Pintaliitos-juotosuuni 2/5: lämpötilan mittaus ja säätö

[Kremmen]

2. Lämpötilan mittaus- ja säätöjärjestelmä

Oikeaoppinen reflow-juotossykli käsittää muutamia eri vaiheita. Yksittäisten valmistajien numeroarvoiset suositukset hieman vaihtelevat mutta kaikille on yhteistä seuraava sekvenssi:

1. alkulämmitys huoneenlämmöstä esilämmityslämpöön (max +3 C/s),
2. ns. pre-soak eli haudutus esilämmityslämmössä (100 - 150 C; 60 - 120 s). Tässä vaiheessa piirilevy ja komponentit suunnilleen tasaantuvat samaan esilämpöön, ja juotospastan fluksi aktivoituu putsaten liitospinnat. Pre-soak-vaiheen lopussa pasta on kuivahtanut kittimäiseksi,
3. Lämpötilan nopeahko nosto liquidus-lämpöön jossa pastan sisältämä juotosmetalliseos sulaa ja muodostaa juotokselle ominaisen intermetallisen kerroksen juotettavien kappaleiden pintaan (lyijylliselle tinalle ja "pienille" kompoille Tl = 220 C),
4. Määräaikainen lämpötilan pito liquidus-lämmössä (yl. max 30 sek),
5. Lämpötilan nopeahko lasku takaisin huoneenlämpöön ( suositus max -6 C/s).

"Pakasta vedetyn" halpis-pizzauunin termostaattiohjaus soveltuu huonosti juotoskäyttöön. Paitsi, että lämpötilan asettumistarkkuus on korkeintaan viitteellinen, tapahtuu lämmitys myös aivan vääränlaisella profiililla. Yksinkertainen bimetallitermostaattihan ei pysty muuhun kuin täyden tehon ohjaukseen tai tehon katkaisuun kokonaan. Tällöin lämmittimien IR-säteilyn intensiteetti lämpötilaa nostettaessa menee överiksi ja tuloksena on ellei nyt varsinaisesti sulaneita niin kumminkin ylilämmitettyjä komponentteja. Se, että useat komponentit tuostakin selviytyvät ei kuitenkaan ole mikään suositus menetelmän puolesta. Siispä alkuperäinen "säätö"systeemi hiiteen ja parempaa tilalle.

Oikea ratkaisu on kunnollinen PID-säätäjä jolle generoidaan lämpötilan ohjearvo ylläolevan profiilin mukaan, ja oloarvo mitataan riittävän luotettavalla menetelmällä.

Säätäjäksi voi hommata valmiin kaupallisen ratkaisun (itse tein näin), tai sitten yhtä hyvin vaikka jonkin useista Arduino-pohjaisista projektitoteutuksista. Yksi mikä voisi toimia on tämä: http://www.baldengineer.com/projects/reflow-oven/ mutta muitakin löytyy.

Kaupallinen ratkaisu löytyy keramiikkauunin säätäjästä (kiln controller) joita on eBayssa kaupan pilvin pimein. Tärkeää on kuitenkin huomata, että säätäjän pitää olla sekvensoiva! Pelkällä yhden ohjearvon säätäjällä ei päästä maaliin vaan laitteeseen pitää sisältyä myös tuo oleellinen lämpötilan ohjearvon sekvensointi ylläolevan profiilin mukaan. Pelkkiä säätäjiä saa parilla eurolla, mutta sekvenserit ovatkin jo ihan eri hintaisia. Itselläni on suunnilleen tämä laite: http://www.ebay.com/itm/Programmable-PID-Temperature-Controller-Ramp-Soak-Kiln-50-Segment-timely-cycles-/111160665003?pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item19e1b123ab. Sillä on hintansa mutta kyllä se sitten toimiikin juuri kuten pitää.

Kaikille säätäjille on yhteistä lämpötilan mittaus K-tyypin termoparilla. Mitta-anturiksi kannattaa katsoa eBaysta tai muualta kokonaan metallivaipallinen malli. Omani on suunnilleen tämmöinen: http://www.ebay.co.uk/itm/2M-Wire-Temprature-Sensor-Thermocouple-Probe-K-Type-135mm-x-1mm-/121159641402?pt=UK_BOI_Electrical_Test_Measurement_Equipment_ET&hash=item1c35ad693a
Idea on, että anturin ohut taipuisa mittapää tuodaan uunitilaan missä se asetellaan kontaktiin piirilevyn pinnan kanssa niin, että se karkeasti mittaa levyn pintalämpötilaa.
Jos säätäjäksi valitaan Arduino, niin sitten tarvitaan vielä joku shield tms jossa on välttämätön termoparivahvistin, jotta K-parin jännite pystytään muuntamaan Arduinolla luettavaan muotoon.

