Nyt on CNC-foorumin tukeminen helppoa!
Maksu onnistuu PayPalin kautta myös kortilla
Konemies kiittää

S355(Fe52) karkaisu mahdollista ?

Aloittaja 1234435, 25.02.15 - klo:10:21

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

1234435

Tein kokeeksi pienen "mittapöydän" 120x120 S355:sta
Hioin sen tasohiomakoneella tasaiseksi, mutta kuinka saisin sen nyt kovetettua\karkaistua, jos se ylipäätänsä on mahdollista ? (On niin pehmeää materiaalia ja kuluu varmaan "kyllästämättömänä".) +Pitääkö pöytä karkaisun jälkeen hioa uudestaan ?

(Huom! Ei viestiä siitä kuinka hyvä graniitti on materiaalina ja raudasta ei kannata mittapöytää\alustaa tehdä.)

Kovuus:
S355/Fe 52 C =  <200 HB (<254 HV)
Mittapala       =     722 HB (  800 HV)
Kovametalli leuat =            1600 HV

Tapani Honkanen

Onhan se karkaisukin mahdollista, tosin vain pintakarkaisu vaikkapa hiiletyskarkaisu tai nitraus. Tuossa teräksessä on vain liian vähän hiiltä.  En ymmärrä mitä hyötyä siitä karkaisusta olisi. Minulla on pieni ja keskikokoinen taso valurautaa. Suurin on kiveä, sitä väärää sanaa kun ei saanut sanoa.
Kuluuhan tuommoinen taso, mutta hyvin hitaasti, jos ei käytä alasimena tai kohtele huonosti.
Mikäli taso olisi jollakin tapaa karkaistu, niin paha iskettymä pitäisi hioa, vähän työläs. Kun se on valurautaa tai terästäkin, voi tuommoiset kolhut, eli kohoumat kaapimalla saada häivytettyä. Onhan sen kivitason yksi hyvä puoli se, että iskettymästä ei tule kohoumaa kuitenkaan.
Kun ja jos sinulla on tasohionta mahdollista, niin voihan sen joskus uudestaankin tasoittaa. Onko tasohiontakoneesi riittävän hyvä tuohon tason hiontaan? Voitko tarkastaa tuloksen toisella  tasolla? 

mpr

S 355;ssä on hiiltä niin vähän ettei karkene. Pintakarkaisu menetelmät ainoita vaihtoehtoja saada kova pinta. Pinnoitus myös ehkä varteenotettava vaihtoehto esim. kromaus. Jaa Tapani ehti jo vastaamaan

viilari

Valurautaahan pienet mittapöydät taitaa olla.Homma tuollainen:   http://professional.electrolux.fi/Products/Ammattikeitti%C3%B6laitteet/Ravintolalaitteet/700XP/S%C3%A4hk%C3%B6liedet/S%C3%A4hk%C3%B6liedet__p%C3%B6yt%C3%A4malli/371017   ravintolalieden kulmikas keittolevy ja siitä hiomalla/kaapimalla riittävän tasaiseksi.

ttontsa

Hitsaus&koneistus&Protopaja
www.tulinen.fi

Ville Vaho

Äitini edesmennyt isä teki ahjon kanssa kaikkea mystistä noituutta, esim. kovia katkaisutalttoja harjateräksen pätkistä. Viilalla just kokeilin ja kovaa on. Jotain kemikaaleja siellä kuulemma oli, mutta kukaan ei muista mitä, eikä kysyäkään voi.

Jossain perinnepäivillä "seppää" haastattelin, mutta ei tiennyt asiasta mitään, oli kyllä kuullut.

Tuskin mikään kummoinen temppu on?? Tosin voi olla hankalaa valmiiseen, täytyy uudelleen hieroa.
-vilderi

pave

#6
Isoon kaivuriin tehtiin teräsholkkeja, yritettiin matkia alkuperäisiä. Otettiin nuorrutusterästä ja karkaistiin, ei kestäneet.
Analysoitiin alkuperäinen, Fe37:aa. Otettiin ainesputkea (Fe52), hiilletyskarkaistiin,toimi.
Karkaisijan mukaan Fe37 sopii paremmin hiilletykseen, sitä ei vaan ainesputkena saanut.

Eli mielipiteeni: Hiilletyskarkaisu mahdollista, Bodycotea minä olen käyttänyt. Ja hionta/viimeistely karkaisun jälkeen.

Kumpumäen seppä

Lainaus käyttäjältä: Ville Vaho - 25.02.15 - klo:20:03
Äitini edesmennyt isä teki ahjon kanssa kaikkea mystistä noituutta, esim. kovia katkaisutalttoja harjateräksen pätkistä. Viilalla just kokeilin ja kovaa on. Jotain kemikaaleja siellä kuulemma oli, mutta kukaan ei muista mitä, eikä kysyäkään voi.

