Kirjoittaja Aihe: Standardit kotitalous/pienteollisuus sorveista ja jyrsinkoneista?  (Luettu 12307 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaNF

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 711
  • Rekisteröitynyt: 13/01/2010
    YearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYears
Terve

Yritin löytää tietoa siitä, mitkä efektiiviset standardit koskevat normaalia manuaalsita sorvia ja jyrsinkonetta sekä mitä lisäksi tarvitsee täyttää jos siitä tehdään CNC-kone.

Ei osoittautunut mitenkään triviaaliksi.

On jokseenkin selvää että jos valmistaa myyntiin EU:n (ja nykyään käytännössä periaateessa jokapaikkaan) niin tätä toimintaa koskee konedirektiivi ja sitä vastaava työturvallisuusdirektiivi (käyttöpäätös).  Edelleen homma on selvä jos sitä käyttää palkattua työntekijä koneenkäyttäjänä.

Sen jälkeen on suhteellisen helposti löydettävissä C-standardit:
SFS 5046 Sorvit. Turvallinen käyttö, koskee yli 1,5 KW karamoottorilla olevaa sorvia
SFS-EN 12415 + A1 Metallintyöstökoneet. Turvallisuus. Pienet numeerisesti ohjatut sorvit ja sorvauskeskukset
SFS-EN 12478 + AC:en Metallintyöstökoneet. Turvallisuus. Isot numeerisesti ohjatut sorvit ja sorvauskeskukset
SFS-EN 12840 Metallintyöstökoneet. Turvallisuus. Käsin ohjattavat sorvit automaattisella ohjauksella tai ilman sitä

Näissä viitataan standardeihin jotka ovat osittain minun tietääksi poistuneet/vanhentuneet, kuten:
EN 954-1 ->EN ISO 13849-1
EN 292-1:1991 -> EN ISO 12100-1:2003

Selevä? No ei alkuunkaan.

Kun katselee markkinoilla olevia laitteita, niin näyttää siltä että niiden suunnitelussa on käytetty pienjännitedirektiivä (kuten kodinkoneet ja toimistokoneet), tämä on vaihtoehto kun katsotaan että vaarat ovat pääasiassa sähköturvallisuuteen eivätkä mekaaniseen energiaan vaikuttavia tahoja.

Mutta mihinkä tämä perustuu? Siis kun lukee noi standardit, niin yksikään minun näkemäni pikkuinen sorvi ei täytää pienintäkään osaa yllämainituista sorvi-standardeista.

Näin yhdessä vanhemassa suomalaisessa standardissa viittauksen kotitalous/pienteollisuus, mutta en löydä sitä nykyisisitä standardeista hakemallakaan.

Eli onko kenelläkään TIETOA että mitä standardeja pitää noudattaa jos rakentaa omassa autotaliissa omaan käyttöön eikä myy eteenpäin:
1) Manuaalisorvin, johteiden pituus alle 2 m ja karateho alle 1,5 KW
2) Kohdan 1 sorvi kahden akselin ohjauksella, ei pikaliikkeitä ja akselien liikenopeudet rajoitettu.

PekkaNF

Poissa Tapani Honkanen

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 501
  • Rekisteröitynyt: 08/11/2009
    YearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYears
Ei mitään, mitä nyt ammattiylpeys, turvallisuus ja osaaminen antaa varaa.

Poissa CNCpossu

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 179
  • Rekisteröitynyt: 27/02/2013
    YearsYearsYearsYearsYearsYears
Kun katselee markkinoilla olevia laitteita, niin näyttää siltä että niiden suunnitelussa on käytetty pienjännitedirektiivä (kuten kodinkoneet ja toimistokoneet), tämä on vaihtoehto kun katsotaan että vaarat ovat pääasiassa sähköturvallisuuteen eivätkä mekaaniseen energiaan vaikuttavia tahoja.

Laitteen käsittääkseni pitää täyttää kaikki siihen liittyvät direktiivit. Yleensä nämä ovat
1. Konedirektiivi
2. Pienjännitedirektiivi
3. EMC direktiivi
ja sitten lisää muita mahdollisia, kuten PED, jos laitteessa on paineenalaisia osia, tai käyttää palavia kaasuja tai tai tai..

