Nyt on CNC-foorumin tukeminen helppoa!
Maksu onnistuu PayPalin kautta myös kortilla
Konemies kiittää

Teräksen soveltuminen johdemateriaaliksi

Aloittaja erppe, 01.02.16 - klo:20:18

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

erppe

Tuossa päivänä muutamana olen pohdiskellut... Voisko levystä tehdä samantyyppisen runkorakenteen kuin "oikeissa" työstökoneissa, eli voitelupumpulla voidellut liukujohteet ... Sais rakenteeseen jäykkyyttä ja kompaktiutta. Entäs sitten johteiden muoto : lohenpyrstö taitaa olla harvinaisempi, mutta onko oikeissa koneissa "johteet" tuettu molemmilta sivuilta vai vaan ulko/sisäsivuilta tähän tapaan:? Kyllähän sitä vois rungon valaakkin, jos jostain löytyis valimo, jossa ymmärrettäisiin harrastajaa. Valmistustarkkuus tuollaisessa ratkaisussa ei muodostune ongelmaksi, lähinnä teräksen valurautaa huonommat kitkaominaisuudet, niinhän vaikka?

Snowfly

Ainahan sen rakenteen pystyy tekemään, mutta.... seuraava on oma mielipiteeni ja mikäli ymmärsin sanomasi oikein...
Siinä vaiheessa kun teet kaikki johteet yms runkorakenteet levystä, jonka myötä niitä pitää koneistaa,karkaista/pinnoittaa niin aletaan tulla jo siihen tulokseen että miksi keksiä pyörää uudestaan?
Kaikkehan voi aina tehdä samanlaiseksi kun oikeat työkoneet, mutta todellisuus tulee siinä vaiheessa vastaan jos katsotaan tarkkuutta ja osien kestoa...


saulij

Taitaa yli 90% nykykoneista olla kuulajohteilla. Liukujohteiden ongelma on  on pienet nopeudet. Työläätkin on tehdä... karkaisua, hiontaa, kaavausta, jatkuva voitelu...

erppe

Niin, eihän nuo valurautaiset johteet ainakaan manuaalikonepuolella ole mitään kovia olleet. Olis mielenkiintoista tietää, onko niitä yleensä pinnoitettu tai karkaistu. Nuo lineaarijohteet on vaan rimpulat, liukujohteiden kontaktipinta-ala on ihan eri dekadilla ja sen kyllä on huomannut kaikista työstökoneista, joista on kokemusta.

pave

Itsellä sorvi 70-luvulta valua, karkaistu, aika hyvin säilyneet johteet. Jyrsin 50-luvulta, valua, pehmeää, kulunut urille. Lastua molemmilla pystyy ottamaan riittävästi.
Sitten Brother työstökeskus kuulajohteilla. Millin lastua korkeintaan.

Ai niin: Joskus miettinyt, että mites jos tekis hardoxista johteet. Jäis ainakin karkaisun tarve pois. Oikaiseminen tietty vaikeampaa...

erppe

Mulla on kotona semmonen 70-lukulainen ranskalainen jyrsinkone. Silläkin lastua ottaessa tulee lähinnä epäuskoinen olo, kun ei ole pärinöitä verrattuna moneen kolme kertaa isompaan keskukseen. Sen johteet on ainakin ihan pehmeet, mutta ei ole kulunu liiemmin, kun voideltu hyvin. Siinä z-akselin tuenta on kovasti kuvan kaltainen (jos siitä saa selvää). Eikä sitä ainakaan ole edes liiemmin vaivauduttu hiomaan, ihan tasojyrsimen jälki siinä taitaa näkyä.

Ajatuksena olis pohtia ratkaisun järjettömyyttä, jos rungon sivut tekisi vaikka 30mm:n levystä ja "johteet" 80x40 umpikangesta. Siis koneen työala voisi olla luokkaa x700 Y400 z600. Voitelukanaviston voisi helposti toteuttaa rakenteluvaiheessa (ulkopuolinen putkitus) ja lastunsuojat rakentaisi siten, että voiteluöljy valuisi melko puhtaana "sumppuun", mistä se suodatettaisiin kiertoon. Pieni hammasrataspumppu öljyä pumppaamaan sopivalla paineella, niin eihän johteissa oikeastaan edes tapahtuisi metalli/metalli kosketusta. Tietty z-akselin johteella se ei ihan toteutuisi. Sillä tämmösiä mietiskelen, jos ihan terästä vois harkita värkillä koneistavansa. Runkomateriaalihan on nyt kuitenkin melko halpaa.

