Manuaali jyrsin ropleema.

[HTL]

Juu eli laatikossa on vain yksi moottori jossa on suunnan vaihto, x,y ja z akselit on erotettu pää-akselista sähköisesti ohjatuilla kytkimillä, eli kaikkia akseleita voi ajaa yhtä aikaa ohjaamalla kaikkiin kytkimiin 20Vdc. Tuossa mietiskelin että pelastaiskos ohjaus puolella vikavirtasuoja kytkin tilanteen jos käyttäisin noita 230v kelallisia kontaktoreita kun niitä kummiskin kymmenkunta löytyy.

[Kremmen]

Mitään varsinaista teknistä syytä ei ole miksei voisi käyttää 230 VAC ohjauspiirejä. Tosin kaikki käyttökytkimet jne pitää sitten olla mitoitettu ja hyväksytty tuolle jännitteelle eli tulee vähän heviä rekvisiittaa paneeliin. Mutta jos ei se haittaa niin mikäs siinä sitten. Laita tosiaan kumminkin vv-suoja jos sellainen löytyy. Ja nuo aiemman viestin kuvassa olevat ohjausjohdot ei sitten ole 230 V kelpoisia, eikä varmaan muukaan tavara mihin johdot menee.

Joudut siis toteuttamaan vielä ohjauspiirit akselien kytkimille, jotta saat liikkeet valittua. Tuo eka laittamasi piirikaaviohan näytti vain vetomoottorin suunnanohjauksen ja rajat. Sen lisäksi tarvitaan tietty ohjaus magneettikytkimille joilla veto välitetään akselien ruuveille. Ilmeisesti kytkimet toimii 20 VDC jännitteellä. Omassa Matsuurassa on samankaltainen magneettikytkin karan 2-nopeusvaihdelaatikossa. Kytkimen kelainduktanssi on _huomattava_ joten kytkintä avatessa tuli lentää varmasti releen kärkien välissä ja ne ovat lyhytikäisiä ellet suojaa jotenkin. Ainakin diodi kelan liittimiin estosuuntaan on minimi. Sen lisäksi voinee harkita RC-snubberia releen kärkien yli jos ne vielä kipinöi.

[PekkaNF]

Koneeseen on syytä rakentaa myös erillinen hätäseis-piiri jota ei sotketa mihinkään muuhun. Ihannetapauksessa piiri ohjaisi aitoa turvarelettä (niitä saa eBaysta kympillä parilla jos käytetty kelpaa). Tavallinen relekin ajaa asian mutta siinä ei tietty ole kiilavarmistusta kärkien pakkoaukaisuun pahassa vikatilanteessa. Hätäseispiirit pitää sitten aina toteuttaa fail safe eli avautuvin koskettimin. Piirissä pitää siis kiertää virta jotta hätäseis-rele vetää ja vapauttaa koneen toimintaan. Mitä olen itse hätäseis-piirejä toteutanut eri koneisiin niin aina niin, että hätäseis kuitataan erillisestä painikkeesta joka saa sähkönsä hätäseis-painikkeen takaa. Eli ei voi kuitata jos hätäseis on päällä, ja lukkiutuvan hätäseis-painikkeen vapautus ei vielä poista hätäseis-tilaa. Voi tuntua kikkailulta, mutta jos ikinä liha on kohtaamassa teräksen niin varmatoiminen hätäseis on maailman paras tavara sillä hetkellä.

Samaa mieltä.

Hätä-seis piiriä tosiaan kannattaa miettiä pidempään.

1-lankanen (aktiivinen kun kytkin aukeaa, piiriltä tippuu viirrat tai kaapeli katkee) on se peruspiiri, jota ei ole käytetty teollisuudessa hyvin pitkään aikaan. Toimii kokolailla hyvin kun koko piiri on yhdessä kotelossa tai kaapeli hätä-seis tatille on lyhyt/hyvin suojattu.

2-lankanen, joka on muuten samanlainen kun edellä, mutta hätä-seis painikkeissa on ketjutettu avautuvat ja sulkeutuvat painikkeet ja tällä tehty joku valvonta. Tämä oli tarpeen kun alkoi olla langoitusta satoja metrejä ja monta "tattia". Amerikkalaisilla oli piiri, joss sulkeutuva painike polttaa hätäseis piirin pienen lasiputkisulakkeen, jos rele ei ole auennut. Tämä vaati pientä huollellisuuttaa piirin suunnittelussa.