EMC direktiivistä tulee, että laitteen tarvii kestää tietyt verkosta ja ympäristöstä tulevat häiriöt ja toisaalta olla itse lähettämättä liikaa häiriöitä. Koskee etenkin CNC koneita tai tavallisia, missä on sähköisiä säätöjä syöttöihin tai karalle. Yksikin hakkurivirtalähde ja vaatii varmasti EMC testauksen. Käytännössä tarkoittaa, että kone viedään EMC testausta tekevään firmaan ja maksetaan muutama tonni testauksesta, ja muutetaan konetta kunnes se läpäisee testit. Tämä pitäisi tehdä jokaiseen erilaiseen laitteeseen. Komponenttien CE merkinnällä ei tässä ole merkitystä, vaan laite testataan aina laitteena. Muutosten kokeiluun tarvii itse vähintään EMC-antennin ja spektrianalysaattorin.

Pienjännitedirektiivistä tulee kaikenlaisia vaatimuksia sähköosille. Esimerkiksi sähkökaapin sisällä ja ovessa olevat osat (piuhat, laitteet, kourut yms.) pitää omata paloluokan ja todistuksen siitä. Jos ei ole, pitää poltattaa osat, jotta saa nuo luokat. Sähköosien kotelon (enclosure) pitää omata alusta, mihin sisältä palava materiaali kertyy, tai muuten osoittaa toiminta tulipalossa. Sitten tökitään koesormilla, että ei kosketa jännitteisiä osia. Kallistetaan laitetta, ettei se kaadu. Tutkitaan, että nestettä ei pääse sähköosiin, kun päälle kaatuu vettä. Kaikenmoista sellaista. Pitää osata valita oikea standardi tähän, esimerkiksi EN61010.. Vaikein juttu tuo kotelointi ja tulipalojutut.

Konedirektiivistä sitten tulee kaikenlaista melutason mittausta, turvallisuusanalyysin tekoja ja muita. Tämä lienee helpoin näistä kolmesta. Tosin, tuo vedettiin uusiksi pari vuotta sitten, joten uudessa direktiivissä voi olla mitä vaan, en tiedä.

Oma mielipiteeni on, että CE merkintäpakko on tehokas keino pitää rehelliset pk-firmat pois markkinoilta, ja todellisuudessa kukaan ei vahdi muuta, kuin että koneesta löytyy CE merkki (CE = China Export, monet sanovat). Noissa on niin valtava määrä kaikenlaisia testejä, että mitään pieniä sarjoja koneita ei pystyisi tekemään, kun pelkän EMC testauksen kustannukset olisivat yhdelle laitteelle tuhansia. Itse uskon vilpittömästi, että useimpiin laitteisiin vaan laitetaan CE merkki, mutta mitään testausta ei tehdä. Kukaan ei valvo tuota. Ainoa tapa kait jäädä tuosta kiinni on, että joku kuolee laitteen takia ja tutkitaan laitteen "tekninen tiedosto" ja huomataan, ettei semmoista ole. Ehkä sittenkään ketään ei kiinnosta, ja selitys on, että "sattui hukkumaan".

Nimimerkillä: Tuota suota joskus rämpinyt ja todennut, että ihan oikeasti CE vaatimukset TUTKITUSTI täyttävää sähkömekaanista laitetta ei pysty pikkufirma oikeasti tekemään, jos kyseessä on yhtään monimutkaisempi laite. Tuosta käytiin kursseilla, notified bodyn kanssa neuvottelussa ja kaikkea, joten väitän tietäväni tuosta aiheesta jotain. Jäi siis tekemättä. Ehkä oltiin liian rehellisiä.

Itse en uskaltaisi EUssa alkaa mitään sähkömekaanista kaupallista laitetta valmistaa.

OT: Toinen vielä pohjattomampi suo on ATEX.. Tuosta kurssilla hyvä esimerkki oli valaisimia tekevä firma, jolta kesti 7 VUOTTA saada ekan tuotteensa ATEX hyväksyntä.. Juu, kurssin suurin anti oli pysyä hyvin kaukana ATEX vaatimuksista. VTTn tyypin pitämä kurssi.

Poissa Frankydribble

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
  • Rekisteröitynyt: 05/10/2017
    YearsYears
If anyone is studying this subject. I recommend reading or chatting here.

Poissa NiVa

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 344
  • Rekisteröitynyt: 04/11/2006
    YearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYears
Moikka!

Paljolti käytössä tyyli, jossa tehdään se oma ydinosaamis alue laitteesta. Hankitaan ns. OEM-valmistajan osakomponentti, esim. hakkuripoweri, joka täyttää vaatimukset. Liitetään omaan jonkun valmistajan ohjaimeen, moottoriin jne. Näistä syntyy kokonaisuus, johon perustellusti voi hakea CE hyväksyntää. Onko sitten direktiivien mukainen, jää yleensä selvittämättä, ellei tapahdu jokin onnettomuus, josta haetaan maksajaa. Jos kaikki tehdään sääntöjen mukaan oikein, saattaapi käydä niin, ettei tule koskaan valmiiksi. Asetukset, STD:t ja direktiivit kun muuttuvat vuosittain. Myyntiä voi helpottaa hankkimalla jonkin "tarkastuslaitoksen" ( CCC, FCC, CULUS ) tms. merkin käyttöoikeuden tuotteeseen, jonka saa netistä tilaamalla.