Jossain perinnepäivillä "seppää" haastattelin, mutta ei tiennyt asiasta mitään, oli kyllä kuullut.

Tuskin mikään kummoinen temppu on?? Tosin voi olla hankalaa valmiiseen, täytyy uudelleen hieroa.

Vanhoissa harjateräksissä oli korkea hiipitoisia osa. Eli niistä pystyi tekemään ihan hyviä puukkoja ym. Osa oli toimitettaessa sellaisessa tilassa, ettei niitä pystynyt kylmänä edes taivuttamaan, vaan ne katkesi kuin lasi. Osa taas oli ihan pehmeää. Nykyiset ovat tasalaatuisia, mutta matala hiilisiä, eli niistä ei pysty tekemään enää kelvollisia talttoja eikä veitsiä.

1234435

#8
Kuva valmiista palasta:
-Pinnassa jonkinlaisia tasaisia tärinäjälkiä, terä tasattu timantilla ennen hiontaa.
-Lastunpaksuus oli 0.01-0.02mm

Hiiletyskarkaisusta löysin oivan opinnäytteen

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8880/TMP.objres.188.pdf?sequence=2

Tapani Honkanen

#9
Saattaa olla hiomalaikka/napa olla epätasapainossa. Siitä voisi tulla tuommoinen jälki. Muuta seikkaa en nyt löydä.
Aiotko vielä karkaista tuota tarkastustasoa?

Tuo hiiletyskarkaisuopinnäytetyö antaa kyllä kohtuullisen kuvan menetelmästä ja on tyypillinen AMK-opinnäyte. Lähteet tuossa työssä vielä lähes kaikki parista kirjasta lainattu. Omaa selvitystä/tutkimusta, puhumattakaan työn teettäjän taholta ei pahemmin ollut. Saivat kaiken tiedon ja ymmärryksen luultavasti siitä yhtiöstä jonka kanssa yhteistyön aloittivat ja jossa missä minäkin olin vuosikymmeniä omiani puuhaillut. Samoin opinnäytetyön tekijäkin oli aikanaan "kantayhtiön" leivissä. Tosin tuolla uudella toimijalla tuolla alueella oli enemmän resursseja sekä taitoakin, kun taas entinen työnantajani menestys on luullakseni iäksi mennyt. Olihan yhtiöllä kuitenkin noin seitsemän vuosikymmenen taistelu leivästä ja tilasta auringossa.   

puurtsi

Itselläkin tuli samanlaista hiontajälkeä omassa jyrsin-projektissa. Luulen että se johtui liian nopeasta syötöstä ja siitä että z-akselissa oli pientä väljää. Asiaa helpottaa kun pienentää syöttöä ja ottaa y-suunnassa vähemmän hiontaa, esim. 1mm kerrallaan. Omassa koulussa vielä oli se, että kone oli heppoinen ja kone jousti nopealla syötöllä tehtäessä.

Toisaalta jälki voi olla myös koristeellinenkin kuten omassa kello projektissa, joka on tosin vielä pahasti kesken. Kello odottaa vielä paria ratasta ja elektroniikka osuutta siihen. Linkki löytyy siis allekirjoituksesta.





AK47

Eipä tuollaista ole mitään järkeä karkaista. Jos menetelmät ja laitteet tuota kuluttavat niin ne ensin kuntoon ja sitten mittaustasoa käyttämään.

Toki kotikonstein voi pintakarkaista. Yksinkertaisinta on asetyleeniliekki joka asetyleenivoittoinen. Kappale lämmitetään neutraaliliekillä punahehkuun ja sitten lisätään asetyleenivoittoiseksi ja annetaan asetyleenin hiilen diffuusioitua kuumaan teräkseen. Pinnan saa kovaksi mutta muoto tuhoutuu, ei mikään pysy suorana kun lämpö käy yli 600 astetta ja sammutetaan nopeasti. Hiontavaraa hiillettyneenä tuskin tulee tarpeeksi oikaisua varten.

Toinen vanhan kansan konsti pintakarkaista on ferroferrosyanid eli verisuola. Kappale punahehkuun ja ripottelee pinnalle verisuolaa ja karkaisee sen jälkeen normaalisti.

Mitä tulee tuohon SEW karkaisimoon niin eiköhän sinne tietämystä tullut ihan muualta kuin tuosta työstä joka tuotti  tiivistelmänkin mukaan vain lomakkeita.

Kari Blomster ja fermater on suomessa yksi karkaisun kova nimi mitä tulee tietämykseen karkaisusta.

Powered by EzPortal
SMF spam blocked by CleanTalk