Erillinen turvarele, johon hytketty kaksikanavainen valvottu hätä-seis piiri.
http://www.oem.fi/Tuotteet/Turva/Turvareleet/Yleista/Yleista_turvareleista/823828-526275.html

Tuo kuva on hyvä, siinä esitetään useampi asia:
http://media.oem.se/Archive/ProductImages/images/bigimg/93476.jpg
Tämän toteutus on periaatteessa yksinkertainen, mutta kytkennässä pitää olla huolelllinen - väärä kytkentä polttaa turvareleen sisällä olevan sulakkeen, joka on epästandardi. Eli sulakkeita on hyvä ostaa samalla nippu jos se rele on niin turvallinen, että kaikkinainen sätöstely aiheuttaa turvallisen tilan = sulake palaa ja sähköt seis. IMHO turvareleet on kätevä kun yksinkertaisessa kaupallisessa laitteessa tarvitaan kahdenkädenkäyttö, turvaportti, valokenno tms. valvottu toiminto.

Tässä on vanha ja pitkä selostus, joka on nykystandardien mukaan hieman vaillinainen, mutta mun mielestä hyvä lukee kursoorisesti läpi.
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2004/T2264.pdf
Erityisesti
s. 24 Hyvin koeteltuja sähkö teknisiin jäjestelmiin liittyviä turvallisuusperiaatteita
s. 32 yksinkertainen piirikaavio esimerkki

Vanhentuneen vehkeen "modernisointi" on ammattilaisillekin haastava turvallisuuden osalta ja kun se kerran tulee omaan harrastuskäyttöön, niin pitää vaan laittaa jäitä hatuun ja tehdä siitä riittävän turvallinen sekä eliminoida pahimmat puutteet. Jos siitä yrittää tehdä viimeisimmät stardit täyttävät, niin hommaan tarvii apuun insinööritoimiston, paljon rahaa komponentteihin ja testaukseen sekä aidan ympärille - eikä sitä osaa korjata itse sen jälkeen.

Kunnossapidon sähköturvallisuutta on parantanut kovasti suuntaus erottaa eri jännitteet eri koteloihin tai ainakin erottaa selkeesti verkkojännite ja ohjausjännite (24V) ihan fyysisestikkin omiksi alueiksi kotelossa. Ennenvanhaan riitti kun verkkosähkö riviliittimien päälle laittoi läpinäkyvän kosketussuojan indikaatioksi. Pahimpia on jotkut pikkuvärkit joissa on monen valmistajan värikoodausta (punainen = +24, verkkovirta (hot), vierassyöttö tai hätä-seis!) ja samassa kotelossa on samassa rivissä sekaisin 24/230/hituvirta jne. ja invertteri nurkassa, sekä sinne tulee sekalaisia lukitusjännitteitä eri laitteilta.


Millä jännitteellä rajakytkimet ja toimilaitteet toimivat? Jos ne on tehty matalalle jännitteelle, niin ei välttämättä toimi verkkovirralla. Vanhaan aikaa oli monenlaista ohjausjännitettä ja USA:ssa tykkäsivät käyttää kentällä 110VAC koska se "putsaa kontaktit" eikä heillä toiminut ikinä 24 VDC :) Siihen olis pitänyt vaihtaa kytkimet. Katso ensin kokonaisuutena mitä jää koneeseen kiinni ja jos joutuu uusimaan rajakytkimiä tai johdottelemaan paljon, niin sitten tietysti on kiusaus ratinalisoida.

Joten yksinkertaiset ratkaisut, jotka toimivat ja jotka pystyy pitämään kunnossa.

Pekka

[Kumpumäen seppä]

Onko tuossa koneessa alkujaan vain yksi sähkökytkinkytkin/akseli, ja moottorin suuntaa vaihtamalla muutetaan kulkusuuntaa, kuten olit piirtänyt tuohon kuvaasi? Jos kone on kerran ollut "ohjelmoitava, niin silloin luulisi, että syöttömoottori pyörii aina samaan suuntaan ja akselikohtaisesti on kytkimillä + ja - liike. Tuolloinhan olisi erittäin helppoa kytkeä äärirajat tiputtamaan kytkin auki. Muutenkin mielestäni rajoilla pitäisi kytkeä noita kytkimiä, eikä moottoria.

Itse kyllä suosittelen ehdottomasti tuollaiseen koneeseen 24 VDC jännitteen käyttöä rajoille, napeille, valolle jne.

Tuossa jo aiemmin mainitsemassani Heckertissä oli alumiini t-ura kiskot, joihin sai aseteltua rajahaittoja, ja ehkä kuuden rinnakkaisen rajakytkimen paketti, joka akselilla, joka tunnisti noita haittoja. Tuolla pystyi ohjelmoimaan esim. ison levyn plaanauksen pienellä terällä. Ongelma tuossa on tietysti se, että täytyisi olla jonkinmoinen sarja, ennen kun ohjelmointi kannattaisi. Ei ihan yksinkertainen juttu kuitenkaan. 