Parempi yksi ruuvi löysällä, kuin kymmenen liian tiukalla!

t:Niva

Poissa Snowfly

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1200
  • To save time Lets just assume that Iam never wrong
  • Rekisteröitynyt: 27/01/2014
    YearsYearsYearsYearsYears
3kk tuli luettua näitä alkuvuodesta uusimpien standardien mukaan ja tehtyä selvitystä.

Totuushan on että kaikissa näissä standardeissa, työturvallisuus laissa yms. on aina voimassa tärkeä rajaus.

1. Myydäänkö tuotetta kuluttajille Kyllä/Ei
2. Laite tehdään yritykseen omaan käyttöön. Tällöin tärkein kysymys on kuka käyttää laitetta Yrittäjä vai Palkallinen työntekijä

Esimerkki 1.
Jos tuotetta ei tehdä kuluttajille ja tuotteen käyttäjänä on yrittäjä itse... niin tällöin työturvallisuus määräykset ja näiden noudattaminen on yrittäjän vastuulla. Vaikka työturvallisuus tarkastaja tulisi käymään niin tämä ei voisi mitään tehdä kyseisessä tilanteessa. Tästä tiedän esimerkkinä paikalliset yrittäjä veljekset, joista kumpikin toimii yrittäjänä jonka myötä sorveihin yms ei ole tarvinnut asentaa työturvallisuus lain uusimpia vaatimuksia eli johderuuvi suojia. He käyttävät ns. tietoisella riskillä koneita.

Tämä on siis tapa ottaa tuotantokäyttöön kone ilman minkäänlaista paperisotaa käytännössä.

Esimerkki 2.
Jos tuottetta ei myydä kuluttajille, mutta sitä käyttää palkallinen työntekijä.
Tällöin astuu tämä direktiivi, standardi ja työturvallisuus viidakko voimaan.

Mutta 3kk niitä standardeja tutkineena. Niillä kriteereillä mekaniikan suunnittelu ei ole mikään mahdottomuus. Kunhan asianmukaiset suojat on suunniteltu koneelle ja mekaanisilta osin valmiille osille tehdään ns. riskikartoitus. Tämä on sellainen joka pitää päivittää oliko vuoden vai kahden välein.
Sitten sähköisiltä osin kun käytetään CE-merkittyjä komponentteja, niin tämä mahdollistaa vastuun siirtämisen niiden osalta kyseisten komponenttien valmistajalle.
Eli emme joudu hyväksyttään jokaista komponenttia erikseen, kun valmistaja on tämän jo tehnyt.

Tosin joudumme koneelle edelleen tekemään sähkölaite kuvat ja ns. pakollisen dokumentaation kuten myös riskikartoituksen sähkövaarojen osalta. Tässäkin on sellainen asia että kun käytetään mahdollisimman paljon (nyt en muista tarkkaa lukua) oliko se alle 60V DC ohjaus/käyttöjännitteitä, niin vaatimukset ovat huomattavasti löysemmät.

Lisäksi pitää muistaa että koneen pitää täyttää sähkön ja mekaniikan osalta hätäseis järjestelmän pysähtymis vaatimukset. Nämä usein saadaan toteutettua asettamalla jarrut moottoreille, jotka laukastaan hätäseis piirillä.

Esimerkki 3.
Tuote myydään kuluttajille/yrityksille tuotantokäyttöön.
Totuus niinkuin on aikasemmin todettu. Siihen ei kyllä mikään pieni pulju pysty. Kerta jos jotain aletaan myymään kuluttajalle asti, niin tällöinhän siinä on jotain uutta ja todennäköisesti patentoitavaa => EU/US/Kiina patentit ovat ne jotka merkkaavat eniten. Näiden kustannuksissa puhutaan jo tuhansista euroista ja saaminen kestää vuoden päivät.

Sen jälkeen kun patentit on saatu vireille voidaan alkaa hakemaan sertifointeja ja merkintöjä koneelle, jotka sen pitää täyttää tämäkään ei ole halpa prosessi. Lisäksi käyttö ohjekirjan tekeminen voi tulla yllättävän kalliiksi, kun se pitää kääntää eri kielille (aina sen maan kielelle mihin kone myydään).
Kerta ulkomailla monesti vaaditaan että laite täyttää tietyt sertifikaatit, koska tietyissä maissa työturvallisuuslaki on huomattavasti tiukempi ja näitä noutetaan tarkemmin johtuen suuremmista sanktioista.