[jyrki.j.koivisto]

Miten tuo lämmönlasku? Laskeeko lämpö miten nopsaan uunissa? Onko vaivan arvoista miettiä jotain tuuletinta uuniin ohjauksella? Vai riittääkö lämmitys elementtien sammutus ja tarvittaessa luukun avaus?

Lueskelin tuosta Kremminin ohjausmoduulista niin sain sen käsityksen että siinä olisi ohjaus lämmitykselle että jäähdytykselle. Miten tuommoinen PID ohjaus toteutetaan? Pyöriikö siinä kaksi erillistä PID looppia toinen lämmitykselle ja toinen jäähdytykselle? Vai onko nämä jotenkin sekventoitu, eli ensin lämmitetään ja sitten jäähdytetään vai pyöriikö kumpikin ohjaus samaan aikaan?

[Kremmen]

Ainoa kohta missä nopeaa lämmönlaskua tarvitaan koko sekvenssissä on loppujäähdytys. Ilman erillistä jäähdytystä lämpötila ei laske noin nopeasti vaan siihen tarvittaisi puhallin tms. En kumminkaan ole itse vaivautunut semmoista rakentamaan vaan hoidan homman yksinkertaisesti avaamalla luukun kun sekvenseri alkaa pudottaa lämpötilan ohjearvoa. Se on riittänyt ihan hyvin, mitään havaittavaa ongelmaa tämmöisestä ei ole ollut.
En enää jaksa muistaa oliko tuossa kaupallisessa säätimessä erilistä jäähdytyksen ohjausta. Ainakaan en sellaista suunnitellutkaan käyttäväni missään vaiheessa.

[jyrki.j.koivisto]

Tämä analogiapuoli kun ei ole ihan hanskassa niin pyytäisin Kremmeniltä mielipidettä kyträämästäni nollakohdan ilmaisimesta.





Eli tuossa kytkennässä on kaksi symmetristä puoliskoa muuntajan perässä (2x15Vac)sekä LD1117 3.3v regulaattori.

Regu saa jännitteensä puoliaaltotasasuuntauksen jälkeen konkalta.

IN4148 diodi on estosuunnassa muuntajaa kohden ja sen perässä on 4.7k ylösvetovastus 3.3v linjaan jonka jälkeen on myötäsuuntaisesti toinen diodi ja tämän jälkeen alasvetovastus 4.7k ja veto jatkuu pic:in komparaattori pinnille, tämä kertaa kaksi.

Tuo kytkentä näyttää aivan kuin suoraan tuubin pimeimmistä syövereistä (nämä free energy videot :) ) Röpellin on vain kuormana kun tuo LD1117 ei kestä kuin 15v ja tuolla tyhjäkäynti kytkennällä jännite nousee yli 30v

Jostain kummansyystä tuo oskilloskoopilla tutkailu näyttäs aivan kanttiaallolta mutta ltspicen simulointi aivan eriltä? Miksi? Olettaisin että oikeassa elämässäkin tuo jännite seuraisi siniaallonpuoliskaa mutta mitähän tuossa oikein tapahtuu?

Muokkailua: Tutkailin lisää tuota skoopin kuvaa niin kyllä se kanttiaaltoa on, nousunopeus 160us.

[Peruna]

Oskilloskooppi on kytketty vissiin vastuksiin R3/R4 (melkein kanttiaaltoa) ja Ltspice:lla olet piirtänyt R1/R2:n jännitteen? Tottahan sen kuuluukin näyttää eriltä kun se on eri kohdasta piiriä.

[jyrki.j.koivisto]

Aivan totta  :) Ihmettelinkin kytkelmiäni! Ideana tässä olisi päästä niin tarkalle tuota nollakohtaa kuin vain voi (joka sinällään on aivan turhaa...  :D)

PIC32 söi kiltisti tuon differentiaali signaalin http://youtu.be/XvZOdfYNCQU

[jyrki.j.koivisto]

Pitäs saada jonkinlaista vahvistusta onko ymmärrykseni tästä PID säädöstä edes sinnepäinkään.

Lähtökohtana olisi että saan PIC32:selle keskeytyksen aina jännitteen nollakohdassa, siinä kohtaa ajattelin laskea uudet ohjausarvot, riippuen ollaanko lämpötila asetuksen ylä vai alapuolella niin joko jäähdytetään tai lämmitetään.