[HTL]

Tulipa taas paljon hyvää tietoa. Syöttölaatikolle menee vain yksi sähkömoottori jossa oli alunperinkin suunnan vaihto, siitä menee veto ketjulla laatikon ensiö akselille ja ensiö akselilla on kaksi kytkintä normi ja pikaliike kytkimet ja näiltä kytkimiltä menee vaihdelaatikon vaihteille voima ja laatikon toisio akseliin on yhteydessä x,y ja z akselit ja niissä jokaisessa on kytkimet, laatikkoon jäi myös kytkimiä joita en tiedä mihin ne vaikuttaa voi olla myös pakki yms.. en tiedä ja niille ei omassa käytössä ole tarvetta. Noista rajakytkimistä en tiennyt mihin väliin ne olisi järkevintä laittaa joten ne tuli piirrettyä päämoottorin yhteyteen kun jotenkin ne omasta mielestä luentevimmin siihen sain sopimaan, ei ole parhaiten hyödynnetty kun jos vaikka y akselin on ajettu + suunnan rajaa vasten, niin mitkään liikkeet ei toimi + suuntaan. Kremmen mainitsit tuosta kipinöinnistä, tuossa kun piirtelin kaaviota, niin tuli mieleen kun tulee kaksi kierto kytkintä, toiseen tulee normi ja pikaliike valinta ja toiseen kytkimeen tulee x,y ja z akselien valinta, eli jos se 20Vdc menisi suoraan kierto kytkinten kautta vaihdelaatikon kytkimille, ilman erillisiä kontaktoreita, ainoastaan noiden kiertokytkinten syötön väliin tulisi kontaktori jota ohjataan tuolla vaihdelaatikon päämoottorin kontaktorilla, eli ensin valittaisiin syöttö nopeus ja sitten mikä akseli liikkuu ja kun käynnistetään syöttö moottori/suunta niin se samalla kytkisi 20Vdc jännitteen kytkimille, eli selviäisin yhdellä kontaktorilla, viiden sijaan. Olenko aivan hakoteillä? Kun saan piirrettyä tuota kaaviota lisää niin laitan tänne josta tuo sepustus selviäisi paremmin.

[HTL]

Tässäpä olisi uusi luonnos kaaviosta, hätäseis piiri ja jyrsinpään moottorin ohjaus vielä puuttuu.

[Kremmen]

Mulla on varmaan lomalla liikaa aikaa touhuta kaikenlaista mikä ei mulle kuulu... Piirtelin kumminkin piruuttani tuosta semmoisen version jossa on niitä juttuja joita minusta pitää kunnollisessa sähkökuvassa olla. Osa näistä onkin jo tuossa Turpaanin kuvassa. Tässä kumminkin kommentteja minun versioon:
- Syöttökiskot samoin kuin nolla ja PE menee läpi kuvan vaakasuoraan ylhäällä ja alhaalla. Piirit rakennetaan näiden väliin tikapuiksi. Minimoidaan piirin kiemurtelu ympäri kuvaa sinne tänne, vaikka aina se ei olekaan mahdollista/helppoa. Päälukemissuunta pitäisi kumminkin olla ylhäältä alaspäin (jos tikapuu menee oikealle - jos taas tikapuu menee alaspäin niin sitten vasemmalta oikealle).
- Kiskojohtimet on tunnusmerkitty jotta tiedetään mitä johtimessa kulkee. L1-L3 on vaiheet tietenkin, N ja PE lienee selviä myös. +24VDC ja sen paluujohdoin COM on oletettu tulevan toisesta kuvasta mitä indikoi kohdenuolet kiskon alussa.
- Koottu esitys jossa esim releen kela ja koskettimet on aina vierekkäin johtaa sotkuisiin johdinkuviin. Siksi tässäkin on hajotettu niin, että kelat on osa ohjauspiirejä ja koskettimet joko ohjaus- tai pääpiiriä (kontaktorit). Kelan yhteydessä on koordinaatit k.o releen koskettimiin kuvassa. Koordinaatit on se kirjain/numerokehys kuvan laidalla ja sillä löytää viitatun kohdan kuvassa helposti. Tässä nuo kyssärit on kuvan numero, eli kun piirustukset on yleensä monisivuisia niin koordinaatti alkaa sivunumerolla. Nyt en ole sivua numeroinut niin ACADE laittaa kyssärit.
- Tässä kuvassa ei ole, mutta oikeasti pitäisi laittaa johtimiin riviliitinmerkinnät koska vasta sen jälkeen johdotuksen voi oikeasti rakentaa. Tällainen esitystapa helpottaa senkin suunnittelemista, mikä johto kannattaa / täytyy laittaa mihinkin riviliittimeen.
- Oikeaan kuvaan pitäisi myös merkata toimilaitteiden asennuspaikat koneessa, jotta osataan helpommin suunnitella mm. juuri riviliitinjakoa, eli mihin niitä pätkiä ripotellaan ja mihin tarvitaan esim pistoliittimiä tai muita avattavia systeemejä.
- Pariin kontaktoriin merkkasin esimerkin vuoksi liitinnumerot. Ne on myös tärkeää laittaa kuvaan, ettei tule piirrettyä olemattomia laitteita. Jos kontaktorissa on vain kahdet apukoskettimet niin kuvaan on turha piirtää viisiä...
- Käytännön kommenttina: kaikki oikosulkukoneet tarvii sitten kyllä myös jonkinlaisen ylikuormasuojan - vähintään simppelin lämpölaukaisimen.