Jos tavoite myynti vuosi tasolla on 1-5 konetta voisin veikata että myynti hinta on vähintään 60 000e/kpl, jotta tämä prosessi olisi kannattavaa.
Tosin jos tavoite vuosi myynti on satoja tai tuhansia kappaleita eli puhutaan jostain pienemmästä automaatiokoneesta, jotta päästään kannattavaksi... mutta sitten tulee maailman todellisuus vastaan eli kauan kestää että kiinasta alkaa tuleen tuotteen kopio halvemmalla myyntiin...

Koneista ei löydy niin helposti tietoa mitä se käytännössä tulee maksamaan. Mutta jos katsotaan tuote joka joutuu lähelle samanlaista rumbaa. Esimerkiksi suomalainen Easy Soda, josta on uutisoitu paljon tällöin on myös kerrottu lukuina mitä se on tullut maksamaan tuoda se markkinoille.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/385698-veden-limuksi-muuttavista-korkeista-tuli-iso-hitti-idean-taustalla-vaimo
Lainaus
Korkin tuotekehitys vei kaksi vuotta ja liki miljoona euroa.
Hän myi edellisen yrityksensä ja sai lisäksi Tekesiltä tukea korkin kehitystyöhön.
– Varasuunnitelmaa ei ollut. Piti vain uskoa täysillä siihen mitä tekee, Pelamo sanoo.

Poissa JuKa

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 991
  • Rekisteröitynyt: 12/01/2006
    YearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYears
Terve,

Haluan myös itse avata hieman sanallista arkkuani. Ensimmäisiin kysymyksiin en osaa ihan suoraan antaa vastausta, mutta annan muutaman kommentin. Koneen rakentaminen vaikuttaa olevan todella hankalaa, kun selvitettäviä asioita on liikaa. Koneen rakentamisessa oleellisin asia on niiden käyttöturvallisuus ja käytettävyys. Sen takia standardeja on kirjoitettu, jotta niitä noudattamalla/soveltamalla voidaan rakentaa riittävän turvallisia koneita. CE-merkinnän asettaa koneen valmistaja, sitä ei haeta mistään. Koneen valmistaja vastaa, että kone on turvallinen käyttää, vaatimusten mukainen ja kiinnittää merkin. CE-merkinnän lisäksi pitää koneesta olla kirjoitettu vaatimustenmukaisuus vakuutus, josta selviää rakentamissa käytetyt standardit. Olettaisin, mutta en osaa sanoa varmaksi, että kun koneessa käytetään CE-merkittyjä sähkölaitteita/komponentteja, niin kokonaisuus ei tarvitse mitään suurempia testejä vaan koneen valmistaja voi luottaa näihin. Koneiden sähkölaitteet kun rakennetaan standardin mukaan, niin silloin ollaan jo aika hyvässä tilanteessa. Kun koneita on modernisoitu, niin yhteenkään sähkökaappiin en ole kuullut kenenkään tehneen mitään erillisiä EMC-mittauksia, mutta olen varma, että komponentit on aina yleensä CE-merkittyjä.

Kiinalaisissa moottoriohjamissa ei ole CE-merkintää yleensä ja nämä on yksi epäilyttävä ryhmä, joita ei kannata käyttää jos rakentaa jotain kaupallista... Geckon ohjaimissa ainakin ko. merkintä löytyy ja taitaa myös EMC-yhteensopivuus olla paremmalla tasolla, sama taitaa olla myös Granite Devicen uusissa tuotteissa.

Standardeja on lukematon määrä ja niitä kaikkia konekohtaisia standardeja ei ole varmastikaan yksikään valmistaja käyttänyt 100%:sti. Mutta kun edes yritetään, niin saatetaan päästä hyväksyttävään lopputulokseen.

Kun tehdään automaattinen kone, pitää työstöalue olla suojattu ja kytketty koneen toimintaan. Kun suojaukset on pois kytketty, niin kone ei saa käynnistyä. Tämän mukaan kun rakennat tuon koneesi, niin ollaan jo hyvällä tasolla. Käytössä pitää tietysti olla hyväksyttyjä turva komponentteja ja materiaalit suojissa pitää olla standardin mukaiset, eli tarpeeksi vahvat jne...