Snowfly

Kun paino selvästikkään ei ole ongelma ja jos kaikesta huolimatta haluat edetä suunnitellussa niin tässä pari kohtaa joten itse varmaan lähtisin kyseistä vekotinta rakentaan.
Puhun nyt vain yhden suunnan rakentamisesta (en jaksa ajatella koko kokoonpanoa loppuunasti näin illasta)
Ajatushan sulla on että käytössä on U-tyypin liut.
Tällöin
1.Käytä runko johteina kiilaterästä C45 sitä saa 100mm x 50mm, jonka uskoisin olevan tarpeeksi kyseiseen projektiin.Tällöin sun tarvitsee vain pultata kyseiset kiilateräkset siihen isoon teräs runkoon kiinni.
2. Tee U-ylärunko C45 100mm x 50mm + kyljiksi C45:sta vaikka samanlaista toisinpäin laitettuna. Kasaa tää U-palkki pulttaamalla. Niin johteet pysyisivät suht suorassa.
Nämä siis tulevat olemaan toisiaan vasten ja toimimaan nuina liukuina kun ne on öljytty. Pintojen suoruus hyvällä tuurilla on suoraan riittävä ja koneistuksille ei ole tarvetta.

Sen jälkeen rakenne tukeva runko U-liun ympärille jotta saat tukevointia sivuttais suunnassa.

Myös se että mikäli U-Liuku paketti on liian hepuli sivulla tee kummallekkin puolelle tuplat.

U__U     <- kuvaa sivua jossa sulla on 2 liukua noin 10-20cm välillä toisistaan. (Maku kysymys onko U-kiskot alhaalla vai ylhäällä.Mutta yleensähän nuo on ylä puolella ja yksi sura palkki alhaalla)

Jussik

#7
Terve

Erpen kuvailema johde kuullostaa hydrostaattiselta, isoissa koneissa "trapetsiruuvit" saattavat toimia samalla periaatteella.
Eli ei niinkään normaali trapetsi vaan ruuvi on hiottu ja mutterissa painevoitelu, joka pitää ruuvin ja mutterin kosketuksettomana.
Nykyisin nämä on pitkälti jo korvattu kaksois käytöllä samalla hammastangolla.
Välys poistetaan joko mekaanisesti esijännittämällä pinionit, tai jos molemmilla pinioneilla on omat servot, näillä tehdään esijännitys.

Yhdyn muiden mukaan, jos verrataan latta- ja lineaarijohdetta, vie lattajohde voiton joka kerta.
Heitän sekaan vielä tuon Hydrostaattisen johteen, jolla on melkein lattajohteen kantokyky ja jäykkyys, mutta saavutetaan lineaarin nopeus.

Takaisin runkoon ja johteisiin:

Runko S355, ei ole mitään järkeä käyttää erikoisteräksiä kuin kaikilla on melkein sama kimmokerroin.
Kimmokertoimen ollessa se, joka määrää taipumat ja rungon värähtely taajuuden, kovuudella/lujuudella ei tässä mitään virkaa.
Katsohan tämä alku, se kertoo kaiken...
https://www.youtube.com/watch?v=MtxA20Q-Uss

Eli halvin hitsattava materiaali runkoon, tai sitten valurauta.
Valussa voisi olla avuksi esimerkiksi valimoinstituutti Tampereella.
http://www.valimoinstituutti.fi/
Voisivat olla kiinnostuneet tekemään rungon oppilastyönä.

Johteet kulumisen vuoksi voisi olla jotain parempaa, esim hiiliterästä, sen pintapaineen kesto on parempi kuin seosterästen.
Hiiliteräksen kiinnittäminen runkoon onkin sitten toinen juttu.
Juottaminen olisi yksivaihtoehto , mutta se ei onnistu millään pienellä kaasupillillä.
Pintojen hionta paljaalle metallille, putsaus.
Juotosaineen / juoksutteen levitys molempien kappaleiden pinnoille ja kappaleet paikoilleen.
Sitten uunitus, juotoslämpötilan saavutettua ulos uunista. (pinnat ei saa hapettua uunissa, juotos ei tällöin tartu)
Hidas jäähdytys ilmassa.