P.S. oikein nätisti piirretyssä kuvassa moottoripääpiirit olisi piirretty selkeyden vuoksi eri lehdelle kuin 24V ohjauspiiri. Luistin kumminkin siitä tällä kertaa...

Muok: typoja.

[Kremmen]

Vielä heitän yhden kommentin: Sähköjä suunnitellessa kannattaa tai oikeastaan täytyykin pitää kirkkaana mielessä, että N, PE ja erilaisten tasavirtapiirien paluujohtimet joista löyhästi käytetään nimitystä "maa" ovat kaikki eri asioita.
Kerrataan:
- PE eli potentiaalintasaus eli maadoitus eli kevi ei ole koskaan osa virrallista toimipiiriä. Sen ainoa tarkoitus on tasata laitteen sähköä johtavien rakenneosien potentiaali samaksi kuin isänmaan kallioperä. PE-johtimen käyttäminen osana virrallista piiriä on aina virhe, eikä ole edes mahdollistakaan jos käytetään vikavirtasuojia. PE siis rauhoitetaan ihan erikseen.
- N eli nollajohto eli verkon paluujohto tietty on osa virrallista piiriä. Meillä käytetyssä jakelujärjestelmässä se yhdistyy aikanaan sitten PE-johtimeen viimeistään kiinteistön pääkeskuksessa, mutta joissain tapauksissa myös ryhmäkeskuksissa. Tätä tietoa ei kuitenkaan pidä mitenkään "soveltaa" toteutettaessa koneen sähköjä, vaan N-johdinta tulee kohdella olennaisesti samoin kuin L-johtimiakin. Nollajohtoon ei pidä summanmutikassa sotkea mitään osia SELV- eli pienoisjännitepiireistä (Safety Extra Low Voltage). SELV-piirit on aina verkosta erotettuja ja nollan kanssa sählyy rikkoo tuon periaatteen. Lisäksi sillä tavalla saadaan aikaan mielenkiintoisia silmukoita joissa häiriön penteleet liikehtii sujuvasti. N-johdin on siis syytä varata yksinomaan verkkojännitepiirien paluujohdoksi.
- Nykyisen tyylin mukaan verkon vaihejohtimet merkataan L1...3 vaikka vanhemmassa raudassa näkee vielä vastaavia historiallisia merkintöjä R,S,T ja U,V,W (lähinnä moottoreissa). Lienee selvä nakki joten ei niistä enempää.