Jos rakennat manuaalista sorvia, niin pitää kaikki liikkuvat/pyörivät osat olla suojattu ja koneessa pitää olla lastusuojus. Pakan suojus pitää olla koneen toimintaan kytketty. Karan käynnistys pitää tapahtua kahteen suuntaan käyttövipua vaikuttamalla ( näin ei kyllä ole pikku sorveissa, eikä isoissakaan). Mutta tässä muutama asia joilla pääsee eteenpäin. Asioita on niin monia, mutta käyttöturvallisuus on tärkein. Hätäpysäytys painikkeet pitää myös löytyä ja kara pitää pysähtyä turvallisella tavalla.

Jos rakentaa itselleen konetta, niin kyllä siitä kannattaa tehdä turvallinen, koska on se niin paskamaista loukata itseään... Kun on kaksi kättä ja silmää, ja edes muutama sormi, niin on paljon mukavampaa😊

Kun konetta suunnitellaan ja kun se on valmis, pitää sille suorittaa riskikartoitus ja se pitää dokumentoida. Sen perusteella koneeseen lisätään turvakomponentteja, suojia, jne. jotta vaarat saadaan minimoitua.
Kaikkia vaaroja ei aina voida poistaa ja niistä pitää tehdä erillinen jäännösriski dokumentointi, jossa kerrotaan nämä asiat. Mutta pääsääntönä on, että koneella ei pysty oikein käytettynä satuttamaan itseään.

Avin tarkastaja sanoi, että ei saa liian tarkkaa noudattaa standardeja, vaan pitää käyttää myös maalaisjärkeä. Outo kommetti yhtäkkiseltään tuollaiselta virkamieheltä  😊

Jatkakaa kommentointia!
« Viimeksi muokattu: 08.10.17 - klo:23:50 kirjoittanut JuKa »

Poissa Snowfly

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1200
  • To save time Lets just assume that Iam never wrong
  • Rekisteröitynyt: 27/01/2014
    YearsYearsYearsYearsYears
Avin tarkastaja sanoi, että ei saa liian tarkkaa noudattaa standardeja, vaan pitää käyttää myös maalaisjärkeä. Outo kommetti yhtäkkiseltään tuollaiselta virkamieheltä  😊
Voin kommentoida tätä tarkastaja palettia lapin osalta....
Ennenhän tätä hoitivat lapissa ainakin erilliset työsuojelupiirit, jonka jälkeen ne siirtyivät AVI:lle eli aluehallintovirastoille.
Noh hommahan varmana toimisi edelleen ilman muutoksia voisi olettaa...
Sanotaanko kun tätä asiaa soitteli läpi vuoden alussa jos olisi tilannut tarkastajan... niin koko paletti oli mennyt villiksi länneksi ainakin täällä lapissa...
1. Työstökoneisiin erikoistunut tarkastaja oli jäänyt eläkkeelle parivuotta sitten ja uutta osaavaa henkilöä ei ollut löydetty paikalle. Jonka myötä tätä paikkaa tällä hetkellä tuuraa oulun seudun vastaava erikoistarkastaja joka on ylityöllistetty. Eli jos haluaa osaavan tarkastajan tilata niin varmaan reilun vuoden saa odottaa sitä tarkastus käyntiä.
Avihan olisi ilomielinen lähettänyt sellasen keltanokka tarkastajan, joka ei tiedä asioista yhtään mitään... sanoivat että hän on erikoistunut työergonomiaan tjsp... totesin että ei tarvetta...
2. Ulkopuolinen konsultointi yritys esim. http://www.sundcon.fi/
Kannattee lukea  http://www.sundcon.fi/turvallisuus/koneturvallisuus ja http://www.sundcon.fi/turvallisuus/konekaupan-vastuut ja http://www.sundcon.fi/turvallisuus/standardointi sivuilla on selkeästi dokumentoituna muutamia pääasioita tästä koko paletista...

« Viimeksi muokattu: 09.10.17 - klo:09:04 kirjoittanut Snowfly »

Poissa ttontsa

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 937
  • Rekisteröitynyt: 06/09/2007
    YearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYearsYears
Mikäänhän ei estä googlettamasta jonkun jo valmiiksi sarjavalmisteiseksi laitteeksi myyntiin saatetun laitteen CE-vaatimuksenmukaisuusvakuutusta, sähkökaavioita ja k&h-ohjetta. Jos kone haiskahtaa vähänkään länsimaiselta niin tarvittavat seikat ja standardit on noihin lappuihin merkitty. Senkun valkolakalla ja kirjoituskoneella korjaa räikeimmät kirjoitusvirheet ja leikkaa liimaa teippaa oman firman logot ja leskee neljällä kielellä kopiokoneen läpi.
Hitsaus&koneistus&Protopaja
www.tulinen.fi

 


Powered by EzPortal