluokkaa. Jo niiden runkojen rakentaminen lienee mahdollisuuksien ylärajoissa. Riittävän jäykät lineaarijohteet tuolle nelikymppiselle karaistukalle maksaa niin paljon, että rahat loppuu, puhumattakaan tuommoisen karan laakeroinnista ja rungosta ja ohjauksesta.
Kyllä jo liukujohteiden uudelleenkoneistus ja kaavaus johonkin vanhaan manuaalikoneeseen on harvojen herkkua. Jonkun tukevan vanhan halvan työstökeskuksen, missä johteet ovat tyydyttävässä kunnossa, voi kohtuukustannuksin saada pelittämään uusimalla ohjauksen ja mahdollisesti servokäytön karalla ja liikkeillä/akseleilla. Tulee vaan mieleeni kremmenin projekti. Sen puolesta vaikka löisin vetoa.
Tuommoinen erppen kuvailema kones on aika raju laite noilla ulottuvuuksilla ja karaistukalla.
Anteeksi kun vanhana ja saamattomana pyrin muitakin vetämään tähän osaamattomuuden lokaan.

Millainen mahtaa olla tuo lähestymistapa tässä säikeessä. Millaisia asioita painotetaan? Onko kohteena vinttikoira, jolla suurnopeuskaralla näkerretään 3-D maailmassa alumiiniseokseen muotoa vai Suomenhevonen, milä 100 mm jyrsinpäällä poistetaan lastua mahdolisimman tehokkaasti.
Missä focus?

Lainaus käyttäjältä: Jussik - 17.01.16 - klo:13:37

Karan laakereissa ei koskaan ole tai saisi olla välystä.
Karoissa laakerit ovat esijännitetty.
Esijännitys tehdäään mekaanisesti puristamalla esim viistokuulalaakereiden ulkokehät 0.004mm tiukemmalle kuin sisäkehät.
Mitä tiukemmalle tämä puristus tehdään sen jäykempi karan sisäisestä laakeroinnista saadaan.

Voihan sen noinkin määritellä mutta ymmärtääkseni noiden viistokuulalaakerien välykset/esikiristys määritellään/tehdään sisä-/ulkorenkaiden aksiaalisella siirrolla. Sovitettuja pareja saa tietyillä esikiristyksellä. Vaatiin myöskin melko tarkat toleranssit IT/5 akselille ja taisi olla IT-6 pesään. Voidaan myös käyttää eripaksuisia välirenkaita joilla asetetaan välys/esikiristys. Laakerikirjoissa/luetteloissa on tarvittava tietous, esim. SKF.
Työelämässä joitakin tuommoisia temppuja vaatineita laakerointeja suunnittelin. Yleinen sovellus oli vaihtovälityssuhteen omaavat teollisuusvaihteet. Hammaspyörät laakeroitu esikiristetyillä viistokuulalakeriparilla. Joissakin piti laakerit saada leveämmälle, jolloin piti käyttää välirenkaita. Suurimmat vaihteet olivat noin MW-tehoisia. Sitten joitakin karantyyppisiä laakerointeja, vaikkapa isohkon turboahtimen laakerointi oli.
Nyt joutomiehenä omaan Bridgeporttiin sovittelin karan laakeroinnin välyksen pienennyksen. Oli lievää kulumista. Mittasin aksiaalisen välyksen tietyllä aksiaalisella kuormituksella (+-). Tästä laskin/päättelin kuinka paljon toisesta välirenkaasta pitää poistaa. Vahingossako mutta tuli hyvä tai ainakin parempi.