Jäähdytys olisi kahdella PC:n puhaltimella joko suorasti tai epäsuorasti. Eli puhallin voisi puhaltaa huoneilmaa uuniin tai sitten jäähdyttää alumiinisiilien kautta uunia (vaatii kiertoilmauunin). Jos jäähdytys olisi suoraan niin ajattelin puhaltaa uunin yläosasta lämmityselementtien ohi ja vastaavasti samoin uunin alaosasta (vaatii poistoilmakanavan).

Nollakohtakeskeytyksessä katsoisin raakasti onko lämpötila ylä vai alapuolella. Jos on viileä niin ajaisin lämmitys PID:in kautta triakkeja ja jos lämpö on korkeampi niin PWM:llä näitä puhaltimia PID:in ohjaamana.

Nollakohtakeskeytyksessä jos ajetaan triakkeja niin asetan ajastimen keskeyttämään sopivan ajan kuluttua siniaallon tehon huomioon ottaen ja tämä ajastinkeskeytys sitten liipaisee triakin. PIC32:ssa mitä aion käyttää on 5 16-bitin ajastinta niin saan joka triakille oman keskeytyksen tai sitten ajan ihan vain yhdellä tai kahdella riippuen miten nuo kytketään neljään kanavaan. Ajastimet asetetaan aina uudelleen tuossa nollakohtakeskeytyksessä.

Jottei sulakkeet pala niin ylä ja alapuolen elementtejä ajetaan vuorotellen, neljä 1000w elementtiä ylhäällä ja neljä alhaalla kahtena sarjaankytkettynä parina. Ylä ja alapuolella olisi omat asetukset lämpötilalle. Vuorotellen ajo tietenkin pienentää edelleen tuota maksimaalista tehoa puoleen, siksi näin monta isoa lämmitintä.

Muokkailua: Tästä termoparikaapelistakaan en nyt satavarma ole meneekö oikein mutta kuvittelisin onnistuneeni johdonpäät hitsaamaan yhteen kondensaattorilla. Nämä kun tuli tänään postissa niin olivatkin aika pientä halkasijaltaan. Latasin konkan 330uf 24voltilla ja irrotin muuntajan ja sitten vain tökkäsin kuparien väliin...  :-X




Tuossa olisi tuota triacin ajoa http://youtu.be/USokk6z3Kzg

[Kremmen]

Ehkä on syytä tässä vaiheessa selventää muutamia peruskäsitteitä ennenkuin menee kovasti metsään tai teet turhaa työtä.

Yleisesti säätösysteemit ovat sellaisia, että jollain sopivalla ohjearvosignaalilla kuvataan prosessin jonkin suureen haluttua arvoa. Simppeleissä systeemeissä kuten tämä, ohjearvoja ja säädettäviä suureita on yksi kutakin, mutkikkaammissa systeemeissä niitä voi olla samaan aikaan vaikka kuinka monta. Mutta ei mennä siihen.
Säätäjät on _takaisinkytkettyjä_ systeemeitä niin, että ohjearvosignaalia verrataan prosessin tilaa kuvaavaan oloarvosignaaliin ja vertailun perusteella tehdään jotain. Tyypillisesti halutaan minimoida ohjearvon ja oloarvon välinen erotus eli eroarvosignaali.
Eroarvosignaalista ja mahdollisesti muutamista muistakin signaaleista muodostetaan prosessin toimisuure, joka ohjaa jotain sopivaa toimilaitetta siten, että oloarvo hakeutuu kohti ohjearvoa. Tuon toimisuureen muodostamisesta vastaa _säätäjä_ (joskus kompensaattoriksikin kutsuttu), joista ehkä yleisin maailmalla on juuri PID-säätäjä.

Jos nyt ylläolevaa kiinnitetään vähän tähän uuniprojektiin niin voidaan todeta seuraavaa:

1: Lämpötilan ohjearvoa varten muodostetaan haluttu sekvenssi (mikrokontrollerin ohjelmakoodissa). Tätä varten täytyy toteuttaa skaalaus ja ajastus jotta aika- ja lämpötilalukemille on hyvin määritellyt mitta-asteikot. Lämpötila voi olla esim Celsiusasteita ja aika sekunteja, mutta yhtä hyvin jotain muutakin.
2: Lämpötilan oloarvon mittausta varten on toteutettava _samaan_ _skaalaan_ sovitettu mittaus. Jos/kun käytetään K-tyypoin termoparia, niin sille tarvitaan termoparivahvistin jolla termojännitteestä saadaan jotain mikrokontrollerille sopivaa. Joko riittävä analogijännite tai sitten suoraan digitaalinen lähtö jollain sopivalla apupiirillä. Niitä löytyy useita erilaisia. Jälkimmäisissä on etuna vielä mahdollisuus kylmän liitoksen kompensointiin. Joka tapauksessa mittasysteemillä tuotetaan samaan asteikkoon skaalattua oloarvoa, kuin mitä ohjearvokin on.
3: Säätäjän lähtö eli toimisuure ohjaa uunin lämmitystä. Ohjaukseen tarvitaan jonkinlainen modulaattori joka muuntaa toimisuureen numeerisen arvon lämmitysvastusten suhteelliseksi tehoksi.
Yksi - mutta vain yksi - tapa tehdä se on ohjata sopivan triacin vaihekulmaa. Tässä on kuitenkin muutama näkökohta:
  -- tarvitaan nollakohdan ilmaisin joka on hiukan hankala kun se pitää mitata verkkojännitteestä (toki galvaanisen erotuksen yli mutta silti),
  -- Sytytyskulma on hyvin epälineaarisesti verrannollinen vastuksen lämpötehoon ja vaatii ehdottomasti linearisoinnin. Linearisointi on hiukan työläs kun joudutaan laskemaan sini- tai kosinifunktioita,
  -- Kilowattien teholuokassa triacin sytytys aiheuttaa jo sen luokan di/dt -nousureunoja että ne varmasti kuuluu ja näkyy radiossa/telkuissa jollei jotain häiriösuojausta harrasteta.
Toinen ja ehkä suositeltavampi tapa on käyttää nollapistekytkevää triacia ja asynkronista modulaattoria. Ei siis välitetä sen enempää verkon nollakohdista, vaan tehoa moduloidaan esim. muutaman sekunnin jaksonajalla phjauspulssin leveyttä ohjaamalla. Triac kytkee aina verkon nollakohdassa päälle ja pois aiheuttamatta isoja virtapiikkejä. Saavutettava modulaatiotarkkuus ei vastaa vaihekulmamodulaatiota parhaimmillaan, mutta vastaa hyvinkin keskinkertaista toteutusta ilman jälkimmäisen haittapuolia. Ja viimekädessä homman pelastaa säätäjä joka takaisinkytkennän ansiosta kompensoi modulaatiovirheet pois.

Itse säätäjä sitten. PID eli suhtellis-integroiva-derivoiva säätäjä laskee kolme säätötermiä.

P-termi: Suhteellinen säätötermi on yksinkertaisesti eroarvo kerrottuna vakiolla K jolloin P-termi on suorassa suhteessa eroarvon hetkellisarvoon.

P = Ke,  missä

K = suhteelisuuskerroin
e = eroarvo eli ohje-olo

I-termi on eroarvon aikaintegraali kerrottuna integraattorin aikavakiolla.

I = 1/Ti integraali( e dt), missä

Ti = integraattorin aikavakio (s)
e = eroarvo

I-termin voi helposti ymmärtää niin, että mikäli eroarvo pysyy vakiona, I termi kasvaa e:n verran aina ajan Ti välein. Jos siis vaikka e = 1 ja Ti = 5s niin I-termi kasvaa 0,2/s.

D-termi on eroarvon aikaderivaatta kerrottuna derivaattorin aikavakiolla.

D = Td de/dt, missä

Td = derivointiaikavakio
e = eroarvo

D-termin arvo on siis suhteellinen eroarvon muutosnopeuteen. Jos derivointiaikavakio olisi vaikka 3s ja eroarvo muuttuu 0,5/s niin D-termi olisi 1,5 (3s * 0,5/s = 1,5)

Skaalaamaton toimisuure muodostetaan lopuksi yksinkertaisesti eri termien summana:

U = P + I + D

Monesti D-termi modifioidaan siten, että se lasketaan vain oloarvosta, mutta kun uunissa on sekvensoitu ohjearvo joka muuttelee niin peruskaava toiminee paremmin. Usein käytetään myös ohjearvon myötäkytkentää ohi säätäjän siten, että prosessi karakterisoidaan, eli mitataan toimisuureen arvot kullekin prosessin tilalle. Ohjearvosta generoidaan sitten suoraan vastaava toimisuure ohi säätäjän, ja säätäjä kompensoi vain jäljelle jäävän pienen virheen. Näin saadaan säätösysteemin vastedynamiikka paremmaksi.