Juotos kestää pintakarkaisun (induktio tai liekki)
Lopuksi hionta.

Hitsaus on sitten kinkkisempi homma, on huolehdittava ettei johde pääse karkenemaan hitsauksen aikana.
Hitsauksen voisi kokeilla tehdä esim. jollakin inconel puikolla (60% nikkeliä), nikkeli tekee saumasta ja sen ympäristöstä vähän sitkeämmän.

Jos haluaa hiukan pintakovuudesta tinkiä, voi siinä kokeilla jotain helposti hitsattavaa ja karkaistavaa seos materiaalia.

Toki koko tuon tyylisen menetelmän ongelmana on, että johteita karkaistaessa tulee niihin pintajännitys ja johteet vääntää väärään sitten ajan myötä.
Ratkaisu tälläisessä hitsatussa teräsrakenteessa olisi tehdä johteet suurlujuus seosteräksestä, hitsata ne paikoilleen ja sitten jännitys päästää koko runko.
Johteita ei karkaistaisi ollenkaan vaan luotettaisiin perusmateriaalin kovuuteen.
Johteina voisi käyttää esim ORVAR SUPREMEa.

Itse kallistuisin Valimoinstituutin puoleen ja suunnittelisin rungon valamisen heidän kanssaan.
Työn määrä on pienempi ja uskon että loppu peleissä tulee halvemmaksi kuin eksoottisten materiaalien ja liitosten käyttö hitsatussa rakenteessa.

Tai jos painolla ei ole merkitystä, suurlujuus betoni on aina hyvä vaihtoehto:
https://www.youtube.com/watch?v=bqGzbKFMhSg&list=PLmXxX1V_fVhgvghfbpege7eCQvH5zsRuA

Jussi



ttontsa

No entäs perusrunko betonista, valuraudasta, pataraudasta. Koneistettan tarkat johdesijat ja pultataan kiinni hardox, toolox , c45 etc.. esihiotut johdelatat
Hitsaus&koneistus&Protopaja
www.tulinen.fi

PekkaNF

Epoksigraniitti. Ehkä.

Normaali betoni ei käy. Betoni "kuivuu" liki 400 vuotta ja lähtee sitten raupautumaan. Koko tänä aikana se ei ole kovin stabiili. Alussa tietysti vetely on kovempaa ja pienenee ajan kuluessa. Parempi jos seoksessa on mahdollisimman vähän vettä ja vähän jotain alumiinihydroksiidia tms. mitäs se nyt oli antamassa huokosuutta ja esiponnistamassa sitä jotta sitten kutistuu lähelle toivottua mittaa. "Kutistumattomat" ja juotosbetoni sitten laajenee alussa rankasti. Toivotonta, jos ei ole sama poikkihalkaisia läpi koko matkan. Käy kyllä vaimentimeksi, jos kehällä joku elastinen matsku joka kompensoi kutistumaa.

Hitsatut rakenteet ovat persiistä just vetelyn takia, mutta homma onnistuu riittävän isolla uunilla. Jos hyvin erilaisia matskuja yhdistäsin, niin miettisin pulttiliitosta välissä. Pultteja pitää vaan olla paljon ja tasaseen.

Pekka

viilari

Kelkkoihin liukupinnat tästä:  http://www.tss.trelleborg.com/fi/fi/products_2/bearingsbushings/detailpages_bearings/turcite-b-slydway.html
Kukahan tuota suomessa myy ? Joskus sain Trelleborgilta yhteystiedot jollekkin myyjälle joka lupasi hinnat ilmoittaa,mutta lupaukseksi jäi.

remie

Vieläkö olet lattajohdetta villa ?
Joitain löytyy ja pultinreijät valmiina.

erppe

Tuo tursiitti vaikuttaa ihan mielenkiintoselta. Ihan huumorimielessä haluaisin tietää hinnan, varmaankin yllättävän kallista. POM voisi käydä kans, mutta milläs liimaat. Lähtökohtaisesti en usko liimattavaan muoviin, niin kuin en myöskään esimerkiksi kaksitahtimoottoriin (mäntähän voi milloin tahansa sukeltaa pakoaukkoon ;)), pieneen moottoriremonttiin, tai mökkiläisen isoksi kertomaan kääntöpaikkaan.
Toisaalta kelkan puolellahan tuo on koko matkalta johdetta vasten, että kunhan vaan välissä pysyy. Tuota käyttämällä vaikka vaan alapuolen "käpälissä" ja samalla riittävää voiteluöljyn painetta, johteiden voitelu olisi lähinnä hydrostaattista, mikä ei aiheuttaisi ongelmia pienilläkään nopeuksilla. Silloin välttyisi myös hankalalta ja muodonmuutoksia aiheuttavalta johteiden ja kelkan liukupintojen karkaisulta.