Pienoisjännitepiirit syötetään poikkeuksetta joko simppelistä muuntaja/tasuriyhdistelmästä tai jostain hakkupowerista tms. Tällöin piiri on galvaanisesti verkosta erotettu mikä on hyvä asia turvallisuuden kannalta. Häiriöiden kannalta kelluva piiri ei välttämättä ole paras mahdollinen koska mahdollisesti isoihinkin johdinsilmukoihin indusoituvat jännitteet saattaa aiheuttaa pahoja häiriöitä vaikkapa datakaapeliyhteyksiin. Sen vuoksi olisi hyvä koettaa pitää näidenkin piirien referenssitaso kiinni isänmaassa ja se käy tietenkin maadoittamalla paluujohto eli "nollareferenssitaso". Maadoitus suoritetaan aina ja poikkeuksetta PE-johtimeen, ei koskaan N-johtimeen syistä jotka on mainittu yllä. Hyvä ja tärkeä periaate on myös, että eräitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta PE-johtimista ei muodosteta ketjutettuja silmukoita koska tuollaisessa silmukassa alkaa kulkea häiriövirtoja. Maadoitukset rakennetaan siis aina puumaisesti pääkiskosta haarautumalla, ja haarat taas haarautuvat edelleen mutta eivät enää yhdisty matkan varrella.
Poikkeuksia puumaiseen maadoitukseen on muutamia, yhtenä tärkeänä moottorien laakerivirtojen minimointiin tarkoitetut kytkennät. Tämmöisissä pienissä systeemeissä riittää että moottorien rungot on kunnolla maadoitettu koneen runkoon, tarvittaessa erillisellä kevin pätkällä. Jos vielä moottorin akselin saa maadoitettua jotenkin niin homma on siltä osin hanskassa, mutta tuon takia ei kannata viettää unettomia öitä.
Mikäli pienoisjännitepiirin toisio halutaan/täytyy säilyttää galvaanisesti maasta erotettuna, mutta silti tehdä jotain häiriöille, niin paluujohtimen voi maadoittaa kondensaattorin kautta. Käyttämällä Y-luokiteltua häiriönsuotokonkkaa paluujohtimen ja PE-johtimen välissä, saadaan häiriöjännitteitä johdettua maahan ainakin jonkin verran ja luotettava erotus silti säilyy.
Häiriöiden hallinta on kokonaisuutena aika mutkikas juttu ja siitä voisi kirjoitella enemmänkin, mutta ehkä toisella kertaa jos tarvetta on. Näilläkin periatteilla pääsee jo aika pitkälle ja helpoissa tapauksissa maaliin asti.

[Konemies]

Kiitokset foorumin puolesta sinulle Kremmen mm. noista edellä olevista kirjoituksistasi ja dokumenteista.  Niistä näkyy todellinen asiantuntemus. Kun itsekin olen vuosikymmenten ajan ollut rakentamassa jos minkälaista automaatiota teollisuuteen, niin olen pannut merkille mm. oikeanlaisen maadoituksen tärkeyden.

Foorumin puolesta toivon jatkoa näille jutuille, koska olet sisällyttänyt teksteihin kivasti sekaisin sekä teoriaa että myös helposti ymmärrettävää perustelua. Noista jutuista voisi oikeastaan koota opaskirjan aivan oman alueensa alle. Jos tuollainen kiinnostaa sinua, niin annahan palautetta toteutustavasta. Varsinaista kiirettähän asialla ei ole.

[Kremmen]

Tänne on kiva kirjoitella kun on asiallista porukkaa ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Haluamatta sen enempää esiintyä minään übertietäjänä täällä kun on kokenutta jengiä muitakin, niin miksei tästäkin aiheesta voisi työstää jotain perussettiä. Lieneehän kumminkin niin, että foorumilaisten valtaosalla on se varsinainen ammattitaito ja harrastusosaaminen kohdistunut materiaalin työstöön eikä niinkään sähköjen kanssa turaamiseen.

Varmaan voisi koettaa tehdä jotenkin niin, että säilyttäisi tekstin tämmöisinä foorumiartikkeleina. Mitään wikiähänä tässä Simple Machinessa ei taida olla? Jos olisi joku keino vähän jäsentää varsinaista artikkelia ja siihen liittyvää keskustelua erilleen niin, ettei kaikki mene ihan spagettivyyhdeksi niin se varmaan riittäisi. Toimisiko sticky-viestit tässä? Sitä varsinaista artikkeliviestiä voi sitten aina päivittää keskustelun perusteella, tai lisätä seuraavan jutun edellisen jatkoksi. Vaikea äkkiä sanoa sen tarkempaa ajatusta kun en tunne SMF:n mahdollisuuksia kovin tarkasti.

[mpr]

Joo täällä on paljon hyviä ja asiantuntevia kommentointeja. Monasti muistaa että foorumilla on jostain asiasta ollut juttua, mutta kun yrittää tarkastaa asian ei olekaan helppo sitä löytää. Säikeet rönsyilee ja jakautuu jne.

[HTL]

Tuossa tuli kyllä tosi paljon hyvää tietoa, varsinkin kun on metallimiehen paperit taskussa joten ei ole sähköpuolen suunnittelu vahvinta osamisaluettani.

[HTL]

Nyt kun sähkö hilppeet on tilattu niin oli aikaa vähän fiksata konetta. Viimeisestä kuvasta saa vähän osviittaa koneen koosta, hiukan "isohko" talli koneeksi, mutta luultavasti ei heti rupeais tuntuun liian heiveröiseltä.

[HTL]

Pikkasen saanut tätäkin edistyyn, olen laitellut nyt kun kiireitäni ehdin. laitan viedon pätkän josta selviää olennaisin mitä edistystä tapahtunut.



   <--- klikkaa tuosta