Tärkeitä huomioita:
*** Säätäjän aikavakiot ja laskennan sykliaika sovitetaan prosessiin, eli tässä tapauksessa uuniin siten, että uunin ominaisaikavakiot ja säätäjän I- ja D-termien aikavakiot pitää olla linjassa.
*** Säätäjän ja prosessin aikavakioilla ei ole mitään tekemistä toimisuureen modulaattorin ajastusten kanssa. Jälkimmäiset ovat puhtaasti toimisuureen ohjaamiseen liittyviä detaljeja, eikä niillä ole suoraa merkitystä säätödynamiikkaan.
*** PID-säätäjä on dynaaminen takaisinkytketty systeemi. Kaikki sellaiset systeemit voivat värähdellä mikäli takaisinkytkennän silmukkavahvistus ja vaihesiirto ovat väärin viritetty. NÄIN TULEE KÄYMÄÄN ERITTÄIN HELPOSTI JOS AIKAVAKIOT EI OLE OIKEIN MITOITETTU. Netistä löytyy PID-säätäjän viritysohjeita vaikka kuinka. Niitä kannattaa opiskella.

[jyrki.j.koivisto]

Kiitos tästä, pitää tuo vielä lukaista oikein ajan kanssa nyt vain pitää kiirettä lisäpäivää tekemään töihin.

Tuntuu ettei ihan vielä ole oikein lepikko raikanu mutta tämä on ihan vielä alussa niin voipi olla että sinnekin vielä ehditään.  :)

Tuo nollakohta tuntui haastavalta kun aloitin mutta jotenkin olen ylpeä tuosta ilmaisimestani, ensin ajattelin tehdä sen sillä yhden transistorin kytkennällä, mutta sillä ei pääse suoraan nollakohtaan vaan vain melko liki, tällä pitäisi päästä niin liki kuin mitä picin komparaattori sallii.

Tuota mietin myös että pitääkö tässä olla snubberia vai ei, toivoisin että ei koske sitten pitäisi se osata mitoittaa enkä sinne tahtoisi mennä. Kuorma taitaa olla pääosin resistiivistä luonteeltaan joten se ei välttämättä vaadi snubberia riippuu tosiaan tuosta virrasta tai sen äkillisyydestä. Koitin tuota kompensoida pitämällä kuorman pienenä per triakki eli yhdellä olisi kuormana se 1000w joka on vain puolet vaimon hiustenkuivaajan tehosta.

[Kremmen]

Puhtaasti resistiivinen kuorma ei hyödy snubberista juuri mitään. Siinä mielessä niitä tässä tuskin tarvitaan. Vertailu emännän hiustenkuivaajaan kuitenkin ontuu koska kyse ei ole ihan samasta asiasta. Kuivaaja kytketään päälle kerran ja sen jälkeen kuorma on jatkuvasti kiinni verkossa. Vaihekulmasäätöinen triac taas kytketään verkkoon kerran joka puolijaksolla mielivaltaisessa vaihekulmassa. Juuri tuosta aiheutuu nopea virran nousu kuormassa, eli se di/dt johon viittasin. Toki isompi kuorma aiheuttaa isomman askeleen mutta häiriösäteilyn tärkein tekijä on transientin taajuusspektri. Mitä jyrkempi reuna, sitä korkeampi on suurtaajuisten häiriöiden osuus ja sitä enemmän häröä ympäristöön. Eli virran nousunopeutta kannattaisi jotenkin rajata. Se vaan ei tuppaa onnistumaan muuten kuin kuristamalla tehopiiriä ja se taas on suhtellisen kallista tarvittavien verkkojännitekuristimien takia.
Kaikki kunnia siis piirisuunnittelun onnistumisesta mitä tulee nollakohdan ilmaisuun. Mieti kumminkin onko vaihekulman säätö optimaalinen ratkaisu kun vaihtoehtoinen nollapistekytkentä saavuttaa saman lopputuloksen helpommin ja vähemmillä häiriöillä. Väärää ratkaisuahan ei tässä ole joten toteutuksen voi aina ottaa oppimisen kannalta teki sen kuinka tahansa.

[Ilari]

Ei kait sitä yhtä jaksoa kannata säätää.. X kpl jaksoa päällä ja X kpl jaksoa pois...
Moduloi (enabloi) nollapiste ohjausta jollain 5-10hz PWM ohjauksella.
Pitäs saada ihan riittävä tarkkuus silläkin.