Ville Vaho

Ei sillä johteen materiaalilla ammuta. S355 kuulostaa hyvältä, pinnanlaatu 1.6 kuulostaa kohtuulliselta.

Turcite b nimikkeellä tuo valtavien koneiden johteen ja kelkan välillä löytyvä vihreä/punaruskea muovi.

Etra lupas toimittaa, täytyy olla etsattua, että liima tarttuu. 1mm riittää paksuudeksi. Liimauksen jälkeen hionta/kaavinta, tämän jälkeen kaivetaan öljylle urat, yläjyrsin puuverstaalta ja senkkiterä kiinni, läpi ei kannata ajaa. Tämän jälkeen hieno pinta viimeistellään esim. 80 mirkelituukilla (hiomanauha) tekemällä liikkeen suunnasta ristiin ja rastiin. Ei todellakaan rakettitiedettä!

Toinen johde tukee kahteen suuntaan, toinen vain ylös/alas. Pöytää nostaessa pitäis kello satkun liikkua, tämä haetaan shimmein tai yksinkertaisesti hiomalla, 20 tonnisessa koneessa nämä on irtonaisia palikoita, noin 200x100x30 latikan palat mihin on muovi liimattu toiseen reunaan ja useasti neljällä pultilla kiinni.

Toinen suunta kiristetään kiilalla jossa myös muovin palat liimattu.

Turcite pinnat kaavataan käsin jos ei hiomakoneeseen mahdu eikä ole liikuteltavaa kalustoa/se ei sovellu.

Muutama päivä menee ammattilaisen turcite pintoja kaavatessa, 2x 120x800 alueet. Suurin työ oli osan sovittaminen runkoon ja sen kääntely!

Tuo turcite on teflonia, yllättäen salaisilla lisäaineilla höystettynä. Normi teflon levyä etsattuna on helppo saada, käytetään työpöydissä.


Huutakaa hep kun löytyy valimo joka tekee inhimillisellä vaivalla! Valimo instituutti on melko pientä valua.

Mutta ei hitsatussa rungossa mitään vikaa ole, siihen itsekkin kallistumassa. Haaveena olis ihan oikea jyrsinkone nelikymppisellä kartiollla, vittuiluna suomen kannattamattomuudelle. 50 tonnia saa lyödä rahaa pöytään että saa uuden jyrsinkoneen, ja se on laaduton kasa kelvotonta koneistusta ja sähköä.

Lattaraudasta koneistin joku 40 metriä johdetta johonkin vehkeeseen, metrin pätkinä. Tykkäävät vääntyä, mutta onneksi niitä voi suoristaa. Ruustukki/magneetti kiinnitys kannattaa unohtaa, painaa fästillä useasta kohtaa, ajaa kyljen ja pinnan puoleenväliin, antaa fästien olla kiinni, lisää toiset mokomat, irroittaa nuo ensin laitetut. Kappale ei liiku mihinkään vaikka jännitykset pinnasta lähteekin. Ajetaan kylki ja pinta, puolivalmis! Toinen puoli samaan tapaan. Jos molemmista pinnoista lähti yhtä suuri lastu ja terä lastusi muovaamisen sijaan, johteesta tulee suora. Varsinkin kun se ruuvataan kiiinni. Yhtenäisen koneistusjäljen puuttuminen pinnasta ei haittaa, suora se on silti.
-vilderi

Tapani Honkanen

Millainen mahtaa olla tuo lähestymistapa tässä säikeessä. Millaisia asioita painotetaan? Onko kohteena vinttikoira, jolla suurnopeuskaralla näkerretään 3-D maailmassa alumiiniseokseen muotoa vai Suomenhevonen, milä 100 mm jyrsinpäällä poistetaan lastua mahdolisimman tehokkaasti.
Missä focus?

Powered by EzPortal
SMF spam blocked by CleanTalk