[jyrki.j.koivisto]

Jostain kumman syystä tahtoisin ajaa uunia ylä ja ala lämmittimillä. alempaa tosin huomattavasti pienemmällä teholla/lämmöllä, joko seuraten yläasetusta tai kiinteällä asetuksella. Ajattelisin tämän auttavan BGA koteloisten juottamisessa.

Kremmenin kokemukset ja edesottamukset tuossa suhteessa olisi enemmän kuin tervetulleet.

Jos ajan elementtejä aina vuorotellen jakson ajan niin elementeistä loppuu teho aika äkkiä, tätä ajoa kyllä mietin ja olinkin jo ostelemassa tähän nollakytkentä triac ajuria, mutta jos ylhäällä olisi se neljä elementtiä kytkettynä niin että maksimiteho olisi 1-2kW ja vastaavasti alhaalla samanlainen ja ottaen huomioon etten halua ottaa töpselistä 4-8kW jatkuvaa tehoa missään vaiheessa (pahin tapaus riippuen putkien kytkennästä) niin en tiedä miten tuota ajaisi tarkasti ettei teho lopu kesken tai säätö ala ontumaan. Voi olla että olen arvellut tehon tarpeenkin pieleen, mutta Kremmenin mukaan jos nyt muistan oikein niin pari kilowattia taisi olla toivottava teho. Tämän lisäksi koska nämä ovat infrapunasäteilijöitä niin haluaisin ettei tule näitä katvealueita (talossa on kahdessa makuuhuoneessa kattolämmitin ja talvella sen kyllä huomaa...  :'( ), neljällä putkella säteily olisi tasaisempaa. Tästäkin Kremmen taisi mainita, mutta nämä nyt on vain näitä omia tulkintoja Kremmenin selosteista.

Elementeissähän jos hyppää vaikka joka toisen jakson yli niin teho laskee 1/2 , jos hyppää joka kolmannen yli niin teho on 2/3 jne. Tämän lisäksi tuo PID loopin taajuus laskee melko matalaksi, tykkäisin että se pörräisi tuolla 100 Hertzin taajuudella. PID säädön on kai turha pyöriä nopeampaa kuin mitä "toimielintä" pystyy ohjaamaan? Eikö tämmöinen täysaaltoajo olisi sama kuin kääntelisi auton rattia aina täydet toiseen suuntaan ja sitten täydet toiselle laitaa, kait silläkin lailla tiellä pysyy...  ;)

Mulla olisi kaapinpohjalla "muutama" taajarin syöttöpuolen kuristin joten sinällään tämmöisen laittaminen ei olisi kustannuskysymys.  Ajattelin myös jos noita elementtejä ajaisi IGBT palikoilla? Olisiko tuossa mitään järkeä? Samat ongelmat virran nousun kanssa? Pitäisi vissiin mitata noiden elementtien induktanssi ja resistanssi kylmänä niin olisi edes jotain suuntaa kuinka nopeasti virta oikein noissa nousee.

[OH6HGN]

Ainakin omassa natsi siwan uunissa ei omat vastukset riittäneet joten vaihdoin ne kvartsivastuksiksi. 750W kpl/ käytössä 2kpl varaus yhdelle ja alko lämmön nousemaan nopeammin. Alkuperäinen nosti hitaasti ja lopulta levy kärähti.  8)

http://oh6hgn.net/oh6hgnblogi/?p=98

[Snowfly]

Ihan pakko kysyä miksi alkaa keksiin pyörää uudelleen...
Okei teillä on ne lämpövastukset määrä 1-3 ellen väärin ymmärtänyt?
Itse varmaan olisin vaan ottanut 3d tulostimen elektroniikan, jossa on pid säätö vakiona. Tuolla mitä ite käytän niin pystyy 3 lähtöä ajaan kerralla. Näiden lähtöjen perään niinkun olen tossa yhessä projektissa joutunut tekeen niin nopea rele (kytkee 220v linjaa lämmitysvastukselle). Palikassa on 3 lämpösensorille suoraan liitännät ja seurannat voi kattoa tietokoneelta tai lcd näytöltä.
Perus termistori kestää 300c asteeseen saakka jos tarvitaan enemmän se vaan vaatii erilaisen sensori ratkaisun joita löytyy...
Huom tässä on pid autotuningki olemassa että hakee automaattisesti pid arvot kohilleen mikäli tietty lämpötila halutaan pitää.

Sitten ei olisi tarvinnut kuin firmistä vähän tweakata käyttöön sopivaksi jos haluaa kaiken tehä lcd:ltä